juoksutus ,

Rasmuksen peltokuvaus- ja hankitreenipäivä

2/08/2015 10:32:00 ip. marjo 10 Comments


Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että olen aikeissa lähteä Rasmuksen kanssa ensimmäistä kertaa maastoilemaan. Sen perusteella mitä hevosesta tiedän ja itse olen nyt lyhyen tuttavuuden aikana nähnyt, totesin heti, että yksin en uskalla sen kanssa maastoon lähteä. Yritinkin siis saada jonkun mukaan Lotalla ratsastamaan, mutta kukaan ei innostunut.. En ymmärrä? Siri sen sijaan lupautui innoissaan kamera kaulassa matkaan mukaan - Siriä kun ei voi viimeisillään hevosen selkään istuttaa, joten myös suunnitelmaa maastoilusta piti hieman muovata.

Ilman Lotan tarjoamaa henkistä tukea päätettiin suunnata pellolle napsimaan posetuskuvia hevosesta. Sopivasti oli vielä aurinkoista pakkaskeliä luvassa. Todellisuudessa tuuli lähenteli myrskylukemia, mutta onneksi Rasmus ei juurikaan jaksanut lepattavista pressuista ja liki päähän tuulessa taipuvista puista välittää. Suunnitelma siis toteutettiin. Laitoin varuksi hevoselle satulan selkään ja otin kypärän matkaan, ihan sillä ajatuksella, että kokeilen ratsastaa ponilla pellolla ja peltotiellä. Käyntiä ja ehkä vähän ravia jos siltä tuntuu. Fiiliksen mukaan siis mentiin.

Talutin Rasmusta lähes koko matkan pellolle. Siri hurautti autolla Lotan tallin pihaan ja me talsittiin kävellen perässä.

Lotta meinasi seota sukissaan, kun näki Rasmuksen! Kyllä oli vanha muori kerrankin terhakkaana ja virtaa täynnä :)

Vieläkö mahtoi tunnistaa, että oma vanha sulhohan se siellä katseli..

No kyllähän minä lopulta Rasmuksella maastossa ratsastin - Sirin varmistaessa liinan päässä parin sadan metrin matkan ja ilman talutusta noin kymmenen metrin matkan, heh! Totesin heti kättelyssä Sirin päästäessä narun päästä irti, että en edes yritä lähteä selästä käsin pellon reunaan kävelemään. Ja kerrankin kiittelin itseäni jälkikäteen, päätös oli täysin oikea..

Tämä hevosen ilme ehkä jo kertoo, miksi katsoin parhaaksi tulla selästä alas?

Ei siis muuta kuin satula pois selästä ja kameran suljin laulamaan.

Rakennekuviakin yritettiin...

…mutta ei oikein onnistuttu. En malta odottaa kesää ja sitä, millainen hevonen täältä megapaksun turkin alta paljastuu!

Tällaiset yhteiskuvat onkin käteviä, kun oman pärstänsä voi piilottaa kypärän lipan taa.

No vielä se pakollinen yhteispose nenä(t) tötteröllä.

Otin itse hevosen liinan päähän ajatuksena suunnata pellolle sitten maastakäsin kävelemään. Vaikka hieman hirvittikin itse tarpoa paksussa hangessa.. Hevosellehan tuo on mitä loistavinta treeniä. (no on se minullekin!)

Ensin käveltiin rauhassa tietä pitkin...

…kunnes keksin pyytää ravia. Tässä poni läks ensimmäisen kerran. Onneksi niin pienesti, että sain hyvin pideltyä liukkaalla tielläkin.

Ja päästiin pellolle.

Hevosta tehokkaammin liikuttaakseni ja omaa elämääni helpottaakseni ajattelin kokeilla, onnistuisiko juoksutus pellolla. Rasmushan toimi tässä kuin vanha tekijä! Sellainen se taitaa ollakin. Enpä ole tainnut koskaan juoksuttaa yhtä hyvin liinan päässä kulkevaa hevosta. Joten ei muuta kun ensin käyntiä ja muutama kierros ravia molempiin suuntiin pellolla.

Kyllä sai jalkoja nostella.

Tämä on se ilme, josta minä aina Rasmuksen muistan ja tunnistan vuosienkin takaa :)

Reipas poni! 

Ei tarvinnut kahta kertaa pyytää juoksemaan..

Innokkaasti Rasmus liikkui ympyrän toisensa perään paksussa hangessa.

Ja liikkui vähän enemmänkin.. Tässä siis toinen lähtö. Ihan kuin hevonen olisi aavistanut, että Siri vaihtoi kamerassa videokuvauksen päälle?! Kiitos paksulle lumihangelle minun puolestani! Loppujuoksutus sujuikin oikein mallikkaasti.

 

Olenko ainoa, joka näkee tässä ilmeessä selvää yhtäläisyyttä Rouskun kanssa?

Yritettiin ottaa kivoja vastavalokuvia, mutta valitettavasti aurinko päätti juuri poistua näyttämöltä.

Lennokasta menoa.

Ja niin nätti pörröinen hevonen. Pidettiin juoksutus hyvin lyhyenä, sillä Rasmus ei juurikaan ole hankitreeniä tehnyt.. Onneksi matkaan sisältyi pitkät alku- ja loppukäynnit.

Kotimatkalla Lotta bongasi vielä vanhan sulhonsa ja kiirehti juosten perään.

Mutta sinne se Herra vaan lähti.. Lottaa kovasti ihmetytti, että eikö muka näin kaunis neito miehelle kelpaa?!

Pieni videonpätkä vielä Rasmuksen nättiä ravia.

 

Ehkä me vielä joskus tulevaisuudessa päästään oikeasti maastoilemaan myös selästä käsin… :) Sitä ennen jatketaan treenejä kentällä!

You Might Also Like

10 kommenttia :

  1. Kiva postaus! Voi tuota Lotan ilmettä viimeisessä kuvassa! :'3

    VastaaPoista
  2. Eikä tuo video missä poni vähän villiintyy ja sitten ollaankin jo nenilleen maassa. Mulla on itsellä käynyt sama juttu kaverin issikka orin kanssa, sekin tuli videolle. Harmi vaan, että sitä vdeota ei ikinä saatu kamerasta ulos kun kamera hajosi..! :D
    On muutenkin tosi komea tämä tapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli paksu hanki! Jos tämä sama lähtö olisi tapahtunut liukkaalla tiellä, niin kyllä olisi meikäläistä viety kuin pässiä narussa..

      Ja onhan se komea, kantakirjattu jalostusori, joten todistetuskin komea! :) (nykyinen ruuna siis)

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia, ja ihana teksti!:) liityin!

    VastaaPoista
  4. Mikä kuolain tolla on? Ja suosittelen juoksuttaessa käyttämään deltaa tai liina niskan kautta toiselle puolelle, mutta ei noin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tjeps, meinasin kirjoittaakin että varusteet eivät olleet juoksutukseen sopivat ja ohjatkin olisi pitänyt irrottaa. Tarkoitus oli kuitenkin vain ratsastaa/taluttaa, joten varusteet sen mukaan.. Onneksi hevonen oli hyvin kevyt kädelle, joten eipä se tainnut traumoja muutaman ympyrän juoksemisesta tässä tilanteessa saada :)

      Poista
  5. Ihania kuvia taas :-)
    Marjo, laitoin sulle facessa viestiä, meni varmaan muut-kansioon..

    VastaaPoista
  6. Kiitti :) Viesti tuli perille, yritän löytää jostain aikaa jossain välissä tarinoida sulle perusteellisen vastauksen..!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.