ajo
,
Meillä on vähän ikävät kärryttelymaastot tallin ympäristössä, kun hiljaisia metsäteitä ei ole oikeastaan laisinkaan. Asutusta ja asvalttia kyllä riittää. Hiekkatietä ei pääse kuin pienen lenkin ees-taas tallin pihasta. Toisaalta on tämä hyväkin juttu, onpa ainakin pakko tehdä hevosesta liikennevarma alusta alkaen, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suunnata sinne liikenteen keskelle. Kieltämättä ihmisten ilmeitä on aina yhtä hauska katsoa, kun huomaavat kesken pihahommien tai sauvakävelylenkin, että hevonen tulee vastaan keskellä tietä ;)
Sitten kun joskus aletaan oikeasti pidempää lenkkiä ajelemaan, niin silloin kyllä pitäisi riittää hiekkapohjaisia teitä kilometritolkulla - kunhan tosiaan ensin päästään kauemmas tallin ympäristöstä.
Nyt on ajeltu siis ekat kerrat ilman talutusta ja myös ravattu ensimmäiset pätkät. Voi kun jostain saisi varman ja kokeneen vetohevosen edelle kulkemaan niin kaikki olisi täydellistä. Nemo toimisi varmasti aivan älyttömän hyvin. Tällä hekellä ehdottomasti suurin ongelma on vielä eteenpäin liikkumisessa. Ilman ihmistä vierellä kävelemässä Nemo on vähän sitä mieltä, että miksi hän täällä tekee kaiken työn kärryjä vetäen kun muut vaan istuskelevat kyydissä?? Se siis mieluummin seisoskelisi maisemia katsellen tai ruohoa hamuten, jos sellaista löytyy. Eteen käskevät avut ovat vielä hakusessa.
Sen sijaan kun Tanja juoksi edemmäs kuvaamaan videolle, olisi Nemolla ollut hirmuinen kiirus juosta perään. Mietinkin jos jopa pyöräilijä edellä riittäisi tuomaan eteenpäinpyrkimystä myös hevoselle..? Varmaa vetohevosta kun ei tähän hätään löydy. Varsan sitten jostain löytäessä sen yllättävän innon etenemiseen, ovat myös pidätteet edelleen epämukavia ja aiheuttavat suun aukomista. Muutoin kyllä jarru toimii paremmin kuin hyvin, ylläri vai mitä?! ;)
Roosa oli sopivasti paikalla ottamassa kuvia, kun kapusin ensimmäistä kertaa varsan ohjaksiin. Kiitos Roosallekin kuvista!
Oman varsan ohjaksissa
Nyt on sitten sekin tullut kokeiltua, miltä tuntuu istua oman kasvattivarsan kärryissä ohjat käsissä. Aikas huisin kivaa! Vaikka vielä paljon onkin tekemistä. |
| Jouduimme salakuvauksen uhreiksi! Kiitos kuvasta Heimo Tuomarla |
Meillä on vähän ikävät kärryttelymaastot tallin ympäristössä, kun hiljaisia metsäteitä ei ole oikeastaan laisinkaan. Asutusta ja asvalttia kyllä riittää. Hiekkatietä ei pääse kuin pienen lenkin ees-taas tallin pihasta. Toisaalta on tämä hyväkin juttu, onpa ainakin pakko tehdä hevosesta liikennevarma alusta alkaen, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suunnata sinne liikenteen keskelle. Kieltämättä ihmisten ilmeitä on aina yhtä hauska katsoa, kun huomaavat kesken pihahommien tai sauvakävelylenkin, että hevonen tulee vastaan keskellä tietä ;)
Sitten kun joskus aletaan oikeasti pidempää lenkkiä ajelemaan, niin silloin kyllä pitäisi riittää hiekkapohjaisia teitä kilometritolkulla - kunhan tosiaan ensin päästään kauemmas tallin ympäristöstä.
Nyt on ajeltu siis ekat kerrat ilman talutusta ja myös ravattu ensimmäiset pätkät. Voi kun jostain saisi varman ja kokeneen vetohevosen edelle kulkemaan niin kaikki olisi täydellistä. Nemo toimisi varmasti aivan älyttömän hyvin. Tällä hekellä ehdottomasti suurin ongelma on vielä eteenpäin liikkumisessa. Ilman ihmistä vierellä kävelemässä Nemo on vähän sitä mieltä, että miksi hän täällä tekee kaiken työn kärryjä vetäen kun muut vaan istuskelevat kyydissä?? Se siis mieluummin seisoskelisi maisemia katsellen tai ruohoa hamuten, jos sellaista löytyy. Eteen käskevät avut ovat vielä hakusessa.
Sen sijaan kun Tanja juoksi edemmäs kuvaamaan videolle, olisi Nemolla ollut hirmuinen kiirus juosta perään. Mietinkin jos jopa pyöräilijä edellä riittäisi tuomaan eteenpäinpyrkimystä myös hevoselle..? Varmaa vetohevosta kun ei tähän hätään löydy. Varsan sitten jostain löytäessä sen yllättävän innon etenemiseen, ovat myös pidätteet edelleen epämukavia ja aiheuttavat suun aukomista. Muutoin kyllä jarru toimii paremmin kuin hyvin, ylläri vai mitä?! ;)
Roosa oli sopivasti paikalla ottamassa kuvia, kun kapusin ensimmäistä kertaa varsan ohjaksiin. Kiitos Roosallekin kuvista!
 |
| Ekat raviharkat kärryt perässä. Puhun nyt kärryistä enkä vaunuista, ei näistä koppiksista vaunuja saa tekemälläkään.. :) |
 |
| "Blaaah, tylsää…" Nemoa otti niin pattiin tämä kentällä pyöriminen. Saatoin suorastaan nähdä kuinka siltä nousi savu päästä sitä taluttaessani. Kaikki oli huonosti eikä varsa epäröinyt sitä kertoa. |
 |
| "En haluu kävellä.." |
 |
| "Joo joo joko riittää?!" |
 |
| "Alistun kohtalooni" |
 |
| Ja koska varsa oli kiltti ja kultainen ja toimiva, suunnattiin pian pois kentältä ja maastoon käppäilemään. |
 |
| Itse suloisuus. |
 |
| Tyytyväisen näköinen lapsi :) |
 |
| Ja vielä pari kuvaa kyydistä. |
 |
| Häntä- ja potkuremmi seilaavat pitkin maita ja mantuja.. |
Tätä hommaa jatketaan nyt ainakin muutaman viikon ajan, jotta saataisiin jonkinnäköistä varmuutta ja rutiinia touhuun. Toivottavasti eteenpäinpyrkimystäkin jostain löytyisi sen verran, että Tanjakin saa enemmän istua kyydissä kuin kävellä vieressä. Tanja on kyllä ollut ihan korvaamaton apu tässä hommassa. Vähitellen edetään ja kohta sitten viiletetäänkin tuhatta ja sataa pitkin maita ja mantuja.. No ei, tarkoitus ei ole vielä varsinaisesti ajolenkkeilyä näin nuoren kanssa aloittaa, joten taukoa seuraa kyllä ja palataan astialle sitten syksymmällä uudemman kerran :)
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.