kuvia ,

Muutto uuteen tarhaan

5/06/2015 09:08:00 ip. marjo 14 Comments


Saatatte muistaakin, kun siirsimme pojat keväällä uuteen hakamaiseen metsätarhaansa. Nyt tuo tarha alkaa olla sen verran kulunut pohjaltaan, että jälleen oli hevosten siirto edessä. Aina laitumelle pääsyyn saakka pojat saavat siis elellä jälleen aivan ihanassa metsä/niittytarhassa. Sopivasti alkaa jo vihreääkin maasta kasvaa, joten ruoholle totuttelu tulee hyvin samalla hoidettua. Vaikka johan vihreää on pitkän aikaa vähän kerrallaan popsittukin.. :)

Uusille lukijoille muistutuksena, hevosemme elävät siis 247 ulkona, eivät koskaan tallissa karsinoissa.. Talvella ja kesällä niillä on pihatto suojanaan, tämänhetkisessä tarhassa metsä tarjoaa näillä keleillä riittävän suojan hevosille.

Olipa kyllä hauska seurata poikien ensihetkiä uudessä ympäristössä!

Intoa riitti uusissa maisemissa!

Metsään piti saman tien suunnata seikkailemaan.

Nemo ei ole tainnut aiemmin omatoimisesti näin paljon liikkuakaan.

Vaikka toki veikkaakin piti välillä juoksuttaa.

Kiemura-poni :D

Lähdetään yhdessä tutkimaan paikkoja!

Jiihaa nyt mennään!

Rousku tikitti kiitoravia pitkin peltoa.

Ja suoraan pöpelikköön veikkaa karkuun.

…vaan Nemo seurasi perässä.

Kumman paljon poikia metsikkö kiinnosti.

Nemo jaksoi juosta loputtomiin.

Laukkaa ees taas pitkin tarhaa.

Välillä taas Rouskun ruokailu keskeyttämään.

Vaan hei, onhan täällä hajujakin!

Pikkuorin tärkein tehtävä on nuuskuttaa ja merkata jokainen tuoksu.

Harmi kun hämärässä ja vesisateessa kuvat eivät ihan tarkentuneet..

Kakara on tulossa äitiä moikkaan :)

Sukellus oksan alta.

Nemokin yritti ehtiä syömään juoksemisensa lomassa.

Korvat tötteröllä ja niska vinkuralla.

Rohkean varsan uteliaisuus kostautui ja tyyppi kävi ottamassa tällin langasta, jee! 

"Hui apua äkkiä pois täältä!!!"

"Karkuun!"

Nemoa niin suututti sähköisku, että sen piti jatkaa omatoimista kiukuttelua vielä pitkään tällin jälkeen.

Kunnes taas hajut muistuivat mieleen.

Rousku keskittyi lähinnä syömiseen ensimmäisen viiden min… sekunnin jälkeen.

Nemo sen sijaan..

Pieni poni ja suuret kuuset.

Onni on pomppia ja riekkua niin paljon kun sielu sietää!

"Ai sää kuvasit vai..?"

Njam njam, täytyy sitä välillä herkutellakin.

"Jaa puhuiko joku herkuista??"

Rouskulla oli hyvin aikaa poseerata rakennekuvaakin varten. 

Nemolla ei..

Sitä oli niin hauska seurata, kun toinen ei selvästi tiennyt mitä tekisi.

Olisiko nyt parempi hyppiä, pomppiä, syödä, juosta, ravata, laukata, haistella, maistella vai kuunnella aaltojen kohinaa rantaa vasten?!

Kaikkea pitää maistaa.

Eikä unohtaa välissä Popin kiusimista.

Innostui se laiskamatokin spurttailemaan!

Taitaa mieluummin Rousku vastaanottaa halauksia Kiialta kuin Nepparilta, vai mitä luulette..? ;)

You Might Also Like

14 kommenttia :

  1. Aivan ihana tarha! Joka hevosen paratiisi <3 onnekkaita nuo teidän pojat ;)

    VastaaPoista
  2. Huomaa kyllä kuinka onnellisia teillä hepat on tuollaisessa tarhassa! Harmi ettei kaikilla ole tuollaiseen mahdollisuutta! Ihania kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kyllä he varsin tyytyväisiltä elämäänsä vaikuttavat <3

      Poista
  3. Kiva postaus! Noi kuvat on ihania <3

    VastaaPoista
  4. Voi että kun on hyvät olot pojilla! Tuollaisesta saa vain haaveilla, jos talli sijaitsee lähellä kaupunkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa meilläkin on talli taajaman sisäpuolella :p eli ei tästä kaupunkiin montaa kilometriä ole matkaa.. Onneksi vielä on näitä vanhoja perinnetiloja olemassa :)

      Poista
  5. Saa olla kyllä teidän ponit ylpeitä! Oma maailmankuvani laajeni kun aloin käymään pienellä yksityistallilla hoitamassa vuonista. Ponilaumalla on siellä valtava metsätarha josta niitä saa etsiä. Lisäksi niitä voi keskellä ei mitään päästää vapaaksi. Aikaisemmin olen ratsastuskoulussa katsellut hevosia lähinnä karsinoissa ja pienissä hiekkatarhoissa. Minusta luonnollinen metsälaidun ja lajitovereiden seura on suunnattoman tärkeää hevosten hyvinvoinnille. Täydet pisteet teidän tarhallenne!

    VastaaPoista
  6. Olen niin samaa mieltä! Itse en ole koskaan käynyt ratsastuskoulussa, joten minulle on aina ollut arkipäivää, että hevoset elävät laumoissa ja isoissa tarhoissa. En tiedä kuinka kestäisin tilanteen, jos joskus olisi pakko viedä Nemo talliin jossa se joutuisi tarhaamaan yksin postimerkissä ja viettämään yöt karsinassa. Hevonen ainakin sekoaisi päästään..

    VastaaPoista
  7. Ai että kyllä kelpaisi tuollaiset tarhat tännekin! <3 Löytyykö teiltä oikeasti noin monta noin ihanaa, hevosystävällistä (metsä)tarhaa saman tallin alueelta? Vau!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä tästä nyt osaisin äkkiseltään veikata, paljonko alaa on hevosille aidattuna.. Reilu viitisen hehtaaria ehkä?? (voisin tämän muuten tarkistaa ;)) Ja hevosia on siis yhteensä kuusi. Lisäksi talvella pojille aidattiin kokonainen heinäpelto käyttöön. Suurin osa noista maista on tosiaan tuenvaraisia suojelualueita, joten niillä ei voi ympärivuotisesti pitää, mutta onneksi on myös muutama tarha, joita eivät mitkään säädökset koske. Kuten esim. tämä nykyinen :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.