kouluratsastus ,

Tästä se lähtee - ensimmäinen tunti ratsastettu!

1/17/2015 09:48:00 ip. marjo 6 Comments

Vihdoin ehdin kirjoittelemaan, ajatukset ovat pyörineet päässä jo muutaman päivän ja suorastaan palaneet halusta päästä syöksymään näppäinten kautta ulos - pääsin tunnille! Niin mahtavat fiilikset! Kirjoittelin aiemmin, että meidän piti mennä Lotan kanssa Rasmuksen ja tämän omistajan seuraksi tunnille jo viime viikonloppuna, mutta tämä tunti peruttiin pakkasten takia. Ja kun lupasin liikuttaa Rasmuksen viikolla, niin minähän sitten siirsin tunnin ajankohtaa ja suuntasinkin Rasmuksen kanssa opettajan silmien alle viime keskiviikkona. Kuvia tästä ei valitettavasti ole, sillä tunti oli illan pimeydessä, enkä edes viitsinyt pyytää ketään kuvaamaan..

Valmiina tunnille! Aion muuten vakaasti saada tuon herran tukan kuosiin tässä lähiaikoina… ;)

Ei voisi uskoa, kuinka paljon vaikutusta ohjeilla ja neuvoilla voi olla omaan ratsastukseen. Tosiaan nuo kaksi aiempaa kertaa olivat melkoista räpellystä. Vaan tunnilla sain itsekin ihmetellä, kuinka hyviä pätkiä välillä saatiin aikaiseksi! Halusin yksityistunnin ihan sen tähden, että saisin opettajan täyden huomion, mutta toisaalta myös sen takia, etten ihan luottanut omaan hevosen hallintaani.. Olen niin tottunut ratsastamaan aina yksin kentällä ne kerrat, kun Lotan kanssa ollaan kentällä käyty, että jo toinen ratsukko toisi pienen lisävaikeuden omaan ratsastukseeni. Saati sitten, jos hevonen lähtee näpeistä, kuten viimeksi kävi.

Vaan eihän tässä sitten näin käynyt. Tunnilla oltiin kyllä yksin, mutta samaan aikaan kentällä oli kaksi muuta ratsukkoa. Onneksi nämä väistivät tosi nätisti meidän touhujamme, oikeastaan minä en juuri edes ehtinyt kiinnittämään huomiota muihin hevosiin. Jos en olisi niitä tunnin ulkopuolella katsonut, en varmaan edes tietäisi minkä värisiä ja rotuisia hevoset kentällä olivat..

Edellisen kerran olen ratsastunut ohjeistuksen kera keväällä 2012, kun käytiin Lotan kanssa muutama kerta tunneilla. Näistä parhaiten mieleen jäi kaksi ohjetta: sisäpohje ja ulko-ohja! Näistä jauhettiin joka kerta, enkä voi tätä unohtaa. Hyvä etten ääneen naurahtanut, kun suunnilleen ensimmäiset sanat tämänkin opettajan suusta olivat sisäpohje ja ulko-ohja, ja nämä olivat ehkäpä tunnin käytetyimmät termit. Voisi siis todeta, että ainakin oli hyvin samankaltainen opetus mitä edelliselläkin opettajalla.

Lotan kanssa treenausta keväällä 2012, kun aloin löytää sisäpohkeen ja ulko-ohjan merkityksen..

Tunnilla ei tehty oikeastaan juuri mitään, mutta silti tehtiin ihan hirmuisesti! Kerroin toki ensin hieman omasta taustastani ja ratsastushistoriasta. Hevosen opettaja oli nähnyt kerran aiemmin tämän omistajan ratsastamana, muttei sen paremmin Rasmusta tunne. Kentällä oli lumipyryn seurauksena kerrostunut kinoksia toisen pidemmän sivun suuntaisesti, joten sinne asti ei ratsastettu, vaan toinen pitkä sivu piti tehdä hieman kentän sisäpuolella ilman aidan tukea.

Aloiteltiin käynnissä kävelemällä uraa ympäri ja tekemällä pääty-ympyrät molemmille lyhyille sivuille. Tässä jo heti aloiteltiin hakemaan näitä mainittuja sisäpohkeen ja ulko-ohjan apuja. Suorilla urilla hevonen piti saada suoraksi. Katse suoraan sen korvien välistä, oma istunta keskellä, avut vastassa jos hevonen kiemurtaa. Yllättäen tehtävä oli huomattavasti haastavampi aidattomalla pitkällä sivulla.. Sain kyllä hyvin pikaisesti korjattua suoruuden, kun mutkia ilmaantui matkaan. Kulmat piti ratsastaa huolellisesti; ennen kulmaa herättely sisäpohkeella, ulko-ohjalla nyrkin puristus ennen käännöstä ja hevonen kunnolla kulmaan saakka. Samoin volteilla ulko-ohja ja sisäpohje pysyivät aktiivisina. Oikeastaan koko voltilla keskityttiin näihin apuihin, toki painolla ja kevyellä sisäohjalla hevonen kääntäen.

Tätä tehtiin käynnissä molempiin suuntiin hyvän aikaa ja sen jälkeen sama otettiin ravissa. Tämä kohottikin haastavuustasoa huomattavasti. Kuten olen ehkä todennut, Rasmus on erittäin reipas ratsastettava! Aluksi taas yritin vaan pysyä kyydissä ja kääntää hevosen suunnilleen sinne ja silloin mihin oli tarkoitus. Muutaman kerran lipsuttiin kyllä myös lumikinoksiin toiselle pitkälle sivulle, kun käännös meni pitkäksi.. Volteilla sain hevosta pian hyvin kiinni ja hiljentämään tahtia, mutta suora ura on sellainen, joka sai kierros toisensa perään hevosen kiitämään. Yksi suuri haaste oli siis saada se hiljaiseen raviin myös suorilla.

Opettaja ohjeisti minua pitämään saman tahdin kevennyksessä kuin volteilla ja pidätteet ulko-ohjalla. En saanut lähteä mukaan sen kipittävään kiihtyneeseen tahtiin. Helpommin sanottu kuin tehty, kun yrittin edes pystyä keventämään nätisti. Vaan jossain kohden koin ahaa-elämyksen. Ensinnäkin koko ravin ratsastaminen muuttui pian huomattavasti helpommaksi, etenkin silloin, kun sain oikeat avut käyttöön ja läpi sekä tahdin hidastettua volteilla. Kun tunsin, että oma istuntani on kohdallaan niin minähän päätin, että pysyn tässä tahdissa! Vaikka hevonen kuinka lähtisi juoksemaan, niin kevennän täsmälleen samassa tahdissa mitä mentiin voltilla - vaikka sitten istuisin täysin vastaan hevosen liikettä. Ja hitsit sehän toimi! Kipittävä kiitoravi suorilta urilta katosi, kun sitkeästi hidastin omaa kevennystäni. Hevonen hidasti omaa tahtiaan minun kevennykseni tahdin mukaiseksi. Huisia. Noh, niinä hetkinä kun oma istuntani taas katosi, ei tämä enää toiminut.. Mutta hyviä pätkiä tuli joukkoon.

Saatiin ravi toimimaan jopa niin hyvin, että hevonen kulki ihan aidon oikeasti kauniissa muodossa kuolaimella. Aidan viereisellä sivulla sain muutamaan otteeseen ihanan tuntuisia pätkiä, kun muistin löysätä sisäohjan ja tehdä pidätteet ulko-ohjalla. Se fiilis on vaan aivan uskomaton, kun itse tuntee kuinka hyvin hevonen kulkee suoraan, tahdissa ja täysin ohjan ja pohkeen välissä. Ja samaan aikaan opettaja huutaa: "Just näin Marjo, just näin!"

Olihan meillä toki paljon sellaisia hetkiä, kun hevonen edelleen yritti juosta alta karkuun, käännökset venähtivät tai muuten vaan yhteys katkesi. Mutta vastaavasti mukaan mahtui myös näitä täydellisen onnistumisen kokemuksia. Ravissa työskentely jatkui niin pitkään, että minulta meinasi ihan kunto loppua. Olen niin tottunut vaan matkustamaan kyydissä ja tekemään välillä vähän jotain helppoa fiiliksen mukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta aikapäiviin, kun oikeasti piti tehdä selässä töitä! Eikä pelkästään fyysisesti ratsastaa, vaan voi sitä ajatusten ja keskittymisen määrää, jonka omat aivot joutuivat ratsastuksen aikana tekemään. On tämä niin vaikea laji ettei tosikaan! Varsinkin tässä vaiheessa, kun mitkään avut eivät tule selkärangasta, vaan joudun kaiken miettimään ja välillä vielä kysymäänkin, miten tässä nyt pitikään ratsastaa.

Ravipätkän jälkeen otettiin vielä laukannostot. Edellisestä viisastuneena päätin yrittää nostaa laukan niin pienillä avuilla kuin mahdollista. Jäätiin laukkaamaan isolle pääty-ympyrälle. Ensimmäinen nosto ei ihme kyllä onnistunut, vaan toinen lähtikin sitten ihan nappiin. Otimme ensin helpomman suunnan ja siinä laukatessamme opettaja totesi: "Voisitte mennä suoraan kouluradalle." Rasmuksen laukka on upea! Se kokoaa itsensä ihan automaattisesti, laukkaa hyvällä tahdilla reippaasti pyöreänä liikkuen. Siellä voi vaan istua kyydissä ja nauttia menosta. No ei ihan, piti laukkaakin ratsastaa..

Minä siinä totesin opettajalle hieman jännittäväni laukannostoa viime kerran jälkeen, jolloin hevonen siis lähti kuin tykinsuusta laukannostossa, enkä yhtään osannut varautua moiseen. Opettaja siis tarkoituksella laittoi minut tekemään monta nostoa. Toiseen suuntaan ensimmäinen nosto meni taas ihan nappiin. Tästä saimme kommentin "täydellinen laukannosto". Ihan hyvä, että tehtiin näitä lisää, sillä edelleen jännitin hieman jokaista nostoa. Samalla löysin paremmin ne onnettoman pienet avut, joilla laukka lähtee. Hieman kuin napista vaan painaisi, ja täydellinen ja voimakas nosto on taattu.

Itselleni vuosikausia jatkuneeseen ominaiseen tapaani ratsastin taas koko tunnin liian löysällä ohjalla. Tätä tosin aiheutti myös se, että minulla oli kädessäni neulotut tumput, ja ohjat olivat liukkaat nahkaohjat. Ensi kerralle täytyy ottaa kumiohjat käyttöön. Muutamaan otteeseen opettaja saikin kommentoida, että voisit taas lyhentää vähän ohjia, sellaisen neljä senttiä. Hups.. Lotan kanssa olen välillä ottanut oikein asiakseni keskittyä lyhyempiin ohjiin. Sillä kun on ohjissa "nypyt" tasaisin välein, olen vertaillut eri ratsastuskerojen välillä, kuinka lyhyillä tai pitkillä ohjilla olen missäkin askellajissa ratsastanut. Olen kuitenkin todennut, että Lotta toimii paremmin pidemmällä ohjalla, ja vaatii paljon töitä saada se niin kootuksi, että ohjaa voisi onnistuneesti lyhentää, joten olen antanut sen viime aikoina lönkytellä pitkällä ohjalla pää alhaalla. Rasmuksen kanssa tämä ei kuitenkaan ole tavoitteena - paitsi nytkin loppuraveissa, kun annoin hevosen venyttää pidemmälle eteen alas sen niin halutessa - joten täytyy kyllä oikeasti yrittää tsempata lyhyemmän ohjan kanssa.

Sain tunnin jälkeen opelta tosi hyvää ja kivaa palautetta. Oma istunta ja ratsastuskin näytti kuulemma hyvältä. Tästä kuuluu osin kiitos satulalle, joka selvästi vääntää selässä oikeampaan asentoon, sillä tuntui kuin olisin istunut ihan eri lailla kuin Lotan selässä, missä siis selvästikin istun enempi väärin ;) Oikeastaan nyrkkien pystympi asento taisi olla ainoa, mitä istunnassa korjailtiin tällä kertaa? Sain myös hyviä vinkkejä omien apujen käyttöön muutenkin, muun muassa miten ottaa hevosta kiinni, jos se lähtee viemään - muutaman kerran sain tälläkin kertaa väkisin "kiskoa" Rasmuksen hiljaisempaan askellajiin, kun se olisi halunnut kiihdytellä. Hyvin näpeissä se oli silti koko ajan, menohaluja vaan vähän liikaa. Kaiken kaikkiaan hevonen oli koko tunnin hyvin hallinnassa, toisin kuin aluksi olin itse epäillyt.

Tämä oli kyllä meille aivan mahtava aloitus, ja into päästä tunneille jatkossakin kasvoi huimasti! Erityisesti haluaisin tällä hetkellä Lotan kanssa tunnille käymään, sillä se on kuitenkin vielä sen verran hyvässä kunnossa, että hyvin jaksaisi tunneilla liikkua. Olisi kiva saada vinkkejä ja näkemyksiä omaan ratsastukseen Lotan kanssa ja Lotalle hieman lisää ja erilaista (aivo)jumppaa. Toki oma kehittyminen tulee olemaan ihan eri luokkaa Rasmuksen kanssa, ja jotenkin uskon ja toivon, että tässä vielä pitkälle tullaan pääsemään, vaikkei mitään sen kummempia tavoitteita olekaan olemassa.

Vuonohevonen on kyllä mahtava rotu, taas kerran sain sen todeta. Se sietää mukisematta ratsastajalta mitä tahansa, mutta tekee silti parhaansa. Hevosen näkökulmasta minun avuissani ei varmaan välillä ole päätä eikä häntää ja keikun selässä kuin perunasäkki, mutta kun kaikki on kohdallaan, antaa hevonen itsestään kaiken. Se ei rankaise virheistä eikä ota nokkiinsa. Se jopa korjasi itse miun yhden epäonnistuneen laukannostoni.. "Tätä sä varmaan tarkoitit, joten laukataan nyt." Vielä kun hevonen on koulutustasoltaan minua niin paljon edellä, en enää parempaa opetusmestaria voisi toivoa! Ihana Rasmus ♥

Rasmus kouluradalla kesällä 2010.

You Might Also Like

6 kommenttia :

  1. Hienoa Marjo ja Rasmus! Janski-ope minullekkin kehui teitä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho :) No mieluummin niin päin kuin että haukkumaan olisi ruvennut, ehkä uskallat antaa mun sitten ratsastaa hyvillä mielin jatkossakin.. :)

      Poista
  2. Onpas kivan näköinen toi Rasmus vikassa kuvassa!

    Täytyy sanoa, että tekstiosiot olivat aika pitkiä ilman kuvia ja minä varsinkin kyllästyn tosi helposti jos kirjoitus ei herätä mielenkiintoa sataprosenttisesti, mutta tän luin suurella innolla loppuun enkä itse asiassa edes tajunnut, ettei välissä ollut kuvia! Oikein kiva postaus taas kerran. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se on hieno mies :)

      Ja olipa kiva kuulla, että jaksoit lukea! Itseänikin harmitti tehdä kuvaton postaus, mutta en viitsinyt kaivaa mitään vanhoja pelkkiä täytekuvia ja kerrankin oli "oikeasti" kirjoitettavaa.. Ne lukevat ketä kiinnostaa itse asia, kuten sinua ;)

      Poista
  3. Sama mulla, jaksoin lukea koko tekstin vaikka ei niitä kuvia ollutkaan. Mielenkiintoinen aihe joka oli hyvin elävästi kerrottu. Tekstistä saattoi ottaa itsekkin oppia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Toivottavasti liian kirjaimellisesti kukaan ei ala oppia ottamaan, kun tässä itsekin vasta opiskellaan, mutta hienoa kuitenkin, jos jotain vinkkiä pystyn samalla antamaan :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.