kouluratsastus ,

Miksi tehdään mitäkin

2/04/2015 07:53:00 ip. Siri 22 Comments

RATSUTTAJA EMMI VALAISEE:
Päivän kuvat ja video otettu 28.1.2015 Emmin ja Popin kahdeksannelta ratsutuskerralta.
Lukuunottamatta luonnollisesti kevät ja syksy kuvaa jossa itse olen Rouskun selässä.

Viime ratsutus-postauksen jälkeen tuli hieman kommenttia siitä, onko Popin kanssa tehty liian paljon liian aikaisin tai liian äkkiä. Vastasinkin siihen jo kommenteissa, mutta vastaanpa siihen nyt vielä tässäkin.

Rohanin kanssa maastoratsastukset aloitettiin noin kymmenen minuutin pätkissä kotitiellä kolme vuotis keväällä huhtikuussa 2014.
Uudelle tallille muutettuaan Rouskulla ratsastettiin pääasiassa maastossa.
Harvakseltaan myös kentällä jossa silloinkin se toimi yleensä vain lasten talutusratsuna.
Tulin remmiin siinä kohtaa, kun Popilla oli jo hyvän aikaa ratsastettu maastossa ja hieman myös kentällä. Se tiesi ns. "kaasun" ja "jarrun" eli pohkeet olivat sille tutut, samoin kuin pidätteet. Se oli hidas näille avuille, mutta tunnisti ne kyllä. Tämän lisäksi se oli kovin vino, toiseen suuntaan se kaatui rajusti sisälle päin ja toiseen suuntaan valui taas ulospäin.



Hitaasti reagoivaa hevosta ratsastaessa on tarkkailtava ihan ensimmäisenä sitä, millä tavalla itse hevoseen vaikuttaa. Jos itse esimerkiksi puristaa reisillä/polvilla, estää jo sillä hevosta liikkumasta eteenpäin. Jos oma tasapaino on heikko, tekee myös hevoselle hankalaksi pystyä etenemään tasapainossa. Hevosta ei saisi myöskään olla jatkuvasti pyytämässä vaan ajoittaa avut oikein. Annetun avun ja siitä tulleen reaktion jälkeen on heti annettava myötäys, on kyse sitten esimerkiksi pidätteestä tai pohkeesta. Ei saa jäädä naputtamaan jalalla jokaista askelta. Ylipäätään ei pitäisi tehdä mitään millä ei lopulta ole minkäänlaista merkitystä. Pidätteen jälkeen hevosen "tullessa takaisin" (hidastaessa, kootessa, mitä sitten pyydämmekin) täytyy lakata pidättämästä eli myödätä.



Popi ymmärsi tämän asian heti parin ratsutuskerran jälkeen ja nykyään se liikkuu halukkaasti eteenpäin, reippaasti. Se on ehkä tullut yllätyksenä monelle sitä ratsastavalle nyt. Palaan tähän vähän myöhemmin vielä...



On erityisen tärkeää ratsastaa hevonen alusta asti suoraksi. Toispuoleisesti rakentunutta lihaksistoa on vaikeampi korjata kuin tehdä alusta asti työ niin, että hevosenkin lihaksisto vahvistuu tasaisesti kummaltakin puolelta. Kaikilla meillä on toinen puoli vahva ja toinen heikko ja ratsastajan vinous heijastuu myös hevoseen. Tässä tuleekin sitten esille se, että ratsastajan täytyy heikkoutensa tietää ja osata sitä kautta niitä tiedostaen korjata jottei omalla istunnallaan ja avuillaan tee hevosesta vinoa. Itse tiedostan, että vaikka kuinka olenkin oikeakätinen, niin ratsastaessa oikea onkin minulle heikompi puoli. Ehkä se on oikean puolen heikommasta polvesta tai sitten siitä, että olen tiedostaen joskus korjannut heikkoa vasenta puoltani (se on aikaisemmin ollut se heikompi) ja tehnyt sen sillä tavoin väärin, että unohdin oikean puoleni vahvistamisen. Tiedostan tämän ratsastaessa ja pystyn sitä korjaamaan joka tilanteessa. Esimerkiksi Popin valuessa sisäpohjetta vasten tarkistan aina ensimmäiseksi oman istuntani ja sitten lähden korjaamaan hevosen vinoutta.



Vinon hevosen ratsastamiseen löytyy varmasti neuvoja vaikka kuinka, mutta itse pidän tärkeänä sitä, että hevonen on pehmeä molemmista kyljistään ja että saan hallittua paitsi sen kyljen, myös etuosan ja takaosan - erikseen. Otetaan esimerkkinä se, että hevonen kulkee ympyrällä lapa ulkona (tämä voi ratsastajasta tuntua siltä, kuin hevonen "kaatuisi" ulospäin). Etujalkoja siirtämällä samalle uralle takajalkojen kanssa on ongelma korjattu. Hevosen täytyy vain tietää mitä siltä pyydetään, kun lähden ratsastamaan etuosaa sisälle päin. Pääosin neuvotaan ja minäkin neuvon suoristamaan etujalat takajalkojen eteen, mutta tietenkin tulee tilanteita joissa takaosa karkaa esimerkiksi ympyrällä tai ihan suoralla uralla ulospäin ja kyllä minä koen silloin paremmaksi ratkaisuksi korjata takaosaa sisälle. Silloin täytyy tietenkin olla tarkkana siitä, että pitää etujalat urallansa eikä siirrä koko hevosta. Jälleen kerran - hevosen täytyy tietää mitä siltä pyydetään.



Etuosa- ja takaosakäännökset, siinä missä myöhemmässä vaiheessa avot ja sulut ovat mahtavia harjoituksia tähän, kun opetetaan hevosta tasapainoon, suoruuteen ja ratsastetaan sitä taipuisaksi ja pehmeäksi. En kirjoita näistä sen enempää vaan annan teille linkin Anna Kilpeläisen hienoon blogitekstiin:
https://annakilpelainen.wordpress.com/2012/11/28/asetus-taivutus-ja-taivutusvaistot/



Lisättäköön vielä, että Popilta ei ole mitään "kaivettu väkisin". Se on tehnyt pääosin kaiken tähän mennessä hyvässä yhteistyössä (mitä nyt alkuun tuli niitä aivopieruja, että haluan portille mielummin tai että en minä eteenpäin mene, silloin kyse oli luultavasti ahtaasta satulasta) ja siitä on selvästi nähnyt sen, että kehuja saadessaan se yrittää seuraavan kerran vieläkin paremmin. Hieno se on tsemppaamaan vaikeissakin asioissa. Ja jos jokin asia tuntuu liian vaikealta, sitä ei tehdä. Olen alusta asti sanonut Sirille, että mikäli Popille sattuu sellainen päivä ettei mistään tunnu tulevan mitään, sitten tehdään joku super helppo asia ja kun se onnistuu niin lopetetaan. Aina kannattaa ratsastus lopettaa hyvään fiiliksen molemmille vaikka olisikin muuten huono päivä. Aina ei nuori hevonen välttämättä ole vastaanottavainen ja ei ole järkeä yrittää opettaa asioita hevoselle, jonka mielessä on sillä hetkellä ihan kaikki muu. Työskentelyjaksot Popin kanssa pidetään lyhyinä, noin 20-30min (ja joskus lisäksi peltoilua ihan rennosti 5-10min) jotta keskittyminen pysyy hyvänä - lisäksi nuori hevonen ei jaksa juurikaan tuota kauempaa tehdä töitä oikein. Turha alkaa väsyneen ja etupainoisen hevosen kanssa tahkoamaan vaan edelleen, ratsastus kannattaa lopettaa hyvään hetkeen (ja ennen kuin se väsymys iskee).



Palatakseni siihen Popin energisyyteen ja reippauteen. Siri voi tästä kirjoitella enemmän mikäli haluaa, mutta Popilla on esiintyny käytöksessä nyt edelleen tietyissä tilanteissa jännittyneisyyttä ja lisäksi se on ihan suoranaisesti lähtenyt käsistä (ryöstänyt, lähtenyt viemään jne). Tällaisissa tilanteissa tulisi miettiä ensin, onko hevosella kaikki hyvin. Onko varusteet sopivat? Onko sillä lihaskipuja? Kasvukipuja? Suussa piikkejä? Vatsaongelmia?



Varusteiden sopivuuteen minä uskon, tosin satula on sellainen asia nuorella hevosella, että jatkuvasti sitä tulee seurata koska hevonen muuttuu - eikä pelkästään ratsastuksen takia vaan ihan ylipäätään kasvun vuoksi. Lihaskipuja voi itsekin tarkkailla tai sitten pyytää kokeneemman, esimerkiksi hierojan tai fysioterapeutin tarkastamaan tilanne. Popillekin sellainen on kaiketi tulossa taas tässä alkuvuodesta ja viime vuonna loppuvuodestahan sillä hieroja kävikin. Itse painelin sen selän läpi ja pieni aristuskohta löytyi (no okei, ekalla kerralla aristi ja sitten kun koitin näyttää Sirille niin ei tapahtunut enää mitään...) jonka syypääksi en itse epäilisi satulaa vaan ennemminkin liukasta pohjaa ja siitä aiheutunutta jännitystä. 
Kasvukivut ovat nuorella aivan mahdollisia ja mikäli se selvästi kipeytyy jossain kohtaa, on syytä ratsastus jättää hetkeksi kokonaan tauolle. Suu on syytä tarkastuttaa nuorella (3-5) hevosella puolen vuoden välein (tarvittaessa sitten useamminkin) koska hevonen vaihtaa tässä iässä hampaitaan. Joskus on käynyt niin, ettei hammas olekaan irronnut vaan aiheuttaa epämukavaa oloa. Myös piikit voivat vaivata. Olenkin suositellut Popille hammastarkastusta piakkoin. Vatsaongelmiin en usko, koska sen olosuhteet vatsan toiminnan hyvänä säilymiseen ovat täydelliset, mutta vatsaongelmia tulee valitettavasti joskus myös pihattohevosille, tiedän useammankin tapauksen. Silti en näe siinä mitään syytä, että Popi kuskattaisiin nyt klinikalle kokovartalokuvaukseen vaan pidetään tälläiset asiat mielessä ja joskus jos itselleen haluaa levollisemman mielen ja tarkistuttaa esimerkiksi vatsan voinnin niin käyttää hevosen kuvissa.



Kaikki nämä on hyvä pitää mielessä ja tarkkailla tilannetta, mutta ylianalysointi on turhaa. Tekee vain itsellensä hallaa ja stressiä, jos liikaa murehtii ja etsii syypäätä aina jostain ulkoisesta tekijästä. Joskus sellaista ei vain ole vaikka kuinka sitä yrittäisi hakemalla hakea.


Jaa minä muka energinen kaveri?
No en ainakaan ratsutuksen jälkeen kun on joutunut aivot ja lihakset kunnolla töihin.
Nyt uskon, että Popin energisyys on ihan yksinkertaisesti nuoresta iästä, kehitysvaiheesta ja vuodenajasta riippuvainen asia. Se on ollut ratsutuskerroilla alkuun energinen ja tällöin säpsähdellyt omiaan. Se on kuitenkin rauhoittunut heti kun on huomannut, etten reagoi tuohon säpsymiseen millään tavoin vaan jatkan sitä mitä olen tehnytkin sillä hetkellä. Lopulta hevonen on ollut rento ja luottavainen. Kehitystä tapahtuu paitsi fyysisesti niin myös henkisesti ja joskus tämä murkkuikä voi olla vähän raskas - ihan hevosellekin. Fyysinen kehitys tapahtuu kasvuna ja voimistumisena ja sellainen voimistuminen saa nuoren hevosen monesti hyvinkin energiseksi ja valitettavasti nuori ei vain osaa heti kanavoida energiaa työntekoon vaan joskus se purkautuu tyhmäilynä (kuten turhanpäiväisenä säpsyilynä). Talvella hevoset ovat myös virkeimmillään, kun ilma on viileä. Ihan luonnollista.

Nää jäähdyttelylenkit "äitin" kanssa on parasta, kun saa välillä pysähtyä syömään vaikka lunta.
Tullaan tullaan kunhan keritään.
Siinä teille perinteinen kielenvilautukseni!
Joten ehkäpä seuraava oleellinen asia on suun tarkastuttaminen ja muuten sitten jatkaminen samaan malliin, koska tulosta on syntynyt, hevonen on kiva ratsastaa (sen jälkeen kun ylimääräinen energia on saatu purettua) ja työnteko on meidän molempien mielestä kivaa! 
Kunhan kenttä sulaa, otetaan mukaan myös puomit.

No puomeja mää on joskus aiemmin koittanutkin "perunasäkki-äitin" kanssa.
Tässä vielä video Rouskusta joka on omasta mielestäni kehittynyt niin paljon, että kyseinen video saa suorastaan kyyneleet silmäkulmiini. Nuoren hevosen yritteliäisyys ja nöyryys on vain niin herkistävää. Mun oma pieni "kovia kokenut varsani"... *Snif*

You Might Also Like

22 kommenttia :

  1. Itse olin yksi päivä tuon Annan luennolla ja sain kyllä paljon irti siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla juu ihan asiansa tietävä nainen :)

      Poista
  2. Vautsi kun Rohan menee hienosti!! :) se on mennyt tosi paljon eteenpäin ja mielestäni te ootte tehneet hyvin ja oikein töitä asian eteen :)!

    VastaaPoista
  3. Jotenkin ihanan keltaiselta näyttää noissa kuvissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on semmonen mun keltainen Nalle Puh <3

      Poista
  4. Vautsi mutä meininkiä:o Ihana rohan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle! Voi kunpa Rohan voisi kuulla ja vielä ymmärtääkin nää kommentit <3

      Poista
  5. Ompa hieno ravi tuossa 7 viimeisessä kuvassa! Ja asiatekstiä jälleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Popiii venyttäääää... :) Kiitän Emmin puolesta!

      Poista
  6. Mielenkiintoinen kirjoitus. Rousku kulkee jo hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora, niin munkin mielestä (molempiin).

      Poista
  7. Menee tosi kivan näkösesti! Paljon paremmin kun meijä kesällä 6v Osku :D Tosin Oskulla ekaa kertaa vasta selästä käsin edes käveltiin elokuussa 2013. Ja nytkun ei olla päästy treenaamaan.. pikku hiljaa hyvä tulee varmasti meilläkin! :D Ja Osku on eka heppa kenet ns. opetan ratsuksi, onneksi tosin nykyään opettajan avulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Jonnaaaa :)
      Ei kannata vertailla. Jokainen tyylillään ja omalla ajallaan. Musta on vain hienoa, että sä oot antanut Oskun kasvaa rauhassa. Taatusti tulee Oskusta vielä hyvä. Sitä ei kannata edes epäillä. Takapakit, hölmöilyt ym kuuluu nuoren elämään ja tähän juttuun ja puhun nyt nimenomaan Rouskusta :)

      Poista
    2. Näinpä. Helposti vaan vertailee hevosia keskenään. Ja onhan se aika eriasia kun minä en ole ikinä nuorta hevosta edes ratsastanut ja nyt lykättiin käteen täysin kokematon heppa. Eikö teillä ole ihan ratsuttaja tää joka Rouskua ratsastaa? Ja joo Osku on tosiaan saanut kasvaa ihan rauhassa ja opetellaan kaikki pikku hiljaa, meidän opettajakin mielummin tekee kaiken hitaasti, hänhän siis käynyt Harjussa joskus opiskelemassa ja toimii tallillakin töissä ja ratsuttanut monia hevosia yms. Nyt vaan meillä tullut vähän turhan paljon takapakkia Oskun kanssa kun pohjat olleet vähän tälläisiä ja ennen sitä Oskulla oli jalat kipeät kun kaviot kulunut liian lyhyeksi (jonka takia nykyään kengät ympäri vuoden kun taas viime vuoden oli vain hokkiajan ja sitä edelliset vuodet ei ollut kenkiä ikinä kummallakaan)

      Poista
    3. Itsekin sorrun välillä vertailuun, se lienee luonnollista. En kuitenkaan jää miettimään asioita sen pidemmäksi aikaa tai yritäkään päästä samaan mihin joku toinen on päässyt. Teen asioita omaan tahtiin ja hevosen tahtiin. Jos joku ei meillä toimi, se laitetaan hetkeksi jäihin ja koitetaan uudestaan ehkä myöhemmin tai ei ollenkaan. Olen luonteeltani sellainen "luonnonlapsi". Teen usein ennenkuin ajattelen. Siitä on sekä hyötyä, että haittaa ja joissain asioissa se on jopa kostautunut. En kuitenkaan jaksa stressata epäonnistumisista vaan otan niistä opikseni ja saan niistä vain enemmän sisua. Niin kauan kun luotan hevoseeni ei ole hätäpäivää. En ole mikään hevosenkouluttaja enkä osaa edes ratsastaa hyvin. Siksi oli luonnollista pyytää ratsuttaja avuksi. Se olikin ainoa asia mikä oli alusta asti selvää. Ei minun ollut tarkoitus aloittaa Rohanilla ratsutusta vielä tässä vaiheessa, mutta kun satulanhankinta ja se sopivuuden testaaminen tuli ajankohtaiseksi enkä itse päässyt selkään niin samalla Emmikin sitten "tuli taloon". En ole katunut. Emmiin voit käydä tutustumassa hänen sivuillaan:
      http://emmiequel.blogspot.fi/

      Poista
    4. Luultavasti aika luonnollista välillä vertaill, kunhan ei jää miettimään asioita liikaa, niinkuin sanoitkin.Se on hyvä ja hyödyllinen taito, että ottaa opikseen epäonnistumisista eikä jää niitä vatvomaan. Ja joo en minäkään mikää parhaasta päästä ratsastaja ole, mutta jotenkin kiehtoi itse ratsuttaa hevonen, toki muiden avulla, mutta itse pää asiassa ratsastaa hevosta yms. Siitä se kaikki sitten lähti ja tähän ollaan tultu, pikku hiljaa eteenpäin. 1 askel eteen ja 2 taakse. Joskus taas mennään moonta askelta eteenpäin ilman isoa takapakkia.

      Poista
    5. No onhan tuo nyt aika huikeeta jos on taitoa kouluttaa kuitenkin sen verran. Itseä kun ennemminkin pelottaa meneekö sitä nyt sit sössiin kaiken kun selkään joskus pääsee :D

      Poista
    6. Mullakin satunnaisti tuo pelko :D Pitää vaan haudata se syvälle ja uskoa itseensä :D jos jotain sössii se on vaan korjattava ja muistettava jatkossa:D Olen mäkin mokaillut välillä Oskun kanssa mutta aina ollaan selvitty elossa:D

      Poista
    7. Juu ei ne rikki mene... onneks :)

      Poista
  8. Noista apujenanto-ohjeista tulee olemaan mulle tosi paljon hyötyä! :D Kiitos niistä! Oonki miettiny tässä viimeaikoina justiin niitä asioita, ja eniten nyt edellisen ratsastustunnin jälkeen. Huomasin, että oon antanu apuja aika lailla väärin. Oon harrastanu ratsastusta vasta vajaa vuoden. :) Teillä menee kyllä toooosi hyvin! 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se ratsastamisen salaisuus ja viehättävyys piileekin, että ikinä et oo valmis ja aina opit jotain uutta. Kiva, että se juolahti sun mieleen nyt meidän blogin kautta. Ei muuta kuin käytännössä sitten vaan testaamaan :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.