Joululoma!

12/17/2015 09:42:00 ip. marjo 0 Comments

Hellou täällä taas! Joko ehditte selvitä edellisestä vähintäänkin oudosta postauksesta? No hyvä juttu, ei mulla meinaan taaskaan mitään asiaa ole, kunhan halusin tulla kirjoittelemaan, kun kerrankin on aikaa. Ihanaa jäädä yli viikoksi lomalle! 

Tai en kyllä uskalla sanoa, kuinka suuresti tätä nyt lomailuna voi pitää.. Oletteko te muut jo ehtineet valmistautua jouluun? Niin paljon kuin haluaisinkin vaan viettää joulua rentouttavana ja kiireettömänä aikana, niin eipä tuo meinaa ikinä onnistua. Silloin kun tulin opiskelupaikkakunnalta joulun viettoon vanhempieni luo, olikin tilanne hieman eri, kun oli pakko suunnitella ja toteuttaa niin paljon valmiiksi jo ennen paikkakunnan vaihtoa. Eikä tietty ollut töitä viemässä kaikkea vapaa-aikaa. Nyt on vielä joulusiivo tekemättä, lahjat hankkimatta, jälkiruoka suunnittelematta, ja olisihan se kiva torttuja ja pipareita kotiokin leipoa. Ääk. 

Todettiin juuri viimeksi tallilla Sirin kanssa ollessamme, että emmepä ole aittaakaan koristelleet jouluun. Totta puhuen ei ole käynyt edes mielessä! Kun nyt saisi edes oman kodin joskus joulukuntoon.. Tallille joulun teko on aina ollut ihana askare ja lähes vuosittain onkin tuo yhdessä toteutettu aina havunoksien metsästä hausta lähtien (maanomistajan luvalla tietty!). Samalla on tehty perusteellinen joulusiivo koko tallille. Oikeastaan tallille joulun teko on viimeistään tuonut oikeasti kunnon ihanan joulufiiliksen! Yleensä vaan siinä vaiheessa kaikki muu onkin ollut jo valmiina joulun varten ja on oikeasti saanut pysähtyä rauhoittumaan joulun tunnelmasta.

Taisivat muuten taas lupailla mustaa joulua? Täällä on ainakin nyt maa kunnolla valkoisena ja äsken käytiin lumipyryssä koirien kanssa ulkoilemassa. Vaan eivätköhän nuo lumet taas huomenna sula pois. Jokseenkin harmittaa, mutta johan tässä on viime vuosina hyvin ehditty mustaan jouluun tottua. 

Siinä missä pikkutyttönä aloin kuunnella joululauluja syyskuussa, nyt en osaa mitenkään edes sisäistää, että ensi viikolla on jouluaatto. Jokseenkin surullista..

Hevosten elämään joulu ei juurikaan vaikuta. Niille joka päivä on yhtä hyvä päivä. Ehkä? Toki käyn taas perinteiseen tapaan aattona tallilla viemässä jouluherkut poneille, mutta hyvin pikainen visiitti lienee jälleen luvassa. Joskus muinoin kävimme aattona aina porukalla liikuttamassa hevosia. Lotta heitti minulla ensimmäisen pukkinsa juuri jouluaattona joskus vuosia sitten, kun laukattiin porukalla mäkeä ylös maastossa. Jospa ensi vuonna pääsisi sitten aattona Nemonkin kanssa lenkille? Joko reellä ajaen (hiekkatiellä??) tai jopa ratsain, jos ei lunta näy, ken tietää..

Tuntuu jotenkin niin omituiselta istua tässä sohvalla, kun yli viikkoon ei tarvitse mennä töihin. Koirat tuhisevat vieressäni sohvalla ja kissa makaa niskojen takana selkänojalla kehräten tietty äänekkäästi. Kaikesta huolimatta hirmu rento fiilis, vaikka hommat odottavatkin tekijäänsä. Olen suunnitellut mielessäni kaikkea kivaa ohjelmaa ensi viikolle ja todella toivon, että pääsen vapaista nauttimaan. Minulla on vähän liikaa tapana stressata tekemättömistä töistä, ja ennen kuin ne on hoidettu, en myöskään voi antaa itselleni vapauksia nauttia mistään muusta. Tämän tietävät varmasti ainakin kaikki opiskelijat hyvin - kun tenttiin luku odottaa, tulee kuin vaivihkaa pestyä uuni, siivottua vaatekaappi ja vaihdettua kukkiin mullat. Ei puhettakaan, että voisi lähteä shoppailemaan tai iltaa istumaan, jos tenttikirja odottaa vieressä, lukemista voi vältellä vain tekemällä jotain muuta hyödyllistä. Vähän sama fiilis välittyy kaikkiin muihin rästihommiin. Tosin en tiedä millä siivoamista voi vältellä, jos suurimmaksi osaksi siivoamista olisi tehtävänä, hih :)

Ensi viikolla on toivottavasti Nemollekin aikaa viime viikkoja enemmän. Sen kanssa ei ole tehty mitään ajotreeniin viittaavaa vissiin pariin kolmeen viikkoon. Ei sillä että tuo siitä kärsisi, mutta pitäisi vissiin joskus treenatakin, jos koskaan meinaa mihinkään edetä.. Bongasin muuten kuvan viime vuoden joulukuulta, tuolloin Nemolla oli ensimmäisen kerran pulkka perässään ja minä talutin Nemoa. Nyt vuotta myöhemmin olen istunut itse pulkan kyydissä ohjastamassa varsaa. Periaatteessa ihan olematon ero, mutta toisaalta hirmuinen saavutus? Onhan tässä edetty vaikka kuinka ja paljon, mutta kun kaikki tapahtuu niin hitaasti ja pienissä palasissa, niin ei noita asioita hirveästi tule ajateltua. Ei sillä että meillä mikään kiire olisi mihinkään edetäkään. Jos Nemo olisi menossa oripäiville, olisi tilanne ihan toinen, kun pitäisi vieraassa paikassa vieraiden hevosten keskellä viettää muutama päivä ja suorittaa ajokoe. Tuolloin toki treenattaisiinkin ihan eri intensiteetillä. Nemo ei siis ole menossa Ypäjälle, mikäli joku sitä vielä epäili :)

Meinasin tehdä itselleni tilaston herran tämänvuotisista treeneistä. Kalenteri tallilla päättyy tähän kuuhun, joten ensi vuonna saadaan aloittaa uusi kalenteri puhtaalta pöydältä. Näin tilastofriikkinä meinasin kuitenkin laskea, mitä varsan kanssa oikeasti on tänä vuonna tehty! Eli kirjata yhteen kaikki ne kerrat, kun sillä on ollut kärryt perässään, jotain työvehjettä perässään, on naksuteltu kentällä, käyty maastossa kävelemässä tai mitä ikinä. Jotenkin veikkaan, että todelliset lukemat saattavat tulla jopa itselleni yllätyksenä. Haluatteko te myös tänne yhteenvedon, mitä on kuulunut 2-vuotiaan ajoponin alun treeneihin?

Suunnittelin jo mielessäni meille ajotehtäviä ohjasajon merkeissä. Kuten totesin, hävettävän vähän olemme treenanneet pelkkää ohjasajoa. No toisaalta en näe siinä kauheasti järkeä pelkästään pyöriä kenttää ympäri ja kävellä itse hevosen perässä, jos samalla vaivalla voin virittää perään jotain kevyttä vedettävää ja samalla hyödyntää homman esim. tasaamalla kentän. On tuo kuitenkin niin tylsää puuhaa, ettei sitä kauaa jaksa meistä kumpikaan. Vaan jos kehitelläänkin pientä mielenvirkistystä ja erilaista ajopuuhaa ilman vedettävää laitetta, ehkä saamme aikaiseksi astetta tehokkaammat ja mielenkiintoisemmat harkat ohjasajon merkeissä? Lupaan jakaa tänne vinkkejä videoiden kera, mikäli toteutus onnistuu. Kenttä on ainakin nyt niin täydellisessä kunnossa, että mieluusti sitä kentällä treenaisikin. Palaillaan siis toivottavasti piakkoin astialle jälleen ajopostauksen merkeissä! 

Tsemppiä myös kaikille muille jouluvalmisteluiden pariin - vielä en uskalla toivottaa rauhaisaa joulunaikaa, koska ainakaan itselleni se rauha ei vielä muutamaan päivään pääse alkamaan..!