Hellekelin ajatuksia

8/13/2015 09:25:00 ip. marjo 0 Comments

Olen todellakin onnistunut tavoitteessani antaa Nemolle lomaa. Vähän säälittää tallilla käydessä jättää se laitumen portin taa, joten välillä olen hakenut sen harjaukseen tai pihaan syömään. Se on aina niin tyytyväinen päästessään mukaan. Mutta mitään ei olla tehty. Hyvin intensiivisten lastaustreenien ja näyttelyreissun jälkeen varsa on tainnut olla kärryjen edessä kokonaisen kerran? Vai jopa kaksi? Ja siinä ovatkin herran kaikki treenit viimeisen kuukauden aikana. Huisia.

Viimeisen parin viikon helteet ovatkin olleet omiaan lomalle. Haettiin ponit kauemmalta laitumelta taas pihaan majailemaan, jotta pääsevät pelkän metsän sijaan pihattoon suojaan. Melkeinpä ne taitavat seistä pihatossa aurinkoa ja ötököitä pakoilemassa koko päiväsajan. Ainakin ovat todella löysiä ja väsyneitä molemmat aina tallilla käydessäni. Ja poikkeuksetta löytyvät pihatosta seisomasta.

Olen jo hivenen suunnitellut Nemon treenejä alkavalle syksylle ja talvelle. Periaatteessa oikeastaan mitään uutta ei olisi tarvetta opetella, mutta jotain nyt toki tehdään kuitenkin. Nyt kaikki tallia ympäröivät heinäpellot on puitu, joten päästään luvan kanssa hevosilla pelloille pyörimään. Nemon ajotreenit eivät ole toistaiseksi keskittyneet kuin maastoiluun, sillä meidän kentällämme ei mahdu kärryt perässä oikein liikkumaan. Vaan nyt voidaan viedä hommaa aste eteenpäin ja ajella jatkossa myös pellolla. Saapi nähdä mitä varsa moisesta tuumaa.

Näillä keleillä tallilla käynti onkin ollut ennemmin rentoutumista ja auringosta nauttimista kuin hevosten kanssa touhuamista. Pihaton siivouksen jälkeen pihalampeen on ihana kahlata viilentymään hien valuessa selkää pitkin. Siriä nauratti tänään, kun mie lappasin pskaa kevyessä kesämekossa ja sandaalit jalassa. Ihan perus tallivaatetus siis! 

Hevosten sijaan koirien kanssa ulkoilu ja etenkin uiminen ovat kuuluneet tiiviisti ohjelmaan viime päivinä. Tulipa omakin talviturkki vihdoin heitettyä, johan oli korkea aika näin elokuussa :D

Meillä kävi aika uskomaton tuuri heinien kanssa. Kuvittelin ihan, että tänä kesänä päästäisiin/jouduttaisiin ahkerasti mukaan töihin heinäpellolle. No näin ei nyt kuitenkaan käynyt. Saatiin nimittäin kaverini kautta ilmaiseksi iso kuorma heinäpaaleja! Pääasiassa syötetään toki vapaista pyöröpaaleista heinät talven yli - ne on vielä ostamatta, tosin suoraan Sirin kaverilta löytyvät nekin - mutta aina välillä on tarvetta myös pikkupaaleille. Nyt on vajaa sata pikkupaalia navetan kuivurissa meilläkin valmiina talvea odottamassa. Eikä tarvinnut muuta kuin hakea valmis peräkärryyn pakattu kuorma, nostella paalit kuivuriin ja palauttaa peräkärry. Ja tässäkin minulla oli tehokas apumies mukana. Eipä voi taas kylliksi kiittää :)

Iltaisin ollaan niin väsyneitä, ettei enää jaksa kuin löhötä sohvalla..

Tänään kun ajeltiin Sirin kanssa tallille, tuli meitä matkalla vastaan tällainen näky! Yllätys oli entistä suurempi, kun valjakko osoittautui tutuiksi hevosiksi. Tai no tuttu ja tuttu, kerran olemme heidät tavanneet, mutta teki niin uskomattoman vaikutuksen, että eihän noita voi unohtaa.