ajo-opetus ,

Lumitöiden parissa

1/17/2016 06:55:00 ip. marjo 4 Comments

Kyllästyttääkö kolaaminen? Lykkääntyykö lumityöt? Sattuuko selkään?


Ei hätää, ongelmaan on ratkaisu. Tarvitset vain pätkän vahvaa ja mieluiten painavaa lautaa, pari köyttä, vetokartun, länkivaljaat, ajo-ohjat, niin ja toki myös ajolle koulutetun hevosen. Helppoa vai mitä? Ei tarvitse kuin talsia ympäri pihaa ja lumet häviävät pihateiltä ihan itsekseen. Tai jos homma vielä hieman pidemmälle viedään, niin hevosen voi vaihtaa myös traktoriin, silloin ei tarvitse edes itse kävellä. Niin ja jos lunta on paljon ja se on painavaa, kannattaa laudan tilalle harkita jonkun sortin auraa.

No jos totta puhutaan, niin huomattavasti helpommaksi ja halvemmaksi tulee vaan ostaa lumikola ja lykkiä lumet mies- (tai nais)voimin. Kasvaa oma kuntokin samalla. Nimittäin tällä lumimäärällä ei hevonen ainakaan lumitöiden tekemisestä kuntoilua saa.

"Lara auta mua, noi akat meinaa taas laittaa mut töihin!"

Sen sijaan juuri kolmivuotiaaksi kääntynyt hevonen sai mitä parhaimman ajotreenin, kun käveltiin kolme vai neljä kertaa piha ympäri laudanpätkä perässä. Vanhaa tuttua hommaa, mitä nyt taas ei moneen viikkoon olla kuitenkaan tehty. Vartin mittainen kertaus siis lähinnä.

Ensimmäisen rinksan jälleen taluttaja narun päässä varmistamassa.

Loppuaika mentiin ihan itekseen.

On tuo hevonen vaan toimiva peli. En tiedä miten sen paremmin voisin sanoa? Käytiin ennen ajotreeniä molempien hevosten kanssa maastossa kävelemässä, ja molemmilla pojilla oli tavallista enemmän virtaa. Tiedätte varmaan, pientä jännittyneisyyttä, menohaluja, levottomuutta? Vaan heti kun Nemo valjastettiin vetoköysin ja lähdettiin töihin, muuttui koko hevosen olemus ja ilme silmissä.

Varmaa ja tasaista etenemistä.

Tämä on Nemon peus ajofiilis.

En käsitä miten koko hevosen olemus voikin vaihtua noin lennosta? Näyttää ja tuntuu siltä, kuin Nemo olisi tehnyt töitä viimeiset kymmenen vuotta. Se on todellakin varman ja osaavan tuntuinen ajossa omaan käteen. Ja varsinkin kun sille laittaa kuorman perään, tuntuu meno aina varmemmalta kuin pelkässä ohjasajossa. En tiedä asennoidunko itse tietämättäni jotenkin eri tavoin silloin, kun oikeasti vedetään jotain? Onhan silloin tavallaan aina enemmän "tosi kyseessä", ajolinjat joutuu miettimään eri tavoin ja arvioimaan riskit moneen kertaan, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. En tiedä onko se pelkästään omassa päässäni, vai miksi Nemo tuntuu erilaiselta ajaa kuorman kanssa kuin ilman? On tuo joka tapauksessa ihmeellinen ja ihan hitsin pätevä otus.


Saisi nyt vaan tulla lunta lisää ja paljon, sillä eihän tämä pikainen kävely olemattomassa hangessa ollut oikeasti homma eikä mikään..

Joku saattoi kuvista huomatakin, että Nemolla oli uudet suitset päässään? En näistä hirveästi tähän viitsi kirjoittaa, enkä edes ottanut kunnon kuvia, sillä säädöt olivat pahasti pielessä. Sain ihanalta Emilialta lainaan kokeilua varten kahdet eri kuolaimettomat, ja nyt meillä oli upean näköinen Kaupre hackamore testissä. Ihan mielettömän hienot ovat nämä koko Fantin suitset sekä hackamoret! Valitettavasti tämä paketti oli Fantin remmeillä vaan Nemolle auttamattomasti liian pieni! 


Ehdin jo pelästyä, etten saa suitsia ollenkaan Nemolle päähän, kun remmit eivät tuntuneet ylettyvän lähellekään lukkojaan. Vaan kun pidensin kaikki säädöt viimeisiin reikiin, mahtuivat suitset juuri ja juuri kiinni. Käytiin pienellä maastokävelyllä hevosia kuvaamassa näillä säädöillä. Lähtö oli niin pikainen kiireellä viimeisiin auringonsäteisiin, etten enää alkanut vaihtaa päävehkeitä, vaan näillä mentiin. 

Valjaita pukiessani yritin nostaa turparemmiä hieman ylemmäs, ja sainkin rei'illä kiristettyä, vaan aivan liian paljon nenän päälle turpaosa jäi silti. Ei hyvä. Älkää vaan ottako tästä mallia. Kokeilun vuoksi ajoin kuitenkin Nemon näillä säädöillä. Enpä tajunnut, että Rouskun suitsien alaturparemmin olisi voinut vaihtaa näihin kuolaimettomiin, jolloin turpaosan olisi saanut Nemolla ylemmäs! Blondi mikä blondi, ei aina voi leikata ajoissa. Kokeillaan siis vielä toistamiseen ajoa hackiksella siten, että se on astetta paremmin omalla paikallaan. Palaillaan siis ajatusten ja kuvien ja oikean testikäytön kanssa myöhemmin aiheeseen.. 


Vaan näin ekalla kerralla voisin jo todeta, että ihan yhtä hyvältä ei meno nyt tuntunut kuin sidepullin kanssa (mikä meille nyt on toki tutuin ja tavallisin), mutta paremmalta kyllä kuin kuolaimella ajo (mistä en itse taas tykkää yhtään). Tosin Nemon nyt voisi melkein ajaa vaikka kaulanarulla, niin kevyellä tuntumalla ja avuilla se taas liikkui - mikä on tietty pelkkää plussaa, eli siihen nähden olen kyllä kiinnostunut vielä tätä kuolaimetonta uudelleen testailemaan. Enemmän ehkä kiinnostaa tulevaa ratsunuraa ajatellen tuo vipuvarsi, se on kuitenkin tarvittaessa vahvempi kuin esim. sidepull, ja voisinkin kuvitella käyttäväni tätä vaikkapa maastoillessa.. No vielä ei olla lähelläkään siellä asti, paljon on aikaa ihmetellä ja testailla ja muuttaa mieltään. On tämä jännä maailma ja kaikki varusteet niin ihmeellisiä kapistuksia :D

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Mun pitäis ostaa alaturpiksia lisää, meinaan tuo alaremmi on Oodin ajoilta ja ylijäämää jäi niin paljon että oli pakko leikata osa pois. Fantilla oli sitten raamikkaampi pää, onneksi nuo menevät silti :) Harmi kun Nemolle se remmi oli liian lyhyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Oodilla on joo varmaan ollut astetta ohuempi turpa kuin näillä kylmäverisillä :) Mulla ei ole yhtään alaturpista itselläni, mutta lainaan sen verran Siriltä, että päästään kokeilemaan. Eihän tuo iso juttu sitten ole, jos sitä pelkästään vaihtamalla saa suitset kohdalleen. Palaillaan siis piakkoin asiaan! :)

      Poista
  2. Nemo näyttääkin niin toimivalta! Tällälailla kaikki hevoset (ja ponit) pitäisi opettaa ajolle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no opetustyyli ei ehkä ole aina ollut paras mahdollinen, mutta onneksi Nemo on niin fiksu ja kaikenkestävä, että on selvinnyt omistajansa edesottamuksista kunnialla :D

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.