kissat
,
Viime viikonloppu vierähtikin koirien parissa Helsingin messukeskuksessa. Lähdimme Sirin ja Laran kanssa reissuun aikaisin aamusta. Pitkästä aikaa tuli reissattua junallakin! En voi ymmärtää, miten kukaan näkee junamatkailussa mitään hohdokasta? Minulle tuo on yksi pahimmista painajaisista. Kun on vajaan seitsemän vuotta reissannut kahden koiran ja vinon pinon matkatavaroita kanssa ees taas kahden tunnin junamatkaa, niin ei, en todellakaan astu yhteenkään junaan, ellei ole pakko. Mahtaako näistä junatraumoista päästä koskaan eroon?
Oli tuo junailu kuitenkin sen arvoista, messarissa oli ihanaa! Melkein koko aika meillä menikin koiratanssin PM-kisojen finaalia seuratessa. Heti ensimmäisen koirakon astuessa areenalle olimme molemmat Sirin kanssa kyyneleet silmissä. On tuo jotain niin hienoa. Se tunne, mikä välittyy koirakoista kehässä, on jotain käsinkosketeltavan upeaa. En tiedä toista lajia, jossa voisin sanoa koiran suorittavan yhtä hienolla fiiliksellä, yhtä innoissaan ja yhtä täysillä yhdessä ohjaajan kanssa. Yhteistyön on todellakin oltava saumatonta, jotta ohjelma toimii. Ja se jos mikä ei ole helppoa. Vasta kun itse on edes kokeillut opettaa koiralle kokonaisen koiratanssiohjelman, suorittaa sen ilman palkkaa musiikin tahtiin ison yleisön edessä, voi edes vähän arvioida, kuinka vaikeaa tuo on. En voi kun nostaa hatun niin korkealle kuin pystyn ja nöyrästi ihailla kaikkia näitä, jotka messarissa kilpailivat.
Kaikista hienoin fiilis oli kuitenkin kuunnella kahteen kertaan Maamme-laulu kisojen päätteeksi. Vielä itsenäisyyspäivänä! Suomi voitti kaksi joukkuekultaa kisoissa (freestyle sekä heelwork to music). Molemmissa joukkueissa oli tuttuni kisaamassa, joten vielä hienompaa oli nähdä nuo ihmiset mitalit kaulassa, koirat vierellään suomenlippujen keskellä kuuntelemassa heidän kunniakseen soitettua kansallishymniä. Kaikki olivat palkintonsa ansainneet. Kylmät väreet vaan kulkivat iholla, niin onnellinen ja ylpeä olin kaikkien suomalaisten suorituksista. On tuo vaan hieno laji, ei voi muuta sanoa. Ja kannustusjoukot huippuluokkaa, kyllä myö taputimme ja hurrasimme niin paljon kun ääntä lähti yleisössä!
Jos ja kun Siri saa voittajaesitykset ladattua nettiin, täytyy laittaa teillekin ne katsottavaksi. Ei noita voi ilman ihastuksen huokailuja seurata..
Pahoittelut hyvin sekavasta postauksesta, hyvin sekava on ollut tämä viikko ja minun pääparkanikin tässä vaiheessa! Mitenköhän sitä osaa huomenna mennä taas töihin..? Ehkä paluu arkeen tuo rutiinia takaisin tähänkin blogiin, joten hyvää alkavaa työ- (tai koulu-) viikkoa kaikille!
Sekametelisoppa
En keksinyt sopivaa aloitusta tälle postaukselle, joten laitoin kuvan Sofiasta. Fiilikset tämän viikon jälkeen ovat jokseenkin samaa luokkaa kuin katti-maukulla tuossa kuvassa. Upea ja kovin sekalainen viikko on taas takana! Viikkoon mahtui kolme päivää Saksassa, kaksi vapaata, työpaikan pikkujoulut sekä sopivasti talleilua ja lenkkeilyä.
Maanantaiaamuna ennen neljää yöllä lähdettiin työkavereiden kanssa ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata ja lentoa Düsseldorfiin. Saksassa oli ihanaa. Koko maa teki kyllä vaikutuksen, tai ainakin tuo paikka missä me kävimme, eli pieni maalaiskylä. Kaikkialla oli niin kaunista. Luonto oli kauniin vehreä, hevoset ja lehmät laidunsivat vihreillä alavilla niityillä leudossa kelissä auringon paisteessa. Rakennukset olivat pieniä ja nättejä - kuin suoraan joulusadusta kaikkine valaistuksineen. Miksei pimeässä Suomessa laiteta ollenkaan niin kauniita jouluvaloja? Ihmiset olivat kaikki hyvin kohteliaita, siistejä ja kaikin puolin korrekteja. Jäi sellainen kuva, että tuolla maassa pystytään ja osataan tehdä mitä vaan.
 |
| Iltanäkymää vanhassa kaupungissa. |
 |
| Ravintola, jossa kävimme syömässä. Paikalla oli ikää 380 vuotta. |
Eipä meillä toki paljon muuhun ollut aikaa kuin viettää päivät koulutuksessa, illat syömässä ja jatkaa siitä sujuvasti baarin puolella pikkutunneille saakka. Kovin vähäisiksi jäivät siis yöunet, mutta kivaa oli kyllä! Onneksi to ja pe olivatkin vapaita, niin sai nukkua kunnolla. Tai olisi saanut, ellei kissa olisi valvottanut minua koko yön ja ellen olisi heti to aamuna herännyt tallille kengittäjää vastaan. Kaiken huipuksi heräsin vielä turhaan, kun tuli pientä sekaannusta koko kuvioihin.
Tallille oli kasaantunut aikamoinen kasa rästihommia, joten päätin heti aamusta tarttua talikkoon ja laittaa paikkoja kuntoon. Kyllä minua vähän huvitti, kun ajattelin tätä aamua verrattuna pariin edelliseen päivään. Yövyin hienossa hotellissa omassa huoneessa, puin jakkutakin päälleni, meikkasin nätiksi ja laitoin hiukset hyvin. Siellä sitten pyörittiin kauniissa saksalaisissa maisemissa hyvässä seurassa iltaa istumassa. Ja tässä nyt seisoin vaakasuoran vesisateen keskellä, polviani myöten kurassa lappamassa kottikärryittäin sitä itteään suoraan sängystä ylösnousseena. Well, that's my life! Mutta kieltämättä joskus irtiotto omasta elämästä tekee vallan hyvää ;)
 |
| Nappasin Nemon mukaan aamulenkille. Tässä ilmenee taas kerran hyvin erot Nemon ja Fionan luonteissa.. |
Seurasin aitiopaikalta reissun aikana itseäni nuoremman ystäväni rahankäyttöä kosmetiikkaan ja itsestään huolehtimiseen. Meinasin pyörtyä, kun näin ja kuulin millaisia summia tuo käyttää esim. meikkeihin, voiteisiin, kasvohoitoihin sekä muuhun vastaavaan. Itse kun en koskaan ole raaskinut shopata meikkejä juurikaan Tokmannia kalliimmasta paikasta. Ihonhoitoonkin kelpaa mikä tahansa Cittarin alekorista napattu purnukka, kunhan se on valkoista ja rasvaista. Olisihan se aivan ihanaa käyttää paljon aikaa ja vaivaa itsensä laittamiseen. Eronkin varmasti huomaisi omassa ihossa? Kyllä minä tykkäisin käydä hoidoissa, käyttää kallista (ja laadukasta!) kosmetiikkaa sekä muutenkin näyttää hyvältä. Vaan kukapa minua siellä lantakasan keskellä katselisi? Ja siinä missä minä kauhistelen kosmetiikan hintaa.. Kuinka moni katsoo meitä hevosihmisiä silmät pyöreinä, kun kerromme, mitä hevosen pito maksaa? Kunhan saan Nemon valjaat maksettua pois, olisi seuraavana hankintalistalla vaunut. Budjetiksi täytynee varata vähintään tuhat euroa, ennemmin kaksi, jos meinaa hyvät ja toimivat pelit saada. Ja silloinkin pääsee vielä halvalla. Voi apua!
Niin, kyllähän minäkin käyttäisin rahaa itseeni ja haluaisin näyttää hyvältä. Mutta koska hevonen.
 |
| Katselin Nemon kavioiden jälkiä, kun tultiin takaisin samaa reittiä mitä mentiinkin. Tässä on suunnilleen sen keskimääräinen yliastunta kuvassa. Ihan jees. |
Viime viikonloppu vierähtikin koirien parissa Helsingin messukeskuksessa. Lähdimme Sirin ja Laran kanssa reissuun aikaisin aamusta. Pitkästä aikaa tuli reissattua junallakin! En voi ymmärtää, miten kukaan näkee junamatkailussa mitään hohdokasta? Minulle tuo on yksi pahimmista painajaisista. Kun on vajaan seitsemän vuotta reissannut kahden koiran ja vinon pinon matkatavaroita kanssa ees taas kahden tunnin junamatkaa, niin ei, en todellakaan astu yhteenkään junaan, ellei ole pakko. Mahtaako näistä junatraumoista päästä koskaan eroon?
Oli tuo junailu kuitenkin sen arvoista, messarissa oli ihanaa! Melkein koko aika meillä menikin koiratanssin PM-kisojen finaalia seuratessa. Heti ensimmäisen koirakon astuessa areenalle olimme molemmat Sirin kanssa kyyneleet silmissä. On tuo jotain niin hienoa. Se tunne, mikä välittyy koirakoista kehässä, on jotain käsinkosketeltavan upeaa. En tiedä toista lajia, jossa voisin sanoa koiran suorittavan yhtä hienolla fiiliksellä, yhtä innoissaan ja yhtä täysillä yhdessä ohjaajan kanssa. Yhteistyön on todellakin oltava saumatonta, jotta ohjelma toimii. Ja se jos mikä ei ole helppoa. Vasta kun itse on edes kokeillut opettaa koiralle kokonaisen koiratanssiohjelman, suorittaa sen ilman palkkaa musiikin tahtiin ison yleisön edessä, voi edes vähän arvioida, kuinka vaikeaa tuo on. En voi kun nostaa hatun niin korkealle kuin pystyn ja nöyrästi ihailla kaikkia näitä, jotka messarissa kilpailivat.
 |
| Aamukaffet reissussa kummitytön kanssa, täytyyhän sitä välillä aloittaa päivä korvapuustilla ;) |
Jos ja kun Siri saa voittajaesitykset ladattua nettiin, täytyy laittaa teillekin ne katsottavaksi. Ei noita voi ilman ihastuksen huokailuja seurata..
 |
| Eipä tätäkään herraa voi ilman ihastusta seurata, vai voiko? :D Tässä Nemon luoksetulo laitumelta. Popi löntystää perässä omaan tahtiinsa kuten yleensä.. |
 |
| …hmmm, no ehkä voi kuitenkin ;) |
 |
| Veljekset kuin ilvekset. |
Tänään olimme pitkästä aikaa Sirin kanssa yhdessä tallilla. Sopivasti pieni lumipeitekin satoi maahan ja kummasti heti paransi joulufiilistä. Harmillisesti tallilla oli paljon vähemmän lunta kuin meillä kotona, ja etenkin illasta sain lenkin tehdä koirien kanssa jo täysin valkoisessa maassa. Jospa lähipäivinä tallillekin saataisiin kunnolla valkoinen maa?!
 |
| Pojat seurasivat kiinnostuneina Hetaa ja Roosaa hevosineen. |
 |
| Nappasin tytöistä pari kuvaa, kun nuo laukkasivat tiellä. |
 |
| On nää vaan kaikki ihania :) Täytyy muuten todeta, että myös Pandora ja Toni (siis nämä hevoset) elävät pihatossa kengättöminä ja vapaalla heinällä. |
 |
| Nemoa kiinnosti yllättäen astetta enemmän. |
 |
| Ai miten niin vuonohevoset ovat mukavuudenhaluisia…? |
Ei meillä ollut oikein järkevää suunnitelmaa, mitä aiomme hevosten kanssa tehdä. Niinpä aluksi otimme ne vaan perinteisesti aittaan harjattaviksi. Ihanan kuraisia olivat taas molemmat, yök! Onneksi nuo likaavat vain jalkansa ja mahanalusen, kun pihatosta pellolle vievä kuja on toki muuttunut kuraiseksi. Voisivat ne paljon pahemminkin olla kurassa.. Vaan kyllä silti odotan kaiholla lunta ja pakkasta, jos ei hevosten niin edes koirien puhtauden takia.
 |
| Tässä taas kerran tämä kielikuvien mestari! |
 |
| Nemo seisoi kiltisti yksin kiinni Popin ollessa kentällä. |
Aloitettiin sitten ottamalla Rousku treeniin kentälle. Nemo jäi yksin aittaan seisoskelemaan. Popille oli luvassa pienet narusulkeiset. Joko herra oli aivan kuutamolla, tai sitten sillä oli oikeasti joku ongelma, kun eihän tuosta meinannut tulla yhtikäs mitään. Rousku olisi halunnut vaan tulla syliin koko ajan. Sirin luota pois lähteminen ja ympyrällä käveleminen olikin yllättäen maailman vaikein asia? Ota noista pienen ponin ajatuksista sitten selvää..
 |
| "Siis mitä sillä narulla huidot, että pitäis mennä pois vai?!" |
 |
| "En mä haluu peruuttaa, haluun tulla sinne" |
 |
| "Okei okei, kävellään sitten.." |
Kyllähän se toki molempiin suuntiin saatiin ympyrälle ja saatiin ravitkin otettua. Vaan hevonen oli kyllä niin löysä, ettei enää juuri hitaampaa ravia voisi eteenpäin liikkua. Pysähdyskäskystä tuli aina tarjous kävellä ympyrän keskelle ja tunkea syliin.
 |
| "Nyt on hyvä äiti, voinhan mä olla vaan tässä??" |
 |
| "Jaa että taas pitäis lähteä pois, mutta kun en halua!" |
 |
| Paikoillaan seisominen oli päivän paras juttu. |
 |
| Nämä on helppoja hommia. |
Rouskun treenin jälkeen haettiin Nemo mukaan ja suotiin pojille vielä pieni jumppatuokio. Tai näin me kuvittelimme, mutta molemmat herrat olivatkin niin löysällä päällä, että eihän juoksemisesta meinannut tulla yhtikäs mitään! Hammastelu ja nahistelu oli paljon hauskempaa kuin liikkuminen..
 |
| Parhautta! |
 |
| Myös hammasleikit olivat kovassa huudossa tänäpä. |
 |
| Ravipätkät puolestaan hyvin löysiä.. |
 |
| Rousku on ehkä yksi ilmeikkäimmistä hevosista, mitä maa päällään kantaa! |
 |
| Alahuulen venytyksiä. |
 |
| Ei tiedetty olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun katselimme näiden "juoksemista". |
 |
| Ja heti jos toinen innostui kunnolla, tuli toinen eteen ja pysäytti homman. |
 |
| Kentän pohjakin oli täydellisessä kunnossa liikkumiseen. |
 |
| Esitteli Rousku sentään perinteiset muuvsinsa muutamaan otteeseen. |
 |
| Pientä venytystä löytyy, vaikka liike kovin laiskaa olikin. |
 |
| Näimme jopa muutamaan otteeseen myös laukkaspurtteja ;) |
 |
| Kuvasaldo jäi kovin köyhäksi hämärässä kelissä ja pienessä lumisateessa.. |
Pahoittelut hyvin sekavasta postauksesta, hyvin sekava on ollut tämä viikko ja minun pääparkanikin tässä vaiheessa! Mitenköhän sitä osaa huomenna mennä taas töihin..? Ehkä paluu arkeen tuo rutiinia takaisin tähänkin blogiin, joten hyvää alkavaa työ- (tai koulu-) viikkoa kaikille!
Luin ensiksi että "kaikista huonoin fiilis oli kuitenkin...." Täytyi sitten lukaista uudestaan että mitä :D
VastaaPoistaHaha, mun näppäinsormen tuntien olisin voinut noin kirjoittaakin :D
Poista