ajo-opetus ,

Hiljaiseloa ja kuulumisia

12/05/2015 11:17:00 ap. marjo 6 Comments

Pahoittelut jälleen kerran saamattomuudesta blogin suhteen. Liekö vika pimeydessä, sateessa, ajanpuutteessa vai missä, mutta mitään en tunnu saavan aikaiseksi. Hirmuinen kiire alkaa taas painaa päälle, eikä minulla ole aavistustakaan lähestyvästä joulusta. Siis toki tiedän sen olevan tuloillaan, mutta joulufiilis - mikä se on?

Tuoltako se joulu tulee..?

Niin paljon olisi vielä tekemistä ennen joulua, niin vähän aikaa niitä toteuttaa ja vielä vähemmän motivaatiota tarttua tuumasta toimeen. Voisin tässä välissä todeta, että jätän väliin myös Blogiexpon tulevana viikonloppuna. Kaikki viikonlopun päivät ennen joulua on jo buukattu täyteen ohjelmaa, ja teen vielä töissä nyt monestikin pidennettyjä päiviä saadakseni ylimääräisiä tunteja kasaan tulevia pakollisia vapaita varten. Pakko vaan priorisoida menemisiä, ja Blogiexpo sai jäädä syrjään - niin kiva kuin olisikin ollut tulla tapaamaan uusia ja vanhoja tuttavia blogimaailman parista! Matkakin olisi kerrankin ollut mukavan lyhyt. Toivotan kaikille teille, jotka olette paikalle menossa, oikein onnistunutta ja antoisaa messuelämystä!

Ensi viikolla lähden Saksaan muutamaksi päiväksi työreissulle. Tämä viikonloppu vierähtää Helsingin koiramessuilla, missä pari tuttua kilpailevat koiratanssin PM-kisoissa. En ole vuosikausiin käynyt messarissa, ja nyt päätimme Sirin kanssa, että otamme itseämme niskasta kiinni ja lähdemme reissuun. Vähän rupesi jo kaduttamaan tämän kiireen keskellä, mutta on tuo aina virkistävää tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa!

Myökin on käyty pariin otteeseen tanssia treenaamassa! Zelda 11v 11kk meinaa räjähtää turkistaan ulos, kun pääsee hallille hommiin!

Tänään vietämme myös tallilla pikkujouluja! Vuokranantajamme keksi tämän kivan idean, ja toki kaikki olivat heti innolla mukana. Juttelin juuri erään tuttuni kanssa (ei-hevosihmisiä) tallistamme ja kerroin hieman paikasta, missä hevoseni elää. Totesinkin hänelle, että meillä on tallilla niin ihana henki, suurisydämisiä, avuliaita ja kaikin puolin lämminhenkisiä ihmisiä, että siellä on aina ihana käydä. Maisemat ovat kauniita, vanhan perinnetilan ympäristö upea ja monilla tavoin arvokas, eläinten kirjo ihana ja kaikki elukat yhtä valloittavia, kai tämä sama fiilis tarttuu ihmisiinkin ja leviää porukassa? Tai jotenkin olemme ajatutuneet vaan yhteen kaikki samantyyliset ja samalla tavoin ajattelevat ihmiset? Vuokranantajamme ajattelee aina hevosten parasta, kyselee mielipiteitämme ja toteuttaa viimeisen päälle kaiken mihin ryhtyy. Parempia oloja emme voisi toivoa niin hevosille kuin itellemmekään. Harvemmin vaan tulee juurikaan tallilla muita ihmisiä nähtyä, kun muiden hevoset tarhaavat omassa porukassaan, emmekä juuri ole tekemisissä, mitä nyt ohimennen tulee välillä juteltua. Olikin siis loistava ajatus viettää pikkujouluja koko porukalla :) Kuvia ja tunnelmia seuraa varmasti myös blogin puolelle! (kunhan joskus taas ehdin niitä kirjoitella..!)

Pihattoponit saivat haketta pahimpiin kurakohtiin pihaton eteen. Saas nähdä kauanko kestää, ennen kuin tuokin vajoaa liejun sekaan. Kuva: Heimo Tuomarla

Ja jottei tämä postaus menisi aivan hevosettomaksi, kaivoin jälleen Facebookin muistojen innoittamana pari vanhaa kuvaa esiin. Olen itsekseni miettinyt paljonkin 2-3 -vuotiaan hevosen käyttöä ja treenejä. Jotenkin tämä ikä on tosi vaikea. Käyn itseni kanssa usein henkisiä keskusteluja siitä, tekeekö Nemo hommia ihan liikaa vai ihan liian vähän?! Toisaalta kun ajatukset ovat nämä, todellisuudessa tuskin kyse on kummastakaan, koska silloin luultavasti miettisin vain toista vaihtoehtoa. Olenkin siis todennut, että jatketaan samaan malliin. Mielelläni ottaisin sen useamminkin töihin, mutta kuten todettu, tämä aiheuttaa nyt hieman haasteita, niin tehdään mieluummin vähemmän ja laadukkaammin kuin usein väkisin vääntämällä. Ja yksin en sen kanssa mitään ajohommia tee, vaan haluan aina Tanjan mukaan varmistamaan.

Sitä vaan vielä mietin, pitäisikö sille vähitellen lisätä isompaa kuormaa perään? Tähän saakka kaikki, mitä varsa vetää, on sellaista painoluokkaa, että minä pystyn niitä myös itse vetämään. Poikkeus oli tien auraus, kun painava suojalumi kertyi laahaan mukaan, sitä en taatusti olisi liikuttanut metriäkään itse. Nemon perässä kuorma ei näyttänyt tippaakaan painavammalta kuin mikään muukaan mitä se on vetänyt, joten tuolloin aloin tosissani miettiä, olisiko aika lisätä välillä vastusta. Toisaalta mitä suotta kiirehtimään, edelleen se vetää niin harvoin ja vähän kerrallaan, että valjaisiin ja vastukseen totuttelu vaatii aikaa. Nemon vetoharkat kestävät ehkä noin 15-30min per kerta. Tiedän, että jonkun työharrastajan mielestä 2-vuotias voisi tehdä jo paaaaaljon enemmän kuin mitä me nyt tehdään. Saati jos puhuttaisiin ravihevosesta. Tiedän myös, että jonkun ratsuharrastajan mielestä 2-vuotias saisi vaan leikkiä tarhassa ja kulkea välillä talutusharjoituksissa mukana. Ainakin jollain tasolla noudatetaan siis kultaista keskitietä. Ja ainakin Nemo tekee hommia tyytyväisenä ja hyvällä fiiliksellä, eiköhän sen hevosesta pian näe, jos jotain on pielessä.

Tajusin tuossa myös, että kaikki veljekset on treenattu melko samalla aikataululla! Tässä muisteluna pari kuvaa 2-vuotiaista Nemon isoveljistä eli Blakkenista ja Rouskusta :)

Blakke opetettiin ajolle 2-vuotiskesällä. Sen kanssa ei ikinä tehty mitään työajoon viittaavaa, laitettiin vaan kärryt perään ja mentiin. Siriin tutustuin myös Blaken ollessa kaksivuotias, ja Blaken 2-vuotissyksynä tuo alkoikin käydä minun mukanani varsaa ajamassa. 

Blaken selkään istahdin ensimmäisen kerran tammikuussa sen kääntyessä kolmivuotiaaksi. Eli oikeasti 2v ja 8kk iässä.

Ja vielä yksi kuva herran 2-vuotistalvelta :)

Rousku sai työvaljaat 2-vuotissyksynään. Nämä samat valjaat ovat siis nyt Nemollakin käytössä.

Popin kanssa treenattiin ahkerasti ajojuttuja. Kärrykammo sillä oli hyvin vahvana tässä vaiheessa, mutta työajo ja ohjasajo sujuivat mallikkaasti.

Käännösharjoituksia maastossa laahan edessä 2-vuotiaan Rohanin kanssa.

Siri istui ensimmäisen (ja viimeisen?) kerran oman poninsa vetämänä "reen" kyydissä. Oli tuo hieno hetki!

Larakin pääsi Popin kyytiin istuskelemaan. Tätä näkyä tullaan tuskin enää koskaan kokemaan..

Rousku sai ensimmäiset kerrat ratsastajan selkäänsä myös 2-vuotissyksyllä.

You Might Also Like

6 kommenttia :

  1. Koskas Nemon selkään kiivetään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa niin piti tästäkin pari sanaa kirjoittaa, unohdin näemmä :p En ole asiaa sen tarkemmin edes ajatellut, itseni tuntien tuskin vielä muutamaan kuukauteen. Katsellaan nyt jos ensi keväänä joskus..

      Poista
  2. Mitä Rouskulla muuten nykyään tehdään, onko se vain joutilaana? :) Blogi on niin kovasti painottunut Nemon ja sinun, Marjo, juttuihin (mikä ei sinänsä haittaa, sillä Nemon treenejä ja kuulumisia on mahtava lukea!), että kiinnostaisi välillä kuulla myös Rouskun ja Sirin kuulumisia! Miten kauan olette muuten tunteneet Sirin kanssa? Olen saanut sellaisen käsityksen, että ihan lapsesta saakka, en tiedä miksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasiassa on ollut joutilaana jonkun aikaa, otetaan varmasti kyllä treeniin mukaan mahdollisuuksien salliessa harvakseltaan ainakin tällä erää. Minäkin niin kovasti toivoisin, että Siri innostuisi taas kirjoittelemaan, mutta ei tuota blogin pariin meinaa saada! Potkikaa tekin vähän sitä takamukselle ;) Ollaan tunnettu nyt reilu kymmenen vuotta.

      Poista
  3. Ootko Marjo harkinnut instagram-tilin tekoa näille sun upeille eläinkuville? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos totta puhutaan, niin on tuo joskus käynyt mielessä. En vaan ole koskaan käyttänyt Instaa pikaista vilkaisua enempää, enkä oikein ymmärrä koko palvelun ideaa.. En siis ole jaksanut perehtyä aiheeseen sen enempää :p

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.