elsa ,

"mä oon näille mimmeille ku lottopotti"

4/09/2016 04:25:00 ip. marjo 0 Comments

Nemosta on tullut niin äijä!


Olen pohdiskellut tätä jo oikeastaan ensimmäisistä puunajoista lähtien, ja koko ajan fiilis vaan vahvistuu. Muistatte ehkä, kun joskus kirjoittelin, kuinka meitä on ajotreeneissä kaksi erillistä tekijää. Vaikka hevonen pääsääntöisesti toimi ja teki kuten siltä pyydettiin, silti jonkunnäköinen oikea yhteys tuntui vaan puuttuvan. Enää en voi sanoa samaa.

Siitä lähtien, kun aloimme ajaa tukkikuormia metsästä, on Nemo ollut niin läsnä. En tiedä oikeastaan, missä ja koska tämä muutos on tapahtunut, mutta Nemo on kuin "yksi äijistä". Porukalla lähdetään hommiin ja porukalla hoidetaan homma kotiin. Minulla tulee aina mieleen tuo biisi Mikä boogie, kun ajattelen Nemoa työajossa. Jotenkin lausahdus "Mitä äijät, mikä boogie? Mä oon messis mitä ikin tapahtuuki" sopii vaan niin hyvin Nemoon. Joku ehkä tunnisti, että myös otsikko on lainattu samasta kappaleesta, ja sopii kuin jauhokuono vuonohevosen turpaan!

"Se on varma, et tänää lähtee. Ne ei pysty pysäyttää meit."

Ja niin lähtikin. Nemo joutui jälleen uuden koettelemuksen eteen. Jelpparit varustettiin pikkumiehen perään nyt yhteensä neljättä kertaa, ja ensi kertaa niiden perään liitettiin myös auton peräkärry. Meillä oli tallilla risutalkoot, joissa raivattiin perinnebiotoopille talven aikana kertyneitä risuja ja puunrunkoja pois. Tykkylumet ja talvimyrskyt ovat näitä katkoneet ja pudotelleet, ja perinnebiotoopeille kun on tietyt hoitovaatimukset, piti ylimääräinen risukko raivata pois paikalta.

Sopivasti tilan isäntä antoi vielä traktorin tänään lainaksi muualle käyttöön, joten traktori korvattiin hevosella. Mikäs sen parempaa! Ja Nemo kyllä hoiti homman kotiin. En taas osaa muuta sanoa. Tuo hevonen todellakin on kuin lottopotti.

Ja nyt vuorossa on paljon kuvia :)


Alkuun käytiin vaan pyörähtämässä pääkallopaikalla kärryt perässä. Nemo oli kovin kummissaan, kun tienvieruspusikossa sinkoili pieniä vihreitä menninkäisiä. Tai miksi ikinä se talkoolaisia luulikaan..

Kuormaa lastaamassa. 

Tämä possujuna oli kyllä yllättävän näppärä yhdistelmä!

Purkupaikalle matkalla.

Tanja kulki taas alkuun narun päässä - just in case.

Puut pinon jatkoksi.

Kas näin se käy.

Purkupaikalla katseltiin tällaista maisemaa.

Ja Nemo nököttää tyytyväisenä.

Rinsessaponi Elsa oli myös kentällä hommissa samaan aikaan,

Laihdutuskuurilainen saa nyt reippailla entistä ahkerammin.

Myös Rousku saapui katsomaan, mitä täällä duunataan.

Ja matkalla uutta kuormaa hakemaan.

Tiellä mahtui juuri kääntymään perävaunun kanssa. Sillain lievästi puskan kautta.

Autoja riitti näin viikonloppuna. Onneksi ei sentään mitään isompaa rekkaa ohi huristellut.

Yhteensä kolme kuormaa vain vietiin.

Helppo homma oli siis tämä työkeikka.

Alamäen kävely taisi olla suurin haaste, näin isolla kuormalla ei ole vielä alamäkiä ajeltu. Mutta hienosti Nemo tsemppasi myös reitille sattuneen mäen alas, vaikka ihmettelikin alkuun takamukselle mäjähtelevää painoa.

Tämäkin rojuläjä-mikälie saatiin poltettua.

Tuli on hieno elementti, kun siihen osaa suhtautua sopivalla kunnioituksella..

Pojatkin huomasivat, että jotain tapahtuu!

Ja kiiruhtivat toki täyttä laukkaa paikalle.

Olisko herkkuja?

Ai miten niin seurallisia.. Hehtaaritolkulla tilaa, ja just tästä on pakko syödä.

Kunnes iskee riehuvimma.

Sillon juostaa niin että rapa roiskuu!

Yhtäkkiä he tajusivat aidan takana olevan nuotion.

Pitihän sitä nyt vähän muka kauhistella,


Hetki ihmeteltiin, ja sitten taas mentiin.

Eikös se niin ollut, että rankat työt vaativat rankat huvit?

Myö puolestamme jatkoimme matkaa herkullisen keittolounaan ääreen :)

You Might Also Like

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.