koirat ,

Kaikki hepat lenkitetty!

2/28/2015 09:55:00 ip. marjo 0 Comments

Lotta söpöilee. Kelit saisivat kieltämättä olla hieman talvisemmat..

Vautsi mikä päivä takana! En ihan äkkiä uskonut, että tämä hetki tulisi vastaan.. Olen tänään onnistunut liikuttamaan kaikki neljä hevosta! En toki yksin, vaan ihanien kavereiden avustuksella :)

Nemon ilme, kun rapsuttaja könyää lankojen välistä paikalle. Tai no, kuka tahansa. Kaikki ihmiset ovat potentiaalisia rapsuttajia.

Jaa niin tää oli se sokerin makuinen tyttö..

Pojille riimuja pukemassa. Noista sormista päätellen joku alien asialla..? ;)

Söpöillään vaan tässä samalla.

Tiet ovat sulaneet niin hyvin, että kengättömät pojatkin pääsivät pitkästä aikaa maastoilemaan. Päätin jo aiemmin, että on taas aika suunnata "ihmisten ilmoille" lenkille. Niin kauan on käppäilty vaan samaa pienempää hiekkatietä ees taas. Niinpä reitiksi valikoitui alkumatkasta pyörätie isomman maantien vierellä, ala-asteen parkkipaikan läpi hiljaisemmille taajamateille ja lopulta metsän läpi takaisin kotiin. Tunnin verran tuohon lenkkiin meni aikaa. Tanja ja Kiia olivat mukana, joten Kiia ratsasti Rouskulla turvallisesti Nemon perässä (ja siis Tanja tietysti talutti). Minulla olivat vielä koirat mukana - hihnassa asvalttipätkät ja metsässä vapaina. Hyvän lenkin saivat nekin samalla.

Kieltämättä kyllä huvitti, kun sillä kokoonpanolla oltiin liikenteessä. Varmaan aika näky. Kaksi hevosta, kaksi koiraa, kaksi ihmistä jalkaisin ja yksi pieni tyttö kyydissä. Vielä enempi huvitti kuitenkin ehkä se, että kyseessä olivat 2- ja 4- vuotiaat hevoset, riimut päässä, liikenteen keskellä ja vielä pikkutyttö ratsailla. No mutta kun on taitavia poneja niin mikäs siinä on käppäillessä.

Kiia sai kunnian taluttaa Nemoa!

"Siis mitä, tätä pätkääkö mun pitää seurata?!"

"No okei, seurataan sit…" Voi tätä pientä Lassieta :)

Reipas 6-vuotias. Ja 2-vuotias kans.

Pojat olivatkin muutoin oikein rennon letkeitä, mitä nyt talojen pihoissa haukkuvat koirat saivat ne kovin jännittyneiksi. Kerran viime syksynä maastossa kävellessämme hyppäsi talon pihasta iso koira aidan taa haukkumaan täysin yllättäen. Ja ihan Nemon kohdalla, hevosesta alta parin metrin päässä. Mie meinasin saada sydärin ja niin kyllä hevonenkin. Onneksi Nemon onneton pakoreaktio sai aikaan vain säpsähdyksen sivulle ja jähemettymisen niille sijoilleen. Kauempana takana tuleva Rousku säpsähti myöskin, tosin ei niin pahasti. Näemmä nämä pihoissa haukkuvat ja monessa paikassa tarhan aitaa vasten hyppivät koirat tuovat ikävät muistot mieleen. Pitäisi vissiin ajan kanssa lähteä jonkun talon lähelle siedättämään pihoissa räyhääviin koiriin..

Oli niin rankka reissu, että jano iski ensimmäisenä. Tai sitten ei ollut.

Pojilla on itsestään purosta täyttyvä vesiastia. Ei ole jäätynyt vielä koko talvena, eikä kenenkään tarvitse kantaa hevosille vettä :) Sama kätevä systeemi on käytössä kesälaitumilla.

Varsinaisen maastoreissun kuvasaldo jäi yhteen surkeaan videonpätkään puhelimen akun loputtua kesken kuvauksen. Kieltämättä puhelimenkin kanssa säätäminen oli varsin mielenkiintoista kahta koiraa ja yhtä hevosta taluttaessa. Ison tien varressa en viitsinyt tähän ruveta, mutta hiljaisemmalla alueella päätin kuitenkin menoa videolle tallentaa.



ltapäivästä Rouskun iskä (Rasmus) ja äiti (Lotta) kävivät ensimmäistä kertaa yhdessä maastoilemassa, kun kaverini Minna uskaltautui lähtemään Rasmuksella maastoon! Ihan huippua! Olisi kiva tietää, vieläkö Lotta ja Rasmus muistavat toisensa. Yhdessä vietetystä kesälomasta on kuitenkin viisi vuotta aikaa.. Ei päästetty poneja haisteluetäisyydelle, mutta jossain kohden lenkin aikana Lotan alkuun kiinnostunut korvat hörössä ilme muuttui vanhaksi tutuksi The Evil Bitch katseeksi. Lotta piti huolen, ettei Rasmuksella ole iholle asiaa. Rasmusta olisi kyllä kovasti vanha riiuuleidinsä kiinnostanut.

Ajanpuutteen vuoksi ei käyty kuin reilun puolen tunnin lenkki. Käyntiä ja ravia. Molemmat hevoset käyttäytyivät kyllä niin nätisti, vaikka ensi kertaa yhdessä liikenteessä olivatkin. Kotiin takaisin kääntyessämme hevosilla vauhti kasvoi huimasti. Lotta ravaili edellä niin reipasta ravia kuin pystyi, kun en antanut lupaa laukkaa nostaa. Tässä Rasmuksella meinasi hieman kierrokset nousta, mutta hyvin Minna sai sen pidettyä ja onneksi Lotan peppuun pystyi aina vauhtiherran ohjaamaan. Laukkaa ei syystäkään uskallettu tuolla pätkällä ottaa. Tarkoituksena on kyllä suunnata ajan kanssa pitkälle maastoreissulle, johon sisältyy sitten neljän kilometrin mittainen hyväpohjainen ja melko tasainen tie. Siinä riittää Rasmukselle laukattavaa, jos jarrut sattuisivat unohtumaan matkasta..

Oli kyllä hauskaa nähdä Lotta ja Rasmus yhdessä! Miun ensimmäinen ajatukseni aina Rasmuksen luo mennessäni tai sen selkään kiivetessäni tuppaa olemaan "onpa tää pieni". Nyt kun Lotta oli vieressä vertailukohtana, tämä ajatus vaan voimistui. Lotan selästä katseltuna Rasmus näytti niin kirpulta.. Rousku on kyllä ohittanut isänsä koossa jo aikoja sitten. Olisipa hauska nähdä vielä Rousku tämän porukan kolmantena!


On tää kyllä kivaa, kun on näin ihania hevosia nurkat täynnä! :)

Kiia jaksaa paijata poneja loputtomiin.

Jälleen tätä maailman parasta haliterapiaa.

Popi ilmoittautuu vapaaehtoiseksi siivousavuksi!

Nemo keskittyy syömiseen.. Mun silmääni tää peppu on ihan mukavan lihaksikas ja pyöreä 2-vuotiaalle, jota ei muuten liikuteta kuin joskus taluttamalla.

Rousku keskittyi söpöilemiseen.

Kameralle poseeraaminen ei meinannut ottaa loppuakseen.

Kiia heittelee vanhaa heinää kuivikkeeksi ladon pohjalle.

Loppuun pojat majapaikassaan. Eipä niitä juurikaan pihatossa näe! Täällä ne vaan hengaavat..