elsa ,

Jaa mikä toukokuu?

5/29/2015 03:42:00 ip. marjo 6 Comments

Missä välissä tämä aika on taas mennyt?! Miten ensi viikolla voi alkaa kesäkuu? En ymmärrä en alkuunkaan.. Vastahan oli maaliskuu, kylmät harmaat kelit ja ensimmäiset hiirenkorvat alkoivat ilmestyä puihin. Mitä me on tehty toukokuussa - ei vissiin juurikaan mitään. Ajoharkkoja sentään muutaman kerran, mutta nekin ovat nyt vähän huonolla mallilla, kun kamppeita pitäisi tuunata uuteen uskoon..

Välillä tehdään ohimennen ratsastusharkkoja. Kuten tässä kesken laidunnuksen.

Kai se täytyy myöntää, että nyt on kesä ja loma on alkanut. Siis hevosilla. Minulla ei tänä(kään) kesänä ole tällä tietoa päivääkään lomaa *huokaus* Onneksi meillä on sen verran kiva työnjohtaja, että varmaan pystyn kyllä jotain vapaita käyttämään, jos edes muutaman päivän tai jopa viikon saisi lomailla rauhassa..

Paras palleroponi Elsa ja Elsan pieni ratsastaja.

Tallilla on ollut jopa entistä rennompi ja leppoisampi tunnelma viime viikkoina. Olen muutamaan otteeseen vaan käynyt paikalla kääntymässä ja heppoja laitumella rapsuttelemassa. Melkein tekisi mieli antaa Nemollekin pitkä kunnon kesäloma - mieluiten orilaumassa - mutta onneksi nyt edes oman veikan kanssa. Vaan kun Nemo on niin äärettömän seurallinen ja tekemistä vailla, niin miksi ihmeessä jättäisin sen seisomaan kuukaudeksi pariksi vailla tekemistä? Jatketaan siis kesän läpi harjoituksia vanhalla tutulla tahdilla joskus ja jouluna kun hyvältä tuntuu. Onneksi edelleenkään ei ole mihinkään kiire :) 

Katjan hepat laiduntamassa suojelualueella. Siis tuolla katajarinteillä, tämä etuala on ihan heinäpeltoa :)

Pojille ei nyt ainakaan alkukesästä olekaan tulossa laumaan täydennystä. Uusien byrokratiasäädösten myötä perinnebiotooppien hoito on hieman kysymysmerkki tässä vaiheessa, joten ei uskalleta ottaa vielä kolmatta kavionelikkoa ja ahnasta turpaa kuluttamaan maata. Viime vuoden alkukesä oli niin kylmä ja sateinen, että laitumet kärsivät selvästi. Jos tämä kesä jatkuu yhtä sateisena kuin kevät on ollut, voipi olla että omiakin hevosia joudutaan ottamaan pois suojelluilta alueilta. Ensin tulee kasvillisuus ja sitten vasta hevoset, niin se vaan menee! Tosin jos näyttää siltä, että kesä on kuuma ja kuiva ja laitumia hyvin jäljellä saatetaan vielä loppukesäksi joku loman tarpeessa oleva miesheppa ottaa laidunkaveriksi pojille, olisihan se kiva saada niille seuralainen edes joksikin aikaa.



Ensi viikonloppuna on luvassa Nemon ensimmäinen "työpäivä". Hui! Minua jännittää varmaan enemmän kuin varsaa, lupauduimme nimittäin ajeluttamaan kehitysvammaisia lapsukaisia kärryillä. Elsa the palleroponi toimii ratsuna ja Nemo sitten ajoheppana. Tähän samaan rooliin Nemo tulee taatusti päätymään jatkossa kerta toisensa jälkeen. Nyt alkuun vain kotipihassa, mutta joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti muuallakin. Elsa käy paljon tekemässä "keikkahommia" lasten ajo- tai talutusheppana, ja olisikin niin kätevää, kun niitä voisi yhdessä Nemon kanssa viedä. Elsa olisi niin varma ja hyvä seuraheppa. Vaan enpä tiedä kuinka mahtaisi sujua nuoren orin ja tamman kanssa yhdessä reissaaminen, saati sitten lastentapahtumissa. Ehkä ei kannata kokeilla. Joskus on tylsää omistaa ori =/


Pojat ovat olleet aivan äärettömän väsyneitä ja rennonlaiskoja laitumelle siirtymisen jälkeen. Melkein sääliksi käy toisia kun kesä on tulossa. Lämpötilat eivät ole huidelleet vielä lähelläkään hellelukemia eikä ötököitäkään ole kuin muutama, kuinka nämä pärjäävät sitten, kun oikeasti on paahtava helle ja tsiljoona kärpästä kimpussa?? Toissakesänä tamma-varsalaumassa ollessaan Lottahan seisoi pahimpina aikoina päivät pitkät kylmässä navetassa sisällä suojassa. Tallinpitäjä oli niin ystävällinen, että vei jopa ruohoa kasan navettaan sisälle, kun ei tamma tullut ollenkaan laitumelle ulos syömään. Ne hetket kun sen hain navetasta pihalle olivatkin sellaista hyörimistä etten Lotalta ole muulloin nähnyt, se jopa pukitti ötököitä ja yritti jyrätä takaisin sisälle. Sopii toivoa, että poikien pihatto pitäisi myös ötökät jossain määrin ulkona. Eihän se lämpötilalta juuri viileämpi ole kuin ulkoilma, mutta ainakin hyvin suojaisa kuitenkin. Ja ovathan nuo molemmat tähän asti viettäneet kaikki kesänsä (ja Nemo koko muunkin elämänsä) ulkona, joten saavat luvan selviytyä myös kesän yli. Mulle kelpaa kyllä paremmin kuin hyvin nämä lopenuupuneet lapsukaishepat ;) Meidän vuokranantajamme totesi viime talvena, että näyttävät nuo vuonohevoset olevan sitä paremmin elementissään mitä enemmän on pakkasta! Ja kyllä, melkein voisin itsekin todeta, että pojat ovat olleet tyytyväisimmän oloisia elämäänsä juurikin viime talvena kirkkaina kuulaina pakkaspäivinä lämpötilan huidellessa kymmenen pakkasasteen hujakoilla. Ja siis ulkona ne ovat asuneet koko talven. Itse kyllä pidän huomattavasti enemmän hellerajaa lähentelevistä mittarinlukemista!

Rohan pihatossa päivälevolla.

Ai miten niin seurallista porukkaa..? "Jos sää tuut tänne laitumelle kivelle istumaan niin siinä kohden on pakko olla jotain mielenkiintoista, me tullaan kans!"

Maanantaina on ohjelmassa eläinlääkärin vierailu. Molemmilta pojilta raspataan hampaat ja ne saavat rokotukset. Matolääkkeet annettiin tuossa muutama viikko sitten edellisen tarhanvaihdon yhteydessä. Nyt laitumelle siirron myötä jommalla kummalla on mennyt vatsa löysälle kakoista päätellen, mutta eiköhän tuokin ole normaali reaktio ruokavalion muuttuessa. Ihmettelin alkuun kuinka vähän nuo juovat! Normaalisti molemmat ovat hirmuisia "juoppoja", viime syksynä niille ei tarhaan riittänyt 100l vuorokaudessa vettä. Nyt laitumelta vettä ei ole kulunut juuri yhtään. Onneksi tietävämmät vakuuttivat ruohon sisältävän niin paljon vettä näin tuoreeltaan, ettei tarve juomiseen ole samoissa mitoissa kuin kuivalla heinällä..

Roosa nappasi kuvan tästä tuijotuskilpailusta. Rousku ja Ulla-vuohi olivat tiirailleet toisiaan pitkän tovin.

Kaiken huipuksi minulle on iskenyt kevätflunssa päälle. Epäilin pitkään allergiaoireiden vaivaavan kuten joka kevät on tapana, vaan kyllä tämä flunssan piikkiin menee. Ei ole siis erityisemmin ollut intoakaan tehdä tallilla mitään, kun pää on täynnä ylimääräistä tavaraa ja henki pihisee kurkussa. Ärsyttävää kyllä, sen kerran kun kelit ovat upeat, joko hikoilen töissä sisällä tai yritän levätä kotona. Olen vielä todella harvoin kipeänä, joten sitä raivostuttavampia ovat nämäkin hetket. Jälleen kerran voin onneksi todeta, että heppaa ei tarvitse liikuttaa eikä hoitaakaan sen kummemmin, touhutaan sitten terveinä ja ajan kanssa. Kyllä tässä vielä on edessä monta vuotta, jolloin tallille mennään ja lenkille lähdetään vaikka taivaalta tulisi pieniä noita-akkoja! Varsa-ajat kunniaan :)


Lörppähuuli untenmaille valmiina.

Rouskun uni-ilme.

Kolme mustaa aukkoa.. Istuin pitkän tovin pihaton lattialla poikien seurana kuunnellen niiden syvää huokailua ja seuraten silmien kiinni painumista sekä jalkojen notkahtelua. Jos olisi ollut enemmän aikaa varmaan nuo olisivat laittaneet pitkäkseen. Molemmat olivat kyllä niin häilyvästi unen ja valveen rajoilla..

Lopulta minun oli pakko lähteä ja jätin pojat pihattoon nukkumaan. Vaan mitä tekee Nemo? No lähtee äipän perään tietty ja kävelee portin taakse odottamaan joskos lähdettäisiin hommiin!

Kesällä on taas paljon ohjelmaa luvassa tallilla. Pojilla riittää tarhastaan ihmeteltävää ja vierailijat saavat pällistellä poikia aidan takana. Nämähän ovat taatusti paikalla seurustelemassa, jos joku niitä tulee moikkaamaan. Siitäkin huomaa kuinka kevät on alkanut, kun vilinä lisääntyy ja paikat ovat täynnä pieniä eläinvauvoja. On pupuja, kilejä, tipuja ja ties mitä. Kesäkanojakin saapui sellaiset kolme sataa kappaletta, niistä onneksi suurin osa on jo muuttanut kesäkoteihinsa. Täytyykin laittaa teille videota ja kuvia kanoista jossain vaiheessa. Kanojen aitauksessa on hauska kulkea, kun ne ovat niin uteliaita ja seurallisia. Hirmuinen kaakatus ja vipinä käy ympärillä, kun sieltä munia käy hakemassa. Alkuun kanat menivät porukassa karkuun, kun niiden aidan taa käveli, nyt kaikki rynnivät porukalla vastaan ruokaa kerjäämään ihmisen nähdessään. Hauskoja otuksia :)

Siirsin vapaana pihassa laiduntavan Elsan hieman kauemmas kun olin Nemoa tuomassa ohi. Neppari ei jaksa välittää juuri mitään Katjan hevosista. Voimme kulkea niiden laitumen aidan takaakin ihan rauhassa ja Nemo vaan katselee kavereita ja tulee hiljaa kiltisti ohi.

Se on niin kiltti poika, että vaikka turvan voi vääntää rullalle!

Haha, tai sitten ei! :D

You Might Also Like

6 kommenttia :

  1. Sun postauksista tulee kyllä aina hyvä mieli. Ihanaa rentoa ja välillä humoristista kerrontaa! Tuli postauksesta mieleen onko sulla suunitelmissa jossain vaiheessa ruunata Nemo? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ainakaan ennen ensi kesää :) Mulla on hyvin vahva uskomus ettei siitä jalostuskäyttöön ole, mutta kun on niin uskomattoman ihana ja helppo ori, niin en millään raaskisi ruunata, vaikka vaille käyttöä jäisikin. Voin jo mielessäni nähdä kuinka patalaiska ja löysä ylisyöppö ruuna siitä tulisi… =/

      Poista
    2. Niin ja kiitos, kiva kuulla että tykkäät lukea :)

      Poista
    3. Niinpä, miksi helppo ja kiva ori pitäs ruunata, kun tällaisissa tapauksissa usein juuri laiskistuu ja ylisyöpöttyy (tai rauhallisesta voi muuttua ylivilkas sählääjä). Vaikka onhan se tietenkin jollain tapaa oikein kun ei sitten jalostuskelvoton ori pääse tarpeitaan tyydyttämään...

      Poista
  2. Oi että tuli oikea kaipuu hevosten luo vuosien tauon jälkeen. Kesällä tallilla puuhastelussa ja ihan vaan hengailussa on vaan sitä jotain, ihana tunnelma ja ne tuoksut!! Harmi kun ei enää ole tuttuja joiden hevosia sais käydä katsomassa :( Sama fiilis täälläkin tuon ajan kulumisen suhteen, kevät on mennyt niin nopeaa että tuntuu kuin talvesta olis tultu suoraan kesään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän siinä tosiaan on! Etkö vaikka netin kautta löytäisi jotain kivaa paikkaa, mihin pääsisi hevosia rapsuttelemaan ja vaikka hoidossa auttamaan? Yleensä sellaisia kyllä riittää, isojen kaupunkien lähellä ehkä vähän huonommin.. Toivotaan että jostain heppoja löytäisit :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.