erikoispostaus ,

Pohdintaa Nemon ratsukoulutuksesta

3/08/2016 12:26:00 ip. marjo 17 Comments

Jos tuosta mahasta ottaisi pois sata kiloa, ja lisäisi kaulaan sekä jalkoihin pituutta kymmenen senttiä, niin sehän olisi ihan ratsun näköinen!

Minulta on moneen otteeseen kyselty, koska Nemolla aletaan ratsastaa. Tähän on yksi ainoa oikea vastaus: en tiedä. Sen verran tiedän, että ei ainakaan vielä. Haluan tarkoituksella venyttää ratsastuksen aloitusta mahdollisimman pitkälle. Suurin syy ilmenee alla olevasta kuvasta:



Monesti kuulee puhuttavan, kuinka toiset rodut kehittyvät aiemmin kuin toiset, ja tällä perustellaan esim. aikaista ratsutuksen aloitusta. Tämä on täysin virheellistä, sillä todellisuudessa hevoset kehittyvät rodusta riippumatta samaa tahtia.  (Toki yksilöllisiä eroja aina on.) Aiheesta löytyy tutkimuksia, mutta en jaksanut niitä tähän etsiä, pahoittelut. Täysin valmis hevosen luusto on vasta noin kuuden vuoden iässä, ja selkäranka on tämän kehityksen viimeinen osa.

En tuomitse ketään, joka alkaa ratsastaa hevosellaan alta 3-vuotiaana, mutta kysyn vain, miksi? En halua itse näin toimia, sillä en näe mitään syytä kuormittaa hevosen täysin keskeneräistä selkää liian nuorena. Tässä iässä jo muutama kuukausi voi merkitä paljon, vuodesta puhumattakaan. Toki silläkin on merkitystä, istutaanko hevosen selässä kerran viikossa viiden minuutin ajan, vai aletaanko sitä oikeasti ratsuttaa kaikissa askellajeissa esim. 3-vuotiskeväänä. Itse olen ajatellut asian siten, että en tee kumpaakaan. Nälkä kasvaa syödessä, ja äkkiä voi käydä niin, että huomaakin jo kävelevänsä metsälenkkiä ympäri selästä käsin, vaikka tarkoitus oli vaan totuttaa painoon selässä.


Minulla ei ole mitään kiirettä, eikä varsinaisesti haluakaan kiivetä vielä selkään. Olen täysin varma, että Nemo olisi henkisesti aivan valmis toimimaan ratsuna. Voisin hypätä kyytiin saman tien ja lähteä jopa sinne maastolenkille, jos vaan joku ihminen kävelisi edessä. Nemo todennäköisesti kulkisi koko matkan kuin 20-vuotias ratsastuskouluruuna. Juuri siitäkin syystä, kun tuo hevonen on niin helppo ja tyyni kaikessa, en näe mitään syytä, miksi aloittaisin sen ratsastuksen nyt enkä vaikka vuoden kuluttua? Luultavasti edistyminen ja asioiden omaksuminen tapahtuu ihan samalla tavoin 3- tai 4-vuotiaana.

Itse asiassa uskon jopa, että mitä pidemmälle odotan, sitä helpommalla pääsen? Mitä varmempi ja toimivampi Nemosta tulee ajohevosena, sitä helpompi sillä on myös ratsastaa. Voisin tässä kohden muistella hetken Nemon isoveli-Blakkenia. Blakke opetettiin ajolle 2-vuotiaana, jonka jälkeen pian jo ajelinkin sillä maastolenkkejä ympäri pitäjiä. Tuohon asti ja vanhempanakin se juoksi Lotan kärryjen perässä käsihevosena, joten sille olivat kaikki mahdolliset asiat maastossa ja liikenteen keskellä tuttuja. Uskalsin mennä sen kanssa huoletta mihin tahansa autojen joukkoon yksinäni. Kun olin kiertänyt sen kanssa kärryillä pitkän aikaa kaikissa askellajeissa kunnon lenkkejä, ei ollut mitään ongelmaa tehdä samaa selästä. Pian jo maastoilinkin yksinäni Blakkenilla myös selästä käsin ja kaikissa askellajeissa.

Haluan siis luoda myös Nemolle varmuutta ajossa. Emme ole juurikaan päässeet maastossa ajelemaan, kun kaikki reitit vievät liikenteen keskelle. Rauhallisia metsäteitä ei tässä lähistöllä ole, ja se on paljolti jarruttanut kärryillä maastossa liikkumista. Tätä tullaan tekemään varmasti lisää. Mutta myös kentällä tai metsässä käyttöajossa toimiminen on aivan omiaan ratsukoulutusta ajatellen! Näissä jos missä hevonen oppii kuuliaisuutta, rauhallisuutta ja apuihin keskittymistä. Tällä hetkellä Nemo toimii niin hienosti ja kevyesti ajossa, että jos vaan tämän saman fiiliksen saan selkään siirrettyä, olen super tyytyväinen.


Entä aionko itse kouluttaa Nemon ratsuksi? Ainakin alkuun kyllä. Haluan opettaa sen omalla tavallani varustamiseen, selkäännousuun, selässä tapahtuviin "häiriöihin" sekä totuttaa alkuun ratsastaja selässään liikkumiseen. Pian kuitenkin tulee kynnys vastaan. Oma ratsastustasoni kun on luokkaa puska-Ö (jos sitäkään), joten eihän minulla ole taitoa viedä hevosta eteenpäin. Jos Nemosta olisikin tarkoitus tulla pelkkä maastopuksutin minulle, voisin tämän hyvin tehdä täysin itsekin. Siinä varmasti onnistuisin. Mutta toivoisin kuitenkin vähän enemmän..

Sitä kuka ja koska ja missä tulee Nemon ratsuttamaan, en todellakaan osaa sanoa. Antaa ajan näyttää, mitä tulee vastaan. Sen kuitenkin tiedän, että haluan säännöllisesti jonkun osaavan kuskin hevosen selkään ja ratsastuksen alkuvaiheissa vähän useamminkin. Haluaisin toki myös itse kehittyä ratsastajana yhdessä hevoseni kanssa, mutta se vaatii sen, että joku muu kehittäisi ensin hevosta. Olemme tässä suhteessa siis varsin huono yhdistelmä..

Itselläni ei ole minkäännäköisiä kisahaaveita ratsastuksen suhteen, mielenkiinto ja oma päänuppi ei tuollaista kestäisi. Sen sijaan olisi huippuhienoa nähdä Nemo joskus kisakentillä jonkun muun ratsastamana! Siihen kyllä osallistuisin mielelläni, että avustaisin oikeaa ihmistä kehittymään Nemon kanssa ja kiertämään kisoja.

En tiedä, kuinka kiinnostuneita taitavat ratsastajat ovat työskentelemään nuoren vuonohevosen kanssa? Varsinkaan tällaisen tappijalkaisen mörssärin? Ihan unelmatilanne olisi se, että joku innokas ja riittävän taitava (no ei mitään ihmeitä tarvitsisi osata) ottaisi Nemon siipiensä suojaan ja alkaisi hyvällä rennolla fiiliksellä treenata siitä itselleen kisahevosta.  Harmi vaan, en tunne ketään tällaista ratsastajaa.. Olisi hienoa saada joku motivoitunut ihminen mukaan tähän porukkaan ja juurikin panostamaan hevosen ratsastuspuoleen. Vapaaehtoisia missään? ;)


Satulointiharjoituksia.

Nemon valmistelu ratsuksi on jo pienesti aloitettu. Muun muassa satuloinnista on tehty kivaa. Olen ehdollistanut hevosta siihen, että satula on hyvä juttu ja opettanut sitä oma-aloitteisesti kävelemään satuloitavaksi. Mihin tästä on hyötyä? Ei luultavasti mihinkään, sillä 99% kerroista luultavasti tulen satuloimaan hevosen sen seistessä naruissa käytävällä. Ehkä joskus kauempana kesälaitumella voidaan satuloida laitumen portilla. Ainakin Nemo oppii seisomaan paikoillaan satuloidessa, ja ehkä tärkein asia onkin vain se, että se kokee satuloinnin miellyttävänä ja haluaa tulla satulan luokse.


"Hei taas sillä on satula käsissään, tullaan tullaan!"

Myös selkäännousua on harjoiteltu namipalkan avulla. Tässä asiassa aion opettaa Nemon siihen, että se tulee itse seisomaan kylki ratsastajan viereen. Tämä on erittäin hyvä taito, jos nousee selkään jakkaran päältä (kuten aion pääasiassa tehdä jatkossakin), tai vaikka maastossa kiven päältä ilman satulaa. Voisiko olla kätevämpää kuin hevonen, joka hakeutuu itse oikeaan paikkaan ja seisoo liikahtamatta ratsastajan könytessä selkään?


Tätäkin on tehty Nemon ollessa vapaana ja yhdistetty palkka painoon selässä. Kerran Nemoa ällötti selkäännojailu ja se siirtyi sivummalle. Tuolloin ei tietenkään saanut palkkaa. Muutoin se onkin seissyt hienosti paikoillaan, ja parin kerran jälkeen myös reagointi painon laskeutumiseen lakkasi kokonaan. Tätäkin tehdään alkuun sen tähden vapaana, että hevosella on täysi vapaus valita. Jos se ei ole tilanteeseen tyytyväinen, ei sen tarvitse siinä olla. Näin voin olla täysin vakuuttunut siitä, että hevonen on rennolla ja hyvällä mielellä mukana. Toki sitten kun selässä oikeasti roikutaan, on turvallisuussyistä hevonen otettava kiinni. Mutta tässä on vielä pitkä matka selkään kiipeämiseen, ja sitä ennen paljon treenattavaa.

En oikeasti tiedä, pitäisikö tätäkin nyt itkeä vai nauraa..

Kunhan Nemo on huolella valmisteltu ratsastettavaksi, ja totutettu kaikkeen mahdolliseen ääneen ja härdelliin selässä meidän aikuisten toimesta, tulee Kiia luultavasti olemaan sen ensimmäisiä pidempiaikaisia ratsastajia. Uskaltaisin heittää tytön kyytiin vaikka heti ja luottaisin Nemoon ihan täysin, mutta parempi silti tehdä valmistelut huolella. Kiia hurjalla reilun 20 kilon massallaan on juuri sopiva paino totutella ratsastajan liikkeisiin selässä muun muassa metsäkävelyillä. Kiia on vielä niin rento kyydissä, ettei hevosen ainakaan tarvitse ratsastajaa jännittää. Alussa on parempi kun opetellaan vaan kulkemaan tasapainossa ihminen selässä ilman mitään apuja tai ohjeita ratsastajan suunnalta.


Kiia ja Kiian koiranpentu?

Eipäs kun tuleva ratsu tulevan ratsastajansa kanssa. Ihan samiksia jo nyt.

Koska tämä kaikki sitten tapahtuu? Edelleenkään en tiedä. Ehkä ensi kesänä tai syksynä, ehkä jo keväällä tai vasta ensi keväänä? Jos ja kun Nemolle on keväällä tulossa vauhdikkaampi kausi, silloin ei ainakaan selkään kiipeillä. Tällä hetkellä se olisi juuri sopivassa mielentilassa ratsastuksen aloitusta ajatellen, mutta vielä en halua sitä tehdä. Vähän hevosen ja oman fiiliksen mukaan siis mennään. Valmistelevia treenejä tullaan kuitenkin tekemään jatkossa aina vähän kerrallaan :)

Ai niin… Yksi murheenkryyni on tietysti satula. En tiedä sitäkään, koska ja millaisen satulan aion Nemolle hankkia. Vaihtehtoja olisi vaikka kuinka ja paljon. Näin ensisatulaksi pelkkään kevyeen maastossa käppäilyyn saattaisi sopia jopa pelkkä lampaankarva tai joustorunkoinen/rungoton satula. Tietysti myöhemmin olisi tässäkin suhteessa parempi, sillä hevonen muuttuu hurjasti tulevien lähikuukausien (ja -vuosien) aikana. Itseäni kiehtoo pari tiettyä vaihtoehtoa, mutta ainakaan toistaiseksi satulan hankinta kun ei ole ajankohtaista, niin annetaan tämänkin ajatuksen hautua rauhassa. Onko kenelläkään suosituksia tynnyrimalliselle, säättömälle ja lyhytselkäiselle nuorelle hyvin istuvasta satulasta, johon omakin takamukseni ehkä saattaisi mahtua? 

You Might Also Like

17 kommenttia :

  1. Kiva postaus varsinkin, kun siinä oli niin paljon samoja ajatuksia mitä itselläni. Mun varsa tosin on vasta alle vuotias ja luultavasti melko suuren aikuiskoon saavuttava suomenhevonen. En halua pitää mitään kiirettä, vaan pikkuhiljaa kouluttaa toista hevosen tavoille. Rauhassa tekien ja matkasta nauttien :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Teillä onkin sitten vielä pitkä matka edessä varsan kanssa, kaikkea ihanaa ja jännää tiedossa.. Tsemppiä koulutukseen!

      Poista
  2. Kuullostaa tutulta.. minulta kysytään samaa asiaa ja vastaus on että en tiedä milloin, mutta ei ainakaan vielä :D Luut saavat rauhassa "kypsyä" Jos saisin valita minkä tahansa satuloista.. niin tätä olisi kiva kokeilla http://www.doversaddlery.com/images/art/passierFRTSystem.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, olipa jännä kuva. Ei taida muuten Wallun selkäkään olla mikään helpoin mahdollinen satulan etsimisen kannalta..? Onneksi meillä on tässä ajotreenejä molemmilla vielä paljon tehtävänä, ei tule kiire selkään ;)

      Poista
  3. Kiinnostavaa lukea! Olen itsekin nyt aloittelemassa ratsukoulutusta lämppäritammalle. Mulla ongelmana vaa se, että mistä lähtis aloittaan? Tammaa ei ole opetettu ajolle, eikä siihen ole ollut mahdollisuuttakaan.

    On muuten vähän samalainen kuin Nemo! Sellainen lunki joka ei välitä oikein mistään mitään. Ei ole sanonut mitään satulasta eikä painosta selästä. Pari kertaa olen selässä käynyt ja taluttaja vieressä kävelly muutaman metrin ja tullut alas. Ei sanonut tamma mitään. En vaa tiedä mikä paras tapa lähtä työstää lisää.

    Ongelmana on myös se, että tamma asuu 100km päässä, joten en voi säännöllisesti mitään tehdä, joka harmittaa. Aina ollut tiettyjä "jaksoja" jolloin tamman kanssa päässyt puuhaamaan jotain maastakäsin, mutta eipä se paljoon hyödytä puuhailla viikon neljässä kuukaudessa... :D

    Voisit tehdä joskus postausta miten opetettu nostamaan kavioita yms? Tamma nostaa etuset hyvin, mutta takaset ongelma, enkä tiedä miten lähteä työstämään asiaa ilman, että se uhkaa potkia. Haluan sen kuitenkin oppivan nostamaan takaset, kun miten vuolla/kengittää ja muutenkin tutkia jalkoja tarpeen vaatiessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisen projektin oletkin onnistunut löytämään :) Olisiko mahdollista saada paikanpäälle joku avustaja kädestäpitäen neuvomaan, mitä ja miten lähdet tamman kanssa tekemään? Saisit varmasti parhaat neuvot ja avut ihan hevosen luona. Jos olet selkäännousun opettanut huolella, ja tamma on jo aikuinen, sitten vaan vähitellen pidentämään treenejä ja lisäämään "häiriöitä" selkään (esim. ratsastajan äänet, keikkuminen jne..). Tärkein lähtökohta on kuitenkin aina se, että hevonen kokee touhun turvallisena ja suhtautuu luottavaisesti ratsastajaan.

      Nemon treeneistä nuorempana löytyy paljonkin tietoa, kun selaa postauksia taaksepäin sen varsa-aikoihin. Harmillisesti asiat taitavat kyllä olla ripoteltuina sinne sun tänne, joten en oikein itsekään osaa neuvoa, mistä kannattaisi lukea, kääk. Ajatuksissa on ollut tehdä joskus videoiden kanssa sellainen postaus, mitä maastakäsittelyyn liittyvää Nemolle esimerkiksi on opetettu ja miten. En vaan ole saanut vielä aikaiseksi. Mutta pidetään mielessä! :)

      Poista
  4. Tuollaisia kaipaamiasi ratsastajia on kyllä harvassa! Itseäni kyllä kiinnostaisi tällaiset nuoret projektit, ja tällaisia olenkin myyntiin kouluttanut jo jonkin aikaa, ja varsinkin vuonot ovat lemppareita. Harmi kun en asu siellä päinkään kun opiskeluiden perässä joudun muuttamaan kauemmas :( Onnea kuitenkin etsintään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvassa taitavat olla joo. Voisin kuvitella, että juurikin esim. joku opiskeleva nuori, jolla ei ole mahdollisuutta pitää omaa hevosta, voisi olla kiinnostunut kivasta "projektihevosesta", josta saisi kouluttaa itsensä näköistä ratsua ja muutenkin harrastella sen kanssa melko vapaasti hyvällä mielellä :)

      Poista
  5. Täällä ilmoittautuu yksi hitaan ratsutuksen ystävä! Mä oon jotenkin aina pitänyt itsestäänselvyytenä että hevonen kehittyy ainakin 6-vuotiaaksi asti,ja vähän hiljaa ihmetellyt kun monen mielestä juuri heidän hevosensa on täysin valmis jo 3-vuotiaana...

    aikanaan maksoin jopa suokkivarsaani kasvattajakisaan,mutta jätin leikin kesken kun tajusin että sitä olis pitänyt ihan tosissaan treenata tosi nuorena,eikä mun varsa ollut henkisesti,saatikka fyysisesti siihen valmis.
    Nyt aloitan 6-vuotiaan oriin ratsukoulutusta,itseasiassa vasta nyt käyn ensimmäisiä kertoja selässä koska tämä hevonen ei vaan ole ollut siihen henkisesti valmis ennen tätä hetkeä. Hieman haasteita aiheuttaa hevosen koko, 172 cm,mutta onhan meillä jakkarat!
    Se on niin kovin yksilöllistä,toinen nuori oriini joka on 3-vuotias,olisi taas henkisesti valmis mihin vaan treeniin mutta fyysisesti on vielä ihan vauva!
    Jaetaan varmasti sama ajatus että saataisiin pitää nämä hevoset luonamme mahdollisimman pitkään mahdollisimman terveinä,ja siksi tehdään asiat rauhassa ja ajan kanssa!

    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk! Melkein pyörryin kauhusta jo ajatuksesta alkaa ratsuttaa tuon kokoista hevosta :D (ai miksi olen valinnut vuonohevoset..?) Oletko muuten opettanut omat poikasi ajolle tai ohjasajolle ennen ratsutusta?

      Ikäluokkakisat on tosiaan vähän hölmö juttu. En niistä paljoakaan tiedä, kun ovat kaikki sellaisilla roduilla, joihin en juurikaan ole perehtynyt. Mutta eikös jo 3-vuotiailla (puoliverisillä?) ole jotain ratsastusluokkia, vai?

      Nyt kun on konkreettisesti päässyt tätä opetusta tekemään, on vuonohevosillakin 3-vuotiaan oriin ajokoe oripäivillä oikeastaan hirmuisen nuorena. Ajo on toki eri asia, mutta kun miettii, mitä kaikkea olisi vaatinut saada hevonen siihen kuntoon, että se suorittaa oikeasti hyvän ajokokeen Ypäjän hallissa 3-vuotiskeväänään, on tuon vaatima treenimäärä aika hurja.

      Sen sijaan vuonisyhdistyksen hallituksessa teimme joskus päätöksen, että rodun mestaruuskisoihin osallistuvan vuonohevosen tulee olla vähintään 5-vuotias. Oli luokka ja laji mikä tahansa (vuonisten mestaruudesta kisataan viidessä eri lajissa). Taitaa olla siis tämä vuonisporukoiden näkökanta hieman erilainen hevosen ratsutusikään noin ylipäätään kuin monen muun rodun kohdalla.. :) (vaikka en nyt itse pitäisi pahana sitä, että joku kävisi 4v syksyllä esim. ristikkoluokan kisoissa läpi juoksemasssa)

      Ja kyllä, tarkoitus on pitää hevonen pitkään terveenä ja käyttökuntoisena! Kuten poikien äiti Lotta on tälläkin hetkellä 24 vuoden iässään <3

      Poista
    2. Moni muukin pyörtyilee Niilon nähdessään, mutta kultainen luonne ja rauhallisuus antavat nuo sentit anteeksi!

      Niiloa olen opettanut ohjasajolle (juuri siksi että ratsutus on niin paljon helmpompaa) sekä nyt myös työajoon, mutta olemme vasta siinä vaiheessa että harjoitellaan pelkkien aisojen vetoa. Kaikki on pitänyt ottaa niin kovin rauhassa tämän yksilön herkkyyden ja ehkä pienen itseluottamuksen puutteen vuoksi. Nyt hän on selvästi sinut itsensä kanssa ja koulutuksen jatkaminen on taas helpompaa!

      Itse kun olen ratsuttanut hevosia iät ja ajat, on ratsastus mulle niin paljon helpompaa kuin ajo, jota en ole juurikaan tehnyt. Myös siksi ajattelin tähän väliin ottaa Niilon "ratsukouluun", sillä siinä olen itse niin paljon varmempi, ja uskon että se "tarttuu" myös hevoseen.
      Niilolla toki vähän painaa vaakakupissa se että hän on nyt saanut väliaikaisen jalostusorilisenssin, joka on voimassa 3 vuotta, eli vuonna 2018 hänet pitäisi hyväksytysti esittää ajokokeessa, jotta hän saa pysyvän jalostuslisenssin. Että on siinä mullakin pikku "pakko" tehdä entistä enemmän ajohommia.

      Nuo ikäluokkakisat on pahoja, puoliverisillä etenkin. Suokeillakin pitää olla helppo A tasolla 5- tai 6-vuotiaana, mun mielestä se on liikaa. Mutta minkäs teet, voit vaan olla osallistumatta ja nauttia hevosesi kanssa erilaisista saavutuksista sitten myöhemmällä iällä! Teitte vuonisyhdistyksen hallituksessa hyvän päätöksen, jolla turvataan rodun pitkä käyttöikä sekä ehkä annetaan jopa ihmisille vähän pohdittavaa!

      Ja täytyy ihan erityisesti kiittää tuosta viimeisestä metsäajovideosta, josta huokui ihana tekemisen meininki ja sainpa siitä yhden vinkin itsellekin! Tuo narujen kanssa tukin kyytiin pyörittäminen, miksi en tuota ole itse tajunnut? Oon meinaan tehnyt aika paljon hommia metsässä että olen saanut repimällä edes yhden etäisesti tukkia muistuttavan karahkan kyytiin!

      Eikä kyllä näyttänyt Heimo yhtään olevan pahoillaan että pääsi hevosella metsätöihin, tuota juuri se on parhaimmillaan!

      Sari

      Poista
    3. Tuo köysi kuorman teossa on insinöörikielellä sanottuna talja, yksinkertaisin malli. Siinä tarvitaan voimaa vain puolet siitä, mitä suoraan kierittäminen vaatii. Jos on yksi köysi, se vain pitäisi saada ihan tukin painopisteeseen, eli keskikohdasta hiukan tyven suuntaan, jotta se ei käänny sivuttain, kuten minulle kävi. Jos olisi kaksi köyttä, yksi kumpaankin tukin päähän ja kumpaankin vetäjä, voimaa tarvitaan teoriassa enää neljäsosa siitä kuin yksin käsin pyörittäessä, eikä tukki pääse kääntymään. Vanhoilla hevosmetsureilla näitä niksejä olisi vaikka kuinka paljon!

      Poista
  6. Meilläkin opetettiin shettistamma vasta viime vuonna kun oli 5-vuotias. Tänä keväänä olisi tarkoitus alkaa säännöllisesti ratsastamaan kun sopiva ratsastajakin löytyi :)

    VastaaPoista
  7. Hiljaa hyvä tulee, meillä otettiin Antti satulan alle vasta kunnolla 3,5v ja senkin jälkeen tehtiin todella pitkän kaavan kautta kaikki kun on iso hevonen. Toki sisään ratsastus tehtiin jo kolme vuotis kevät talvella, mutta muuten on menty hevosen kehityksen ehdoilla. Nyt vasta hevosen kääntyessä 6vuotiaaksi alkaa tuntumaan, että voi alkaa vasta vaatimaan asioita.

    Kaikki tekee tavallaan ja on tärkeää seurata hevosta kehityksen mukana, etenkin jos meinaa siitä hyötyä. Nämä kylmäveriset tuntuvat olevan vaan aika hitaasti kehittyvää sorttia, mutta puolestaan pidempi käyttöikäisiä. Liekö näissä joku yhteys.. :P
    Nemo on vallan hurmaava tapaus!

    VastaaPoista
  8. Täälläkin nuori vuonohevosori, jolla nyt neljävuotiaana on siirrytty ratsastajaan totuttelemisesta ja talutettuna 5min selässä matkusteluista oikeasti ratsastamaan joitakin kertoja kuukaudessa max20min pätkissä ja reissailemaan vauvatason "valmennuksiin" toiselle tallille että reissaus tulee tutuksi, ja lisänä tietysti ajo-opetus ja muu touhu. Tällä tynnyrillä on alusta asti toiminut satulana Freeform-mallinen rungoton penkki ( http://aijaa.com/7djYrj <kuva) joka on tehnyt työnsä oikein hyvin kun ratsastelu ei ole vielä mitenkään päin rankkaa tai pitkäkestoista. Samalla satulalla aloiteltu vuosien mittaan ainakin viittä nuorta vuonohevosta, ja ollut kevyenä ja tukevana istua oikein mukava väliaikaisratkaisu sekä hevosille että kuskeilla siihen saakka että on ollut tarvetta siirtyä pysyvämpään satulaan. Ja pukee malliltaan nimenomaan tällaista tasapaksua pötkylää.

    VastaaPoista
  9. Voi että, tulinpa tyytyväiseksi kun mietin kuinka Rimboa on Puolassa vain ajettu 8-vuotiaaksi ja siitä sitten alettu ratsastamaan. Ostaessa silloin kimppahevosta luotin kaverini taitoon nuorien hevosien kanssa enkä edes yrittänyt alkaa pohtimaan kummemin vaan toimin ohjeiden mukaisesti.

    Meillä on ollut ihan älytön sattumien summa että ollaan tähänkin asti päästy niin että hevonen on opetettu ratsuksi ja minä ihan alusta alkaen ratsastamaan mutta kivinen on tie ollut :D Jos on hyvät valmennukset ja tarvittaessa ihmisiä kelle soittaa kun kaipaa apuja ja neuvoja niin uskon että pikkuhiljaa ja tarpeeksi panostaessaan saattaa jopa onnistua!! Me puksutellaan hyvin hiljaa ja kärsivällisesti eteenpäin

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä. Olen ihmetellyt, miksi ihmisillä on niin kiire, että hevosen selkään pitää alkaa kivuta jopa jo 2-vuotiskaudella.

    Itsekään en kyllä jaksanut odottaa kuin 4-vuotiskevääseen. Mutta sen verran vähän on ratsasteltu, että vasta nyt 5-vuotiskeväänä olen alkanut miettiä varsinaista ratsutusta. Tässä tosin vaikuttaa myös se, että olen Ruusalle vähän iso ratsastaja.

    Minä olen myös opettanut ponin seisomaan pallin vieressä rauhassa, kun selkään noustaan. Sen se osaa hyvin, vaikka sillä muuten onkin vähän lyhyt pinna...

    Onpa Nemo muuten valtavan ison näköinen!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.