koirat ,

Sidepullien sisäänajo

8/03/2015 10:23:00 ap. marjo 18 Comments

Eilen ohjelmassa oli jälleen Virpin ja Rouskun yhteistyö kentällä ratsastuksen muodossa. Pohdimme molemmat Virpin kanssa, että hevosta voisi koettaa ratsastaa kuolaimettomalla. Siinä vaiheessa jos hevonen päättää ottaa lähdöt, on täysin se ja sama, onko sillä suussa jotain vai ei. Kuolaimella ei tehdä Rouskun tapauksessa enää mitään. Todennäköisesti siis jopa ilman kuolainta ratsastaminen on parempi vaihtoehto, kun hevonen suhtautuu asiaan lähtökohtaisesti rennommin. 

Sidepullit testissä.

Ostin Nemolle omat sidepullit tässä jokin aika sitten, kun nuo tallikaverilta lainatut ovat tuntuneet hivenen liian pieniltä. Vielä ei näitä oltu ehditty kokeilemaankaan, joten Popi sai nyt testata suitset ensimmäistä kertaa. Rouskulla ei muuten ole tainnut koskaan edes olla sidepulleja päässään? Riimulla toki on ratsasteltu jonkun verran. Joku osaavampi voisi kuvasta kertoa, ovatko suitset oikealla kohdalla? Jotenkin ne tuntuivat hivenen isoilta, vaikka ovat viimeisessä reiässä..

Nemo kiiruhti taas ekana laitumelta vastaan.

"Ota mut ota mut jooko?!"

"Hei mitäs täällä tapahtuu, määkin tuun."

Rouskuhan sieltä vietiin hommiin tällä kertaa.

Nemo otti pienet spurttailut yksin jäätyään. Harmi ettei kuvaaja osannut tarkentaa hevoseen..


Kuolaimeton ratkaisu oli hyvin toimiva siihen nähden, että hevonen oli toooooosi löysä. Se tuskin jännitti yhtä ainutta lihastaan edes puolta sekuntia koko ratsastuksen aikana. Siis toki normaalin lihasten toiminnan ohella ;) Juuri tähän on nyt pyrittykin ja tämä toimi aivan täydellisesti!

Kaunispoika valmistautumassa hommiin.

Kun Rousku oli tosiaan näin tyyni ja rento, alettiin hieman jo pyytää hevoselta ja teettää aiempaa enemmän tehtäviä. Haettiin vaan aktiivisempaa liikkumista ja pientä heräilyä ja reagointia avuille. Tässä tulikin sitten vähän liian hyvin esille vanha tuttu käytös.. 

Viime syksynä - aikana ennen ryöstämisiä tai muutoin vauhdikasta etenemistä - Rouskulla oli kovasti haluna lepuuttaa päätään kuolainta vasten. Se oli rento, tyyni ja rauhallinen, mutta selvästi liian kova suustaan ja etenkin maastossa olisi halunnut vaan jäädä lepuuttamaan päätään ratsastajan käden kannateltavaksi. Koko ajanhan se on ollut kova suustaan, ja tätä on sitten yritetty ratkoa alaturparemmillä, jotta kuolaimen vaikutus olisi parempi ja estäisi suun aukomisen. Oikeastaan aina ratsastuksen alkuvaiheista lähtien suun aukominen oli mukana pidätteiden aikana, kuolaimen vaihto ratsuttajan toimesta olikin jo hyvä edistys tässä. 

Ennen selkäännousua taas pari kierrosta kenttää ympäri. Poni meinasi nukahtaa!

Selkäännousut ovat todella hyvin hallinnassa.

Blogia kauemmin seuranneet saattavat muistaakin maastakäsittelykoulutukset, joissa Siri kävi Popin kanssa tämän ollessa parivuotias? Sieltä tuli noottia riimulle painavasta hevosesta. Varsa oli hirmuisen raskas riimun paineelle ja paljon olisi pitänyt tehdä töitä sen pään keventämiseksi. Noh, tämä sama pätee myös ratsastukseen.

Ihmettelin siinä ratsastusta seuratessani, kun hevonen ei tuntunut yhtään millään hetkellä myötäävään niskastaan. Sitä ei meinannut saada asettumaan tai taipumaan mihinkään, ennemminkin reaktiona oli vaan nenän nostaminen eteenpäin tai ohjille raskaana painaminen niiden lyhentyessä. Ihan suht nätisti poni toimi ja teki, mutta oli se jäätävän hidas, raskas ja jäykkä millekään avuille.

Keskittyminen mukana.

Tällä kertaa mikään ei muuttunut selkäännousun jälkeen. Hevonen näytti tismalleen samalta kuin talutettuna! Minä en itse asiassa ole tainnut nähdä näin tapahtuvan aiemmin.. 

Ratsastuksen lopuksi kokeiltiin ihan vaan paikoillaan seisten pyytää ponia kääntämään päätään ohjan suuntaan. Minä katsoin ihmetellen, kun Virpi pyytää ohjalla sivulle ja poni vaan seisoo pää suoraan edessä niska suorana. Ihan tyytyväisen, rennon ja tyynen näköisenä kyllä. Pää vaan ei liikkunut mihinkään. Oli pakko käydä itse kokeilemassa, ja meinasin pyörtyä järkytyksestä. Sain ihan tosissani vetää ja vetää ja vetää kovalla voimalla, ennen kuin hevosen niskasta tuli edes pieni sentin myötäys paineelle. Ei tietoakaan, että pää olisi kääntynyt sivulle edes 90 asteen verran, saati sitten kohti ratsastajan jalkaa.


Päivätorkuilla..

Laiskamakkara etenee :)

Popi ei halua myödätä. Ei vähääkään.

Rousku osaa siis valitettavan hyvin painaa painetta vastaan. Jos se juoksee täysillä eteen myös kiskovaa kuolainta vasten (kuten on pari kertaa tehnyt), niin ei mikään ihme, että riimun paine tai kevyt kuolaintuntuma ei vaikuta hevoseen mitenkään. Edessä lienee siis paljon myötäysharjoituksia ja uudelleen opetusta paineeseen reagoimiseen. Miten hevoseen voisi ratsain juurikaan selästä ohjalla vaikuttaa, jos edes maassa seistessä siltä ei saa reaktiota kuin voimalla kiskomalla? Ja toisaalta jos hevonen jää koko niskallaan jumittamaan kuolaimettomien painetta vasten, miten sitä voisi saada kevyeksi ja herkäksi suuhun tulevalle paineelle, kun se ei ole sitä edes päähän vaikuttavalle paineelle? Toki voi olla, että sidepull ei ole Popille paras vaihtoehto ja jokin toinen malli kuolaimella tai ilman toimisi paremmin. 

Kuuliainen ja tyytyväinen hevonen. 

Virpi venytteli hevosen vielä varusteiden purkamisen jälkeen porkkanalla ja huomasimme tässä - sekä aiemmin kentällä - selvää puolieroa. Toki nuorilla se on aina tyypillistä, mutta nyt jopa itse näin Virpin ratsastaessa, kuinka toiseen suuntaan asiat olivat helpompia ja samoin porkkanalla poni taipui paremmin toiseen suuntaan. Viime talvenahan hevonen suoristui jo mukavasti ratsuttajan sitä treenatessa. Toki taukoa on ollut kuukausitolkulla, mutta tällä hetkellä tähän on luultavastikin yksinkertaisena selityksenä kaviossa ollut reikä ja pitkittynyt epäpuhtaus oikeassa etujalassa sen johdosta. Ei siis varmasti mene hukkaan selästä tai maastakaan tehty molemminpuolinen jumppa ja treeni.

Jep. Omia mielipiteitä ja näkemyksiä sillä kyllä on.

Onneksi tässä on aikaa opetella ja tehdä koko hevosen eliniän verran eikä mihinkään ole kiire :) Suunta on ehdottomasti oikea, ja Rousku on hyvää vauhtia matkalla kohti luotettavaa ja kilttiä tätikuljetinta sekä lastenratsua. Hienosäätöä voi tehdä loputtomiin ja hiljaa hyvä tulee. Kunhan päästään näistä perimmäisistä kysymyksistä eroon, eli säpsyilystä ja jännittyneisyydestä ratsuna ollessa, niin ehkäpä osaava kuski pääsee taas viemään hevosta teknisesti eteenpäin. Sehän oppi aivan älyttömästi viime talven aikana ja eteni hienosti, joten varmasti nekin taidot saataisiin pienellä treenillä esille kaivettua ja hevosta taas eteenpäin. Ensin vaan hevosen täytyy olla siinä mielentilassa, että se pystyy vastaanottamaan pyyntöjä ja oppimaan uutta. 

Väistö meneillään.

Ponipoika yrittää parhaansa.

Olen monesti Rouskun ratsastusta katsellessani miettinyt, mitä tuon hevosen päässä oikeasti liikkuu.. Uskon vahvasti siihen, että hevonen ei osaa "kusettaa" tai pelleillä. Rousku etenkin on kovin nöyrä ja yritteliäs. Se tekee parhaansa osaamisensa mukaan. Toisaalta se on myös hivenen epävarma ja kovin herkkä, hämmentyy helposti ja yrittää tilanteesta pois, jos ei ymmärrä, mitä siltä pyydetään. Välillä käy mielessä ajatus, että olenko ihan hakoteillä ja pitäisikö hevonen vaan niin sanotusti laittaa töihin, liikkumaan ja tekemään. Vaatia, pyytää, käskeä? Mutta toisaalta, voimakas pakoreaktio on niin äärimmilleen viety reaktio hevoselta, että kun näitä on nähty useammin kuin kerran tai kaksi, jotain on oltava pielessä ihan perimmäisellä tasolla. Ja on tuo yllättävä pakeneminen myös niin vaaallista, vaikkapa liikenteen keskellä tai lapsi selässä, että siitä on vaan päästävä eroon. Siksi nyt kaikki tämä varmistelu ja hissuttelu. Ponilla on aikaa tehdä "oikeesti" töitä vielä vuosikausia. 

Kukaan ei voi sanoa, mistä nämä pelästymiset ovat saaneet alkunsa. Varmasti niin moni tekijä on vaikuttanut toisiinsa, että vähitellen hevosen mieleen on vaan kasvanut pieni epäluottamus, joka sitten laukeaa yllättävissä tilanteissa? Ainoat (ratsastukseen liittyvät) suuremmat tapaturmat ovat olleet ratsastajien putoamiset ja siitä aiheutuneet reaktiot hevosessa. Hevoset kun eivät osaa puhua, niin voimme vaan yrittää parhaamme mukaan ymmärtää ja auttaa niitä suoriutumaan meidän niille asettamistamme vaatimuksista :)

Kuvasin jälleen videollekin ratsastusta. Onhan tämä siinä mielessä "järkyttävän" ja surkuhupaisen näköistä katsottavaa, että hevonen liikkuu löysänä, pitkänä, ja kaikilta osin "vähän sinne päin" eikä laisinkaan avuilla. Mutta toisaalta, juurikaan tyytyväisempi ponin käytökseen, täysin rentoon suuhun ja Virpin ratsastukseen ei tällä hetkellä voisi olla. Aina on mahdollista viedä hevosta eteenpäin, luoda sille aktiivisuutta ja vaikuttaa sen liikkumiseen. Kuten vanhat viisaat hevosmiehet toteavat, jokainen hevonen osaa juosta, mutta paikoillaan seisominen on paljon vaikeampi taito. 



Tämä nyt ei liity aiheeseen mitenkään, mutta pääsin kerrankin lähelle kurkia, kun bongasin sellaisia matkalla tallille. Oli pakko heittää uukkarit ja käydä ottamassa kuva :D

Ja ihan yhtä aiheeseenliittymättömästi, Fionan lempipuuha tallilla..

You Might Also Like

18 kommenttia :

  1. No ihan hyvältähän tuo meno näytti! :)
    Tuli mieleen, voisivatkohan gramaanit tai kumpparit auttaa tuohon niskan pyöristämiseen? Tietenkäänhän niillä ei pidä pakottaa hevosta pyöristymään, etenkään voimalla, mutta että myötäisi sitten aina kun hevonen yhtään pyöristyisi ja palkitsisi, jolloin se saattaisi oppia käyttämään niskaansa paremin jne. Tämä oli vain minun mielipide ja en väitä että tämä olisi se ainut ja oikea tapa mutta että tuo saattaisi auttaa. Enkä väitä että heti jos ei saa hevosta muotoon niin pitäisi se vetää siihen esim. gramaaneilla. Olen sitä mieltä että gramaaneita tai minkäänlaisia apuohjia pitäsi käyttää jos ei niitä pakosti tarvitse, mutta osaavissa käsissä ne jopa voivat auttaa hevosta sekä ratsastajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksen tasolla ehkä toimiva, mutta tässä tapauksessa hivenen epäilen.. Ensin hevosella tulisi kuitenkin olla jonkinlainen halu ja osaaminen hakeutua oikeaan muotoon? Jos Rousku vaikka onkin jostain kipeä, satula on huono tai oikeasti on jotain pielessä, olisi vihoviimeinen teko "pakottaa" hevonen liikkumaan asennossa, joka on sille vaikea.

      Lisäksi nyt viimeaikoina sen muoto ja taipuminen on ollut täysin sivuseikka. Ainoastaan rentouteen on keskitytty, ja nuori hevonen on saanut liikkua juuri siinä tahdissa, muodossa ja tasapainossa kuin itse hyväksi kokee :)

      Poista
  2. Kivalta näyttää, hieman laiskalta tosin ;D Eteenpäinpyrkimystä kaipaisi, niin hyvä tulisi! Eikö sillä ravata tai laukata ollenkaan? Ja samaa mieltä ylemmän anonyymin kanssa siitä, että graamaaneilla voisi ehkäpä houkutella ponia vähän enemmän kuolaintuntumalle? Tai ettei mene niin pitkänä ja etupainoisena, rentoushan on vain hyvä asia! Arvostan todella sitä miten nuori hevonen menee noin rentona, kuolaimetta! Mutta toki hevosen kuntoakin kasvattaisi paremmin ryhdikkäämpänä ja reippaampana meno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa ei ravattu, ja laukkaakaan ei nyt ole otettu aikapäiviin. Tyyni ja rauhallinen hevonen on ollut nyt ainoastaan päivän sana, joten ryhtiä ja reippautta ei ole varsinaisesti tavoiteltukaan :)

      Poista
  3. Meillä on Kiian kanssa Bb-suitset (biteless bridle), eikä ole niitä tullu käytettyä yli vuoteen.
    Kuolaimilla Kiia on suht. Herkkä ratsastaa, (temppuilee ja mitään ei anna ilmaiseksi) myötää siis kun sitä pyydetään yms. Riimussa ja naruriimussa se toimii ihan hyvin, toki välillä ei mitään merkitystä mihin mä sitä käsken.
    Kuitenkin sitten tAas kun ollaan menty ihan ilman varusteita (esim ilman satulaa ja riimu päässä) on Kiiaa helpompi ratsastaa, kuin silloin kun sillä on kuolaimettomat suitset.
    Tästä tuli mieleeni, että onko Rouskulle opetettu selästäkäsin (myös maasta) jalkojen painoavut? Entä istunnalla ratsastus? Jostain syystä nimittäin Kiiallakin katoaa kuolaimettomilla kaikki reagointi päästä ja niskasta.. Rento se kyllä on mutta mitään taipumista esimerkiksi siltä on silloin ihan turha vaatia jos on kuolaimettomat.
    Pitäis vissiin ruveta opettamaan sillekin paineet uudestaan...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, treenaamaan sitten vaan ;) Varmasti pitkälti vaikuttaa hevosen koulutushistoria siihen, miten mikäkin väline toimii. Meillä oli Lotan kanssa myös muutaman kerran käytössä bb-suitset (sellaiset joissa menee leuan alta remmit ristiin), mutta jotenkin niillä en vaan saanut hevosta toimimaan. Riimu päässä kulki huomattavasti paremmin.. Tosin myös Lotan kanssa avainsana oli rentous, jos hevonen oli tyyni ja rauhallinen, se keskittyi tosi hyvin ja kulki riimun kanssa täysin samoin kuin suitset päässä olisi ratsastanut. Tai vaikka sillä kaulanarullakin. Tosin muistan hyvin senkin, kun Lotta kävi ihan ylikierroksilla, ja kiikutti minua miten lystää pitkin peltoa riimu päässä. Oli pakko käydä vaihtamassa kuolaimet suuhun silloin =/ Vaan olenpa laukannut sillä pitkin peltoa täysin ilman varusteitakin, eli hevosen mielentilasta on pitkälti apuihin vastaaminen kiinni (toki osaamisen rajoissa).

      Niin ja Rousku ymmärtääkseni(?) kuuntelee istuntaa kyllä mallikkaasti :)

      Poista
  4. Mä luulen, että tuo hevonen kaipais vaan selkeitä ohjeita. Se ei näytä ollenkaan stressaantuneelta näissä videoissa, vaan enemmänkin se ei vaan tiedä miten sen kuuluisi reagoida. Milläänlailla haukkumatta kyseisen videon ratsastajaa, niin välillä itsekin tuli mietittyä, että pyytääköhän tuo ratsastaja hevosta pysähtymään vai jatkamaan eteenpäin vai mikä tässä on tarkoituksena :D

    Jos hevonen halutaan pysähtymään, niin sen kuuluu pysähtyä juuri silloin kuin ratsastaja haluaa. Jos hevonen pysähtyessään jännittää niskansa ja vastustaa kuolainta, niin hevoselle ei myödätä ennenkuin se myötää. Ja silloin kuin se myötää niin todella paljon kehuja. Hevosen kanssa kuuluu olla järjestelmällinen! Mikä se koulutussysteemi onkaan, niin sen täytyy olla joka kerta samanlainen.

    Ja mitä tulee edellisiin kommentteihin niin mielestäni blogin henkilöt (sori en muista nimiä :D) tekevät oikein kun eivät käytä gramaaneja (?) tai mene nyt muuta kuin käyntiä (?). Jos asiat eivät onnistu käynnissä, niin miksi ne onnistuisivat ravissa/laukassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan näytäkään, ja se olikin koko ratsastuksen tarkoitus :)

      Poista
  5. Jotkut muut kuolaiemttomat on varmasti paremmat, sillä alunperinhän side pullit on tehty lännenratsastusta varten ja itse olen ainakin kuullut että ne ovat parhaimmillaan löysillä ohjilla ratsastaessa. Esim. joku lg bridlen tyylinen voisi olla psselimpi. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli ihan sama ajatus mieleen, kun pohdin tarkemmin suitsien toimintaa :) Tosin jälleen tässä vaiheessa ei haettu minkään sortin oikeaa muotoa, vaan sitä, että hevonen kääntäisi päätään ja löysäisi niskasta paineen suuntaan. Se saisi tapahtua, vaikka pään ympärillä olisi ompelulankaa pyöräytettynä. Jotain keveyttä tulisi kyllä olla näilläkin enempi, samoin kuten riimulla :) Sitä en itse asiassa muista laisinkaan, mikä oli hevosen vastaus naruriimun paineeseen selästä käsin.. Voisihan tuotakin kokeilla uudemman kerran.

      Poista
  6. Nuoren 'juntteron' kanssa täälläkin puuhataan. Tää ryösti pari kertaa pari vuotta sitten. Kovin oli peloissaan yms. Itse sitten olen päivittäin harkannut sen kanssa ja nykyään on aika kiva luotto. Sidepulliin siirryin kun oli niin herkkä suusta. Sullehan pos vahviste oli tuttu? Saat sen varmasti hetkessä myötäämään höyhenen painolle kun otat palkinnon mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun on kohtalotovereita - vaikka ei niin kiva tilanne olekaan ;) Olette vissiin päässyt ryöstämisestä täysin yli? On juu pos vahviste hyvinkin tuttua ja mietin aiemmin siitäkin ihan samaa, palkkiolla onnistuisi varmasti hyvinkin opettaa. Katsellaan miten asiassa edetään, kunhan tulee ajankohtaiseksi..

      Poista
    2. Kyllä vaan ollaan päästy ryöstämisestä. Isoin apu taisi olla 1-ohjan pysähdys. Se opeteltiin todella hyvin maastakäsin ja paikalta ja jossain vaiheessa aina ratsastuksen aluksi pyydettiin hepan nenä ratsastajan polveen. Hevonen oppi että se on hyvä asia kun saa pysähtyä ja se oppi ennakoimaan et kun ratsastaja alkoi ajatellakin 1-ohjan pysähdystä, hevonen alkoi tarjota sitä. Hevonen oli siis todella pelokas ja sen reaktio 'kaikkeen' oli paikalta poistuminen (tai siis sen yrittäminen). Muistanpa kuinka riemukkaalta tuntui ne ekat kerrat kun poni vaikka kompastui ja sen sijaan että vauhti olisi lähtenyt kiihtymään, se sen sijaan pysähtyikin, mistä tietenkin tuli kehuja ja rapsuja.Kaikkinensa olen sitä mieltä et hevonen haluaa onnistua ihan niinkuin ihminenkin, eli ollaan edetty todella hitaasti, ja tehty vaan asioita joissa ollaan onnistuttu, vaikka se sitten tarkottaisi sitä et ratsastus koostuu yhdestä käyntiaskeleesta. Tää siis pelkäsi ratsastusta ja halusin et se oppii yhdistämään rentouden ja hyvän olon siihen tilanteeseen et ratsastaja on selässä. 1 rento askel on arvokkaampi kuin 100 jännittynyttä, on meidän motto :) Seurailen mielenkiinnolla teidän tarinaa !

      Poista
    3. No nyt kun sanoit niin yhden ohjan pysäytys on ollut täälläkin opeteltavien asioiden listalla, mutta jostain syystä vaan jäänyt. Olisi kyllä hyvä taito varmemmallekin hevoselle osata.

      Kuulostaa hyvältä tuo teidän etenemisenne =) Siinä mielessä kovin erilainen tilanne kuin meillä, että Rouskuhan ei varsinaisesti ole pelokas. Ennemminkin kovin lunki ja rauhallinen (patalaiska :D) tyypillinen vuonohevonen. Se saattaa välillä olla vähän dramaattinen reaktioissaan, ja vaatii enemmän aikaa uuden kohtaamiseen kuin esim. veljensä, mutta enemmänkin epäonnisten kokemusten kautta tulleet nämä jännittämiset.

      Ja tuo on kyllä kovin totta, että hevonen haluaa onnistua ja yrittää. Ainakin jos ei sitä koulutuksella muuhun "moodiin" ole opetettu. Katsotaan kuinka pitkälle vielä Rouskun kanssakin päästään, ponissa on kyllä aineksia ja perusluonne on kohdillaan <3

      Poista
  7. Meillä oli alkuun sidepullien kanssa samaa ongelmaa, mutta korjaantui kun muutin omaa ratsastustani paljon istuntapainotteisemmaksi ja kevensin ohjastuntumaa. Sidepull on tosiaan parhaimmillaan westerntyylillä ratsastaessa. Nykyään hevonen on ajoittain raskas jos oma käteni on jäykkä, raskas ja hidas. Olen saanut huomata, että 99,9% ongelmista johtuu aina minusta siellä selässä. Sidepullia paransi myös ns. pudotetun leukahihnan lisäys niin se ei pääse niin pyörimään/nousemaan. Mikä tahansa hevonen tarvitsee myös yleensä aikaa alkaakseen toimia "uudella" kuolaimettomalla kunnolla ja kaikki kannattaa aloittaa maastakäsin eikä selkään mennä ennen kuin toimii sieltä ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksesta, näin se varmasti menee joo. Sidepull on ollut nyt vaan käytössä vaihtoehtona kuolaimelle, koska niitä ei ole suuhun haluttu laittaa. Ei ole mitenkään ollut tarkoitus "ratsastamalla ratsastaa" sidepullilla, kunhan joku ohjausväline on pitänyt olla myös päähän vaikuttamassa kun ei täysin ilman varusteitakaan viitsi mennä ;) Istuntaan poni reagoikin hyvin, mutta sidepullia vasten jää painamaan. Samoin tekisi varmasti myös riimulle ja kuolaimelle, joten välineestä ei niinkään ole käytöksessä nyt kyse..

      Poista
  8. Uimamaisteri Loitsu-Loikkanen lähettää Fiona serkulle terveisiä!

    Kiva lueskellä myös pohdintaa Poppiksen ratsastustreenailuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Loikka on ottanut mummosta mallia paremman kerran, jei! :D Fiona haluais päästä pulikoimaan serkkulikan kanssa.. Ikävä teitä <3

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.