kengittäjä ,

Tunnollinen omistaja kokee hevosensa kivut käytännössä

8/31/2015 10:29:00 ip. marjo 4 Comments


Meillä nyt näitä jalkavaivoja tuntuu riittävän. Muistattekin varmaan, kuinka Rousku alkoi ontua toista etustaan pari kuukautta sitten? Kaviossa oli iso reikä, jossa oli ollut kivi. Se oli pitkään kipeä ja Rousku joutui tarhailemaan eristettynä bootsi jalassa. Myöhemmin sille laitettiin kengät etujalkoihin suojaamaan tuo reikä. Kengät ovat jalassa myös kavion kasvun ja suoristamisen kannalta. Molemmilla pojilla on vinot etukaviot, Rouskulla vaan vielä pahemmin, joten ne ovat nyt kengättyinä ainakin sen aikaa, että kaviot saadaan suoriksi.

Viikko sitten lauantaina löysin puolestaan Nemon kaviosta kiven. Se oli painautunut niin syvälle, että sain oikein tosissani kaivaa ylös. Kokoa kivellä ei ollut kuin ehkä oman pikkusormen kärkeni verran, joten hyvä kun edes huomasin sitä kavioon runttautuneena. Sunnuntaina poni oli ihan kunnossa, vaan seuraavan kerran kun tiistaina menin tallille, olikin vastassa kolmijalkainen hevonen. Toinen etujalka oli paksuksi parruksi turvonnut, kaviopulssi tuntui ja Nemo hädin tuskin pystyi astumaan jalalle. Pelkäsin tosissani hevosen kaatuvan maahan, kun talutin sen aittaan voidakseni tutkia ja hoitaa jalan.

Tällaisen reiän sain kaivettua esiin.

Tämä oli nyt kolmas kerta vuoden sisään, kun tarhasta löytyi hevonen tismalleen samoilla oireilla varustettuna, joten en jaksanut edes panikoida enää. Ja onneksi tiesin, että samaisessa kaviossa oli ollut kivi. Enpä olisi muuten arvannutkaan alkaa kaivelemaan kaviota, vaan nyt saman tien kaivoin liat pois ja reiän esiin siitä, mistä aiemmin olin kiven poistanut. Suihkutin vielä lääkeruiskulla reiän mahdollisimman puhtaaksi sekä vedellä että betadinella. Kavio hauteeseen, bootsi jalkaan ja Nemo puolestaan eristyksiin tarhailemaan.

Alla omenapuun. Ja kipeä jalka eteen kevennettynä.

Myös seuraavana päivänä jalka oli likimain samanlaisessa kunnossa. Konsultoin toki kengittäjää ja hänkin uskoi, että kivestä johtuvat oireet. Täysin samanlaiset olivat tosin oireet myös vuosi sitten, kun kaviosta löytyi paise, joten toki sitä epäilin toisena vaihtoehtona. Tai no jos tarkkoja ollaan, niin olisi tuo voinut olla mitä tahansa muutakin.. Rousku kun potkii Nemoa jatkuvasti, niin tietty mielessä kävi myös, olisiko se voinut hajottaa jotain jalasta. Missään ei kuitenkaan tuntunut eikä näkynyt mitään kipuun viittaavaa.

Tämä on jo myöhemmältä päivältä, kun Nemo varasi jalalle painoa.

Seuraavana päivänä eli torstaina ontuma olikin jo poissa. Käynnissä Nemo käveli niin hyvin, että jos en olisi tiennyt sen ontuvan, en olisi moista huomannut. Ravissa se vielä niiasi selvästi.

Tanja syöttelemässä heinäruokinnalle joutunutta Nemoa.

Kyrsiintynyt varsa yrittää järsiä tiensä vapauteen.




Sain onnistumaan niin hienon pohjallisen, että piti oikein napata kuva :D

Ja seuraavana päivänä jalassa ei enää huomannut mitään vikaa. Perjantaina siis laskin Nemon yksin isoon tarhaan juoksentelemaan ja siellä se paineli ravit ja laukat ilman mitään ongelmia. Nyt se onkin jo ollut pari päivää taas Rouskun kanssa yhdessä riehumassa.

Lauantaina meno oli taas tätä luokkaa. Tai no ei oikein voi sanoa taas, sillä tämä näky on Nemolle varsin harvinainen.

Johan oli pojilla riehuttavaa muutaman päivän eron jälkeen.

Kolme yötä ja neljä päivää yksin pienessä tarhassa riitti siihen, että hevosella alkoi mennä herne nenään. En yhtään ihmettele, kuinka osa nuorista oreista saa "hullun" maineen, jos olosuhteet joissa ne elävät, ovat jotain tätä luokkaa. Nemohan on siis aina ollut erittäin löysä ja helppo käsiteltävä. Nyt sille alkoi tulla muutamassa päivässä pientä ylimääräistä sählinkiä. Pään viskomista, rauhattomuutta, kuopsuttamista jne. Ei mitään isoja juttuja, mutta juuri niin pieniä ärsyttäviä asioita, joista omat hermot alkavat mennä, kun hevonen noita tekee. Ei kivoja. Heti ensimmäisen yön jälkeen laitumella varsa oli taas kuin täysin eri hevonen! Uskomatonta.

Virpi ja kiltti pieni Nemo.

Onhan se pieni..? Kai, ehkä? Ihan lapsi se on ainakin.

Ja jotteivat nämä jalkaongelmat tähän loppuisi, niin hankin sitten omaankin jalkaani reikiä. Myötätunnosta hevosta kohtaan vissiin? Pitikin rämpiä sinne puskaan korjaamaan porttia, eipä tullut mieleen ensin kaivella kasvillisuutta jalkojen alla. Yhteensä neljä naulanreikää sain jalkapohjaani aikaiseksi - aina kun korjasin asentoani astuin näemmä uuden naulan päälle, ennen kuin tasapaino yhden jalan varaan löytyi. Ihme tuuria taasen tämäkin. Vaikka olihan se ihan piristävää vaihtelua lauantai-illalle ajella päivystykseen hakemaan jäykkäkouristusrokotus. Läheskään yhtä kipeitä minun reikäni jalassa eivät ole olleet kuin Nemolla, mutta voin hyvin samaistua siihen tunteeseen, ettei pariin päivään pystynyt normaalisti kävelemään ;)

Näin siinä kävi. Ja hui kamala miten tukilta jalkani näyttää?!

Kengittäjä kävi tänään vierailulla ja oli hyvinkin positiivinen Nemon kavioiden suhteen. Itse asiassa taisi jopa todeta etukavioiden näyttävän paremmilta kuin aiemmin! Nyt olenkin niitä itse välillä vuollut, ja tätä samaa aion jatkaa myöhemminkin. Uskon ja toivon, että Nemonkin vinot kaviot saadaan suoristumaan ja silti pidettyä ne kengättä. Ainakin niin kauan kunnes alan kaivata hokkeja jalkoihin, katsotaan ja ihmetellään millainen talvi on tulossa.. Ihan mielenkiintoista muutenkin verrata jatkossa poikien kavioita, kun molemmilla on täsmälleen sama ongelma, likimain samanlaiset kaviot, ja nyt molempia hiljalleen suoristellaan, mutta eri keinoilla. Aikaa nämä muutokset aina vaativat, kun kaviot niin hitaasti kasvavatkin.

Nemon vino etukavio vuolun jälkeen.

Herra jäi nyt tarhailemaan ilman bootseja kengittäjän kehoituksesta.

Reikä oli jo kasvanut yllättävän paljonkin umpeen, ja valkoviivan ulkopuolella ollessaan se on muutenkin vissiin melko harmiton? Toki ihan pirullisen kipeä se oli, voihan tuon kuvitella vaan työntämällä tikun oman kynnen alle.

Nappasin kuvasarjan Rouskun kavioiden suoristuksesta nyt ensimmäisen kengitysvälin jälkeen.

1. Tältä kavio näytti parin kuukauden kenkien pidon jälkeen. Ylhäältä näkee, kuinka uusi kavio kasvaa suoraan.

2. Vuolussa poistettu sen verran levinneestä sisäreunasta, mitä kerralla uskaltaa pois ottaa.

3. Uusi kenkä jalkaan. Kengällä ohjataan kasvua siten, että ulkoreunalla on enemmän tilaa. Ilman kenkiä kaviot myös kuluvat niin paljon, ettei niistä pysty juuri mitään vuolemaan. Pari-kolme kengitysväliä tällä mallilla, ja kavioiden pitäisi olla likimain suorat.

Itse asiassa vielä muutama viikko sitten Rouskukin kipuili jalkaansa. Huomasimme ratsain sen olevan epäpuhdas ravissa, joten Popi on saanut viettää jonkun aikaa lepoa ratsastuksista. Käynnissä selästä sekä maassa ravista se on ollut ihan puhdas, joten mitenkään pahalta tuo ei vaikuttanut. Kuitenkin samaa jalkaa kipuili, missä sillä on reikä kaviossa. Nyt ennen kengittäjän tuloa Virpi kävi testaamassa selästä, miten hevonen liikkuu. Enää ei ollut tietoakaan epäpuhtaudesta, eikä kyllä laiskuudestakaan, varsin reipas heppa oli alla. Ihan yhtä kova paineelle päästään kuin aiemminkin, mutta kiltisti poika käyttäytyi, eikä sinkoiluista ollut tietoakaan.


Söpö ruuhkatukkainen poni.






You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Varsin kivasti kirjoitettu postaus ja ihania kuvia :) toivottavasti jatkossa selviäisitte ilman jalkaongelmia!

    -iida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa toivotaan :) Ja kiitoksia!

      Poista
  2. Miten teillä noi sidepullit toiminu? Ootteko kokeillu muita kuolaimettomia? (: Kokemuksia kyselen kun Oskulle ollut jo pidempään harkinnassa kuolaimettomat, kukkahackamoreja tai LG Bridlejä oon itse miettiny, mutta jos sidepullit hyviä niin niitä ainakin helpompi hankkia ja halvempi :D Ihania kuvia muuten ja toivottavasti teidän jalka ongelmat loppuisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kummallekaan pojista kokeiltu muita malleja. Lotalla oli sellaiset leuan alta ristiin menevät, mutta niistä en itse tykännyt. Nemolle sidepull toimii hyvin, se on kivan herkkä ajaa niillä ja kulkee rentona. Tykkään siitä enemmän sidepulleilla kun kuolaimella, tietty kun riimussa toimiminen on sille kuolainta tutumpi juttu, niin ehkä kuolaimeton sitten helpompi, mene ja tiedä? Rouskusta nyt ei oikein mitään voi sanoa, kun se on päästään aina ollut niin junttura. Ei sille mikään toimiva ratkaisu siis, on vaan ollut nyt hetken käytössä kuolain- ja suuongelmia pohdittaessa.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.