Kärryttelyviikonloppu

9/13/2015 08:53:00 ip. marjo 6 Comments

Jossain kohden varsalle iski kuitenkin oikein reipas moodi päälle - se olisi jopa halunnut ravata itse! Vau. Tätä ei olekaan aiemmin näkynyt ;) Ravit Nemo on kyllä ottanut joka kerta tosi hyvin, kun kärryillä on ravailtu. Tosin olen tarkoituksella ottanut ravia vaan silloin, kun hevonen tuntuu siltä, että se haluaakin edetä. 

Tällä hetkellä Nemon ravi kärryillä on vaan kovin lyhyttä ja jännittynyttä. Se nostaa niskansa ylös ja tikittää kuin singeri konsanaan. Jälleen harmittelen maastojamme, kun ei ole mitään hyviä ravipätkiä edes suht lähellä tallia. Joka paikassa on niin paljon mörköjä ympäristössä, etten uskalla antaa varsan ravata kuin harkoin valituissa paikoissa. Ei ole varaa ottaa sitä riskiä, että se pelästyisi jotakin. Äh. Omia mörköjä nuo taitavat enemmän olla, mutta kun liikaa ei voi varoa.. Nemolle tekisi niin hyvää päästä ravailemaan rauhassa pitkä matka jonnekin hiljaiselle metsätielle. Ehkä sekin sitten malttaisi rentoutua ja ravata hivenen vapautuneemmin?

Kaikkea ohjelmaa joka suunnassa on vaan ihan liikaa.

…tai lähinnä sellaisia paikkoja, joista saattaa täysin yllättäen ilmestyä sitä ohjelmaa.

Kuljettiin taas mennen tullen alikulkutunnelista. Ensin katseltiin kun yli meni moottoripyörä ja perään traktori. Onneksi molemmat ennen kuin ehdittiin alle!

Ja toki junarataakin piti ylitellä..

Elsan ohitus olikin helppo nakki.

Nemo lähti itsenäisesti peruuttamaan pois vasjatuspaikaltaan, kun kiipesin kärryjen kyytiin. Auki oleva riimu vaan putosi päästä, hups :D

Sunnuntaina taas ajelutettiin lapsia pari kierrosta tallin pihassa. Nemo oli hivenen tavanomaista rauhattomampi, vaikka kovin kiltisti menikin ja malttoi hyvin seistä paikoillaan pitkät tovit. Ehdittiin ajella lasten kanssa niin vähän aikaa, että halusin mennä vielä kentälle jatkamaan. Jotenkin ajattelin, että hevonen olisi sielläkin levoton, etenkin kun kentän vieressä tarhasivat Nemolle lähes vieraat tamma ja varsa. Vaan mitä vielä, kentällä löytyi taas se vanha työraakki, ihan tuntui kuin vanhaa osaavaa ajohevosta olisi ohjastanut. Tanja kuitenkin talutti varuiksi sen ajan, mitä kentällä pyörittiin.

Täällä mennään taas ihmisten keskellä.

Kentällä meillä oli odotusten vastaisesti hyvin rauhallinen hevonen.

Rousku seurasi tarhasta veikkaa hommissa.

Kameralle ehtii aina hymyillä.

Pipsa ja Kerttu eivät juurikaan vieressä pyörineestä Nemosta välittäneet.

Varsakin on kasvanut ihan hurjasti.

Tämä kuva on aika creepy… Nemon niskaan hyökkäävät kädet pimeydestä!