kouluratsastus ,

Vapaapäivän ratsastukset isä- ja poikahevosilla

1/09/2015 06:39:00 ip. marjo 11 Comments

Heippa taasen, minä en olekaan hetkeen ehtinyt postailemaan, kun työt haittaavat ikävästi harrastuksia, vaikka kirjoiteltavaa olisi kyllä ollut. Tänäpä kävin ratsastamassa sekä Rouskulla että Rasmuksella. Tarkoituksena oli käydä myös Lotalla, mutta surkean tilsakelin (ja jäätyvän kuvaajan) vuoksi päätin jättää viimeisen reissun tekemättä. Kieltämättä kyllä huvitti ajatus, että olin menossa ratsastamaan kolme vuonohevosta, jotka asuvat kolmella eri tallilla, joilla on kolme eri omistajaa (ei yksikään siis minun), ja jotka nyt vaan sattuvat olemaan isä, äiti ja heidän poikansa :)

Popin kanssa maastoilemassa.

Rouskun kanssa käytiin kävelemässä pieni maastolenkki. Pelkkää käyntiä. Tarkoituksena oli löytää se vanha, tuttu, rento poni, jolla vielä syksyllä maastoilin reippaasti yksinäni ilman satulaa vailla pelon häivää, ja kerran jopa yritin saada ponia laukkaamaan siinä onnistumatta. Kieltämättä tämä maastoreissu jännitti enemmän kuin yksikään aikaisempi. Popi on ollut viimeaikoina reippaampi ja myös jännittyneempi kuin ehkä koskaan aiemmin? Tälläkin kertaa se sävähti satulaa jo sen telineestä ottaessani ja selkään laittaessani. Tuoli oli edelleen pieni pelotus, ja lopulta totesin parhaaksi nousta selkään suoraan maasta - lähinnä vahinkojen välttämiseksi, jos poni päättäisikin taas ottaa lähdöt. Yksinäni kun sen kanssa olin. Treenailin hevosen ollessa kiinni sekä tuoliin siedätystä että maasta selkään nousua, kehuin paljon ja palkkasin leivällä sekä jalustimella hyppiessäni että selässä. Rousku oli reipas poika eikä lopulta jännittänyt, oikein nätisti pääsin siis kyytiin ja poni seisoi hievahtamatta aloillaan.

Otetaan nyt yks nätti kuva ennen lähtöä.
"Joo otetaan vaan, nappaan nää oksat tästä vaan koristeeks mukaan!"

Lenkki oli varsin onnistunut ja hevonen yllättävän rento. Moneen otteeseen se pärskytteli tyytyväisenä matkan varrella, eikä miun tarvinnut käyttää ohjia juuri laisinkaan. Mentiin siis tosi löysällä tuntumalla. Ainoastaan kotia lähetyessämme pellon ylitys sai pientä kipitystä kinttuihin aikaiseksi. Huokailin syvään selässä, istuin entistä lösähtäneempänä kyydissä ja rapsuttelin ponia sille kivoja jutellen. Hienosti Rousku malttoi siis kävellä myös pellon yli kotiin, ilman että sitä täytyi sen enempää pyytää hidastamaan.

Olinpa hieno mies, oliskos nyt herkkujen aika?

Rousku on kyllä selvästi tullut isäänsä! Sen mitä olen Rasmuksen omistajan kanssa nyt jutellut, ja herralla pari kertaa ratsastanut, löytyy näistä kahdesta yllättävän paljon samaa. Molempien ulkoinen olemus muistuttaa erehdyttävästi nallekarhua, molemmat meinaavat nukahtaa paikoilleen hoitamisen aikana, mutta molemmilta löytyy hyvin terävä annos ruutia tarvittaessa, se vaan odottaa syvälle piilotettuna otollista hetkeä päästä valloilleen ;)

Jahas, lähdettäiskös sitten hommiin..? 

Rasmuksen omistaja kävi meillä katsomassa hevoselle pihattopaikkaa, ja näin tulimme tutuiksi muutamia viikkoja sitten. Hevonen muutti kuitenkin toiselle tallille - Lotan naapuriin! Tämä paikkahan on meille jo entuudestaan tuttu lukuisten kenttävuokrausten myötä, ja kerran kun Rasmus näin lähelle päätyi, niin pitihän sitä käydä rapsuttelemassa. Ja jotenkin minut myös selkään saatiin innostettua?!

Alkukäyntejä mukavassa -20 asteen kelissä.

Kävin siis muutama päivä sitten hyvin pikaisella tutustumiskäynnillä Rasmusta katsomassa. Tämä herra on kyllä jälleen yksi perusvuonis isolla V:llä. Aivan ihastuttava tapaus siis! Käsiteltäessä hän on täysin samaa maata kuin Lotta, Rousku ja Nemo. Siis juuri niin kiltti, helppo ja kuuliainen kun hevonen olla voi. Kenen tahansa huoletta hoidettavissa. Kaikki käy.

Ratsastus olikin huomattavasti haasteellisempaa.. Meikäläiselle siis! Rasmushan on yksi Suomen menestyksekkäimpiä ja osaavimpia vuonohevosia koulupuolella. Se on kisannut aluetasolla helppoa A:ta muutamia vuosia sitten. Ja siltä kyllä koulukiemurat luonnistuvat. Jos vaan kuski osaa pyytää.

Myös selästä Rasmus tuntui tietyllä tapaa perusvuonikselta. Olen ratsastanut yhtä sun toista vuonohevosta, joten jonkinlainen mielikuva on jo päässyt rodusta syntymään. Toisaalta oli siis helppo ja tuttu tunne kiivetä tämänkin hevosen selkään, enkä jännittänyt yhtään. (olisin varmaan tutissut kauhusta, jos ratsuna olisi ollut esim. iso suomenhevonen tai pv..) Sen sijaan selässä tuntui todella vieraalta!

Pitkä askel käynnissä.

Olen niin monta vuotta ratsastanut aktiivisesti vain Lotalla, että sen kyllä huomaa. Lotta on niin helppo. Tuttu ja turvallinen. Tiedän jo sen korvakarvojen asennosta, mitä hevosen päässä liikkuu, mitä siltä voi pyytää ja miten se tänään toimii. Sen sijaan Rasmuksen selässä olin ihan hukassa. Ei pelkästään oudon satulan ja erilaisten askellajien vuoksi, vaan en alkuun tuntunut saavan mitään tuntumaa hevoseen..

Suurin haasteeni ratsastajana on ehkä oma epävarmuuteni, ja sen taas kerran huomasin. Tiedän/pelkään olevani niin huono ratsastamaan, etten uskalla pyytää. Käytän apuja aina hirmu varovaisesti, joten en yhtään ihmettele, jos hevonen ei tajua mitä sen pitäisi tehdä. Sitten jos en heti saakaan toivomaani reaktiota aikaiseksi, ajattelen aina, että en osaa sitä oikein pyytää, ja menen vielä enemmän itse lukkoon.. Lotan kanssa tämä ongelma on poistunut jo aikapäiviä sitten, sen kanssa tuntuu että hevonen tietää jo mitä siltä haluan, ennen kuin ehdin edes pyytää ;)

Ravissa heppa meinasi kaahottaa alta karkuun..

Vuonohevosen kanssa tämä ongelma vasta onkin ongelma, sillä hevonen kyllä ottaa siitä hyödyn irti. Muistan kun ratsastin kaverini hyvin osaavalla ja herkällä puoliverisellä, ja vaikka yritin vaan epätoivoisesti kävellä suoraan eteenpäin, oli sekin vaikeaa. Kaverini sitten vieressä selosti, että nyt se tarjoaa sulle tätä ja tuota ja kysyy että haluatko nyt sen tekevän sitä ja tätä. Mie olin ihan ihmeissäni, siis miten hevonen voi kysyä minulta että teenkö nyt näin? Annoinko sille jotain apuja tajuamattani?! Vuonohevonen ei yleensä tee kuin tasan sen, mitä siltä pyydetään. Vuonis kyllä suorittaa nöyrästi, kuuliaisesti ja kaikkensa antaen, mutta vain kun sille kerrotaan, että nyt tehdään näin. Vuonis myös tajuaa helposti, jos se saa laiskotella, ja toimii siis ratsastajansa peilinä juuri tämän tason mukaan. Tämän olen nähnyt selvästi myös Lotasta, kun sillä on eri ihmisiä selässä istunut. Se on loistava ratsu pienelle Laralle jopa itsenäiseen ratsastukseen, mutta kyllä sieltä ammattilaisen alla myös kouluhevonen kuoriutui. Ratsuttajan kommentilla: "kyllä se osaa, mutta ei täältä mitään ilmaiseksi saa!". Rasmus siis tuntui juuri perusvuonikselta ja teki varmasti juuri sen mukaan, mitä minä siltä osasin (ja uskalsin) vaatia.. Tosin huomasin kyllä heti, että hevonen selvästi on hyvin osaava, siitä miten epäröimättä se reagoi apuihin ja esim. pelkkään istuntaan.

Ihana laukka!

Suurimman haasteen minulle toi ravityöskentely. Askellajien osalta Rasmus ei enää tuntunutkaan perusvuonolta, jonka käynti on lyhyttä ja töksähtelevää, ravi kiireistä ja maahansidottua ja laukka pientä ja melko tönkköä sekin. No ei toki kaikilla, mutta karkeasti yleistettynä ja verrattuna ratsurotuisiin hevosiin.. Rasmuksen ravi on todella ilmavaa ja lennokasta! Minähän olin ihan kuutamolla, kun yritin siellä kyydissä istua. Lisäksi hevonen on tosi reipas ratsastettava, joten meidän ravimme oli lähinnä kaahotusta ympäri kenttää, jossa mie epätoivoisesti yritin pysyä mukana. Kevensin varmaan 20 senttiä liian korkealle, eikä toiveitakaan, että olisin pystynyt alas istumaan. Tässä siis totesin itselleni olevan ensimmäisen haasteen seuraavalle kerralle: saada ravi rauhoittumaan ja istua siinä alas. Myös laukka tällä hevosella on upea! Laukka taitaakin olla Rasmuksen vahvin askellaji? Siinä jopa minä sain hevosta hieman asettumaan. Laukka myös pyörii pehmeästi ja etenee hyvin. Oikea kouluhepan askel :)


Rasmus omistajansa kanssa.

Herran hienoa laukkaa.

Popi on perinyt myös isänsä turvan, tämän pienen pyöreän söpön nallennenän.

Aiemmat kuvat olivat siis edelliseltä kerralta ja tänään kävin uudestaan yksin Rasmuksella ratsastamassa. Tällä kertaa sain jo hieman paremmin tatsia hevoseen, mutta kyllä meno tuntui silti kuin ratsastuskoulun alkeistuntilaiselta (mitä en itse koskaan ole siis kokenut, mutta voisin kuvitella sen olevan jotain tämänkaltaista?). Kyllä sain taas karun muistutuksen siitä, että en osaa ratsastaa. Tosin uskon vahvasti, että kunhan muutaman kerran saan lisää tuntumaa hevoseen, alkaa sieltä yhteinen sävel löytyä. Ja myös, kun opin paremmin istumaan sen askellajeissa.. Muistan kyllä joskus muinoin, kuinka vaikeaa Kalinonkin saaminen oli pelkälle ympyrälle! Se ei vaan meinannut pysyä, aina hevonen punki pois siistiltä ympyrältä. Vaan pitkälle siitä on senkin kanssa päästy. Joten eiköhän meillä vielä Rasmuksenkin kanssa ala homma pelittää.. Etenkin kun miun tarkoitukseni on mahdollisuuksien mukaan alkaa sen kanssa yksityistunneilla käymään jatkossa, can't wait! :)

Tämä kuntoonlaitettaessa unta vetelevä hevonen nukkuu vielä selkäännousussakin..

Hyvin sitä uskaltaakin luottaa vieraaseen hevoseen. No, onhan se vuonis. 

Eipä niitä ohjia silloinkaan tarvitse, kun hanskoja käteen pukee?

Alkukäynneissä testailtiin apujen toimivuutta. 

Käynnissä jopa välillä jokin tuntui onnistuvankin. Meidän teemamme on ehdottomasti hitaammin ja rauhallisemmin, sieltä kautta löydetään oikea suoritus.

Ravissa taas välillä kaahotettiin. Voisiko joku tulla kentänlaidalle huutamaan mulle, että jalka eteen ja ylävartalo taakse?

Toisaalta olen kyllä niin hukassa istuntani kanssa ravissa, että pääasia kun kyydissä pysyn ja pystyn vielä apujakin käyttämään samalla ;)

Ensimmäinen laukannosto sitten paljasti sen ruutitynnyrin. Edelliselläkin kokeilukerralla sain pienen omatoimilaukan hevoselta, mutta se oli vielä kevyttä tämän rinnalla.. En tiedä mitä tapahtui, vai tapahtuiko mitään, mutta laukka-avuista hevonen läks! Täyttä kiitoa. Ihan samaan tapaan kuin poikansa tässä viime aikoina - myös silloin, kun heitti meikäläisen pientareelle laukannostossa ;) Siinä sitten kaahotettiin pitkin kenttää.. Kierros toisensa perään. Minulta lähtivät molemmat jalustimet jalasta, ja ohjat olivat kilometrin liian pitkät. En siis pystynyt juuri muuta tekemään, kuin kaikin voimin pitämään itseni kyydissä. Muutamaan otteeseen oli kyllä hiuskarvan varassa, etten lentänyt selästä. Jälleen kuitenkin luotto hevoseen pelasi sen verran, että arvasin sen lopulta hidastavan. Toivoin vaan, että pysytään pystyssä kentän kurveissa ja pysyn itse selässä riittävän kauan. Välillä Rasmus hieman hidasti vauhtia, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisin pystynyt korjaamaan omaa istuntaani ja keräämään ohjat käteen. Jos se olisi tehnyt pienenkin ylimääräisen liikkeen johonkin suuntaan, olisin taatusti lentänyt kuin leppäkeihäs. Muutaman kierroksen siinä laukattuamme huusin jo kuvaamassa olleelle isällenikin, että nappaa tätä ohjista kiinni, kun tullaan ohi. Vaan eipä tuo onnistunut, vaikka parilla kierroksella yritti. Lopulta hevonen kuitenkin hidasti itse ravin kautta pysähdykseen asti. Ja olin pysynyt kyydissä, jee!

Matkustajana mukana herran laukkaspurtissa.

Tuo spurttailu oli ehkä minulle ihan ansaittu herätys siitä, että hevosta voisi myös ratsastaa! Yritin siis saada itselleni pienen asennemuutoksen aikaan. Töitä, töitä ja töitä. Siirtymiä, temponmuutoksia, voltteja, kaarevia uria.. Parempi tuntuma ohjiin! Ei voi sanoa, että meno hirmuisesti olisi kehittynyt, mutta myös sellaisia pätkiä mahtui joukkoon, kun oikeasti tunsin, että nyt olemme samalla aaltopituudella. Näitä toivottavasti alkaa löytyä yhä enemmän jatkossa! Rasmuskaan ei enää juossut kaahottamalla alta karkuun ravissa, vaan pystyin ratsastamaan pienempää rentoa ravia sekä keventäen että ilman. Yllättäen siis ravin ratsastaminen muuttui huomattavasti helpommaksi, kun sain hevosen liikkumaan rennompaa ja lyhyempää askelta.


Rauhoittunutta, rennompaa ravia.

Tämä pätkä tuntui hyvältä :)

Rauhallisia ravipätkiä loppuun..

Otin toki myös toisen laukannoston, joka menikin sitten kuin suoraan oppikirjasta. Rasmus nostaa todella nätisti ja napakasti laukan suoraan käynnistä, tuntuu ihan hassulta, että hevonen pystyykin noin kevyeen nostoon ja äkilliseen vauhdinkasvatukseen. Vanhalla herralla on ehkä hieman enemmän lihasta takamuksessa kuin esim. Lotalla :) Tästä onnistuneesta laukkapätkästä ei sattumoisin tullut kuvia, mutta selkään tuntui jälleen aivan upealta! Jos ensi viikolla suinkin löytyy aikaa, niin jatketaan jälleen tutustumista Rasmuksen kanssa.. Suuri kiitos vielä omistajalle tästä ihanasta ja etenkin opettavaisesta ratsusta!

Laitetaan nyt loppuun vielä pari kuvaa Neppariponista, joka pitkästä aikaa sovitteli kuolaimia suuhunsa. Tätäkin joku voisi tulla mulle tallilla hokemaan, että laita sille nyt ne suitset päähän! Kesä on täällä pikemmin kuin arvaammekaan..

Tähtisimmu <3

Pitkästä aikaa kuva herran kaviosta. Tämä ei ole paisekavio, sillä se on edelleen kengän suojissa, vaan takajalka. Kommentteja?

Käytiin Nemon kanssa pienellä kävelyllä kuolaimet suussa. Matkalla vastaan tuli potkukelkalla vanhempi rouva pienen tytön (2-3v?) kanssa. Pysäytin varsan, jotta se saa rauhassa katsoa ja ihmetellä kelkkaa, jollaista ei koskaan ole nähnyt. Mummo ja tyttö sitten pysähtyivät kanssa, ja tulivat innoissaan heppaa katsomaan. Sanoin että saa sitä toki rapsuttamaan tulla, ja tyttö sylissä silittelikin innoissaan Nepparia. Rouva tunnisti jopa, että kyseessä on vuonohevonen (pointsit taas siitä!). Nemo sai paljon kehuja ja rapsutuksia :) Pian tulikin aika jatkaa matkaa, ja mummo palasi kauemmas jääneen potkukelkkansa taa. Pikkutyttö kipitteli omin jaloin tiellä, ja tuli vielä Nemoa silittämään. Suoraan sen kyljestä, melkein siis hevosen mahan alta. Mummo sitten kiireellä tulee kelkkansa kanssa kohti ja käskee tyttöä kauemmas, ettei satu mitään. Minä siinä hetken mietin, mitä tehdä, kun kelkka tulee vauhdilla suoraan päin ja pikkulikka on siinä vieressä silittelemässä ponia. Eipä auttanut muu kuin taluttaa Nemoa pari askelta eteenpäin, niin mummo pääsi kelkkansa kanssa nappaamaan tytön kyytiin. Nemo ei korvaansa lotkauttanut moiselle punaiselle "hyökkäävälle" kapistukselle. Kyllä olin taas niin onnellinen tästä kivenlohkareeseen verrattavissa olevasta hevosestani, on se vaan fiksu ja kiltti pieni mies :)

Matkalla ohitettiin tallin muut hepat.

Kovin piti kiinnostuneesti katsella.. Matkalla ohitettiin myös henkilöauto ja käveltiin traktorin perässä.

Yhyy, ällöt suitset.. Lähtiskö nää pois, jos tähän rapsuttaa?

Voi kuule Nemo, tätä herkkua on luvassa entistä useammin jatkossa.

Viikonloppuna ja ensi viikolla toivottavasti jatkellaan ratsastuksia ainakin isän tai pojan, ehkä myös Lotan kanssa, joten tarinoitavaa varmasti taas riittää.. :)

You Might Also Like

11 kommenttia :

  1. Äkkiä kun katsoo, niin näyttää että kolmanneksi viimeisessä kuvassa on koni katollaan tuolla alhaalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, totta :D Enpä aiemmin huomannut mutta nyt kun sanoit.. Sepä olisikin hauska jekku, photoshopata johonkin postaukseen johonkin kuvaan jotain ihan hassua ja katsoa, kuka ekana huomaa ;)

      Poista
  2. Vooi mitä söpöjä otuksia!

    Kaviosta pikaisesti (pitäis olla jossain ihan muualla kuin pystytukkia katselemassa...) sen verran, että Nemo kuluttaa vissiin varsin epätasaisesti? Ja kuluneempi (/muuten vaan lyhyempi) on siis ehdottomasti paremman näkönen, paitsi että kanta näyttää hirmu matalalta. Ottaisin kulmatuet pois, raspaisin tuon toisenkin reunan matalaksi ja säteen kuvassa oikea puoli näyttää siltä, että vois tuolla ylhäällä olla taskunalku ts pelkästään säteen kosketuspinnalla tavaraa ja sen alta tyhjää? Symmetrinenhän tuo ei ole, vaan ei nyt missään nimessä mahdotonkaan tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Takajalkoja ei tosiaan ole vuoltu aikapäiviin, kun ovat niin kuluneet. Kengittäjä on tulossa ensi viikolla, joten saa nähdä koskeeko takasiinkin tällä kertaa..

      Poista
  3. Tosi kiva postaus!

    Suosittelistko vuonohevosta ensi hevoseks kun vaikkuttavat aika rauhallisilta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja en.. Vuonohevonen on aivan äärettömän helppo ja toimiva hevonen, kun sen kanssa löytää yhteisen sävelen ja se on hyvin koulutettu. Tosin tiedän, että monet vuoniksen ostaneet ovat joutuneet tekemään pitkään ja paljon töitä ennen kuin hevonen on oikeasti alkanut toimia ko. ihmisen käsissä. Vaatii siis jonkun verran itseltä pitkäjänteisyyttä ja tietty taitoakin, jos vuonosta haluaa itselleen unelmahevosen saada. Toki vanha ja pitkälle hyvin koulutettu ja käsitelty vuonis ehkä toimii kenen tahansa käsissä heti samalla kaavalla..?

      Vuonot ovat myös oikeasti tosi herkkiä - mitä ei aina heti edes tajua - ja ihan pirun fiksuja. Ne oppivat kaiken. Nopeasti. Myös ne huonot tavat. Ja taatusti muistavat ja osaavat mennä sieltä mistä aita on matalin, jos se mahdollisuus niille suodaan..

      Eli on ihan ihmisestä ja hevosesta kiinni, kannattaako ottaa vuonista ensihevoseksi. Epävarma käsittelijä, hieman sinne päin aiemmin koulutettu vuonis, ja soppa on valmis. Vuonis ei ole automaatti, se vaatii aikaa ja omistautumista, mutta siitä saa niin upean hevosen, että ikinä en toiseen vaihtaisi! :)

      Poista
    2. Täällä on yksi ano, joka tosiaan suosittelee vuonista ensihevoseksi :) Yleisestiottaen vuonikset on lunkkeja, itsepäisiä ja varmoja tapauksia, joiden kanssa yleensä pärjää. Itse ostin ensihevoseksi sisäänratsastetun suurinpiirtein mitään osaamattoman vuonohevosen, mutta vuosien varrella sain siitä loistavan kaverin ! Mitään ongelmia ei koskaan tullut, vaikka virheitä toki tuli tehtyä (kuten varmaan jokainen meistä tekee). Vuonikset on hyvin anteeksi antavainen rotu noin yleensäkin, eivätkä vedä hernettä nenään pikkujutuista vrt. pv tai rp.

      Poista
  4. Ihana Rasmus <3 Olen Rasmusta joskus hoitanut työssäoppimisen takia, tosin Rasmus oli silloin vielä ori :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä herra on tainnut kerätä hyvän joukon faneja elämänsä varrella :)

      Poista
  5. Liikuttuneena luen kuulumisia Rasmuksesta. Se on superhevonen ja olen extra onnellinen sen puolesta. Hymyillen ahmin tekstiä jossa kerrottiin myös laukkarepäisystä. Näin herran kanssa jokusen vuoden kaveerattuani kuulin melkein Rasmuksen murahduksen. Mun kanssa nostat laukan vain polvea avaamalla vai haluatko sä viestin selkeämmin :) Herkkyys on lääke josta Rasmus tykkää. Marjo, sä kirjoitat niin että tekstiä lukiessani ratsastin mielikuvassa Rasmuksella kuin aikanaan tein. Se tunne välittyi, kiitos! T. Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentista Marja! :) Huomasin kyllä myös, kuinka herkkä hevonen loppupeleissä on. Vielä on vaan paljon tekemistä, että löydän itsestäni ne avut, joihin hevonen reagoi, ja opin sitä oikealla tavalla ratsastamaan.. Uskomattoman hyvin se kuitenkin sietää miun säätämiseni selässä, joku toisen rotuinen hevonen olisi saanut herneet nenäänsä jo moneen otteeseen aiemmin. Sen takia Rasmuksella onkin kiva ratsastaa, että se antaa minun opetella, eikä hermostu pienistä. Mitä nyt tämä laukkakiito oli ihan hyvä palautus maanpinnalle (onneksi ei kirjaimellisesti) ja herätys meikäläiselle ;)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.