ajo ,

Ja hommat jatkuu

8/28/2016 09:32:00 ip. marjo 0 Comments

Voi että kun haluaisin nyt vihdoin päästä käsiksi vanhaan tuttuun "tekemisen meininkiin"! Nyt hiivattiin kiireet ja muut menot ja tekosyyt ja sairastamiset! Nemo oli tänään taas niin hyvä. Saman tien sieltä kyllä tuli esiin vanha tuttu työraakki. Sillä juuri siltä se taas näytti.. "Kahdeksan tuntia olen tätä peltoa tarponut! Ja ikääkin on pyöreät kakskytä vee! Jalat painaa jo! Koska on ruoka-aika?"

Aloiteltiin kuitenkin varman päälle ajamalla jälleen ensin kentällä. Ei ole sitten yhtään Nemon juttu tämä. Ei se vaan halua liikkua. Hirmuisen tahmeaa matelua, pysähtelyä, hankalia ahtaita käännöksiä ja älyttömän töyssyistä menoa. Maastossa meno on kuin toiselta planeetalta, ja nyt kun suunnattiin melkein saman tein pellolle, keveni askel kummasti.

Itse asiassa pellolla ajossa on tasan kaksi tavoitetta: pitää pää ylhäällä maasta ja (tässä vaiheessa) askellaji max käynnissä. Eli sopivasti aktiivinen, muttei liian aktivinen. Tässä onnistuttiin ja hyvä mieli taisi jäädä kaikille :) Tätä lisää!

Olipa muuten hyvä keli ulkoiluttaa kameraakin vaihteeksi, joten kuvia tästä päivästä olkaa hyvät!

Olipa kiva tulla tallille, kun heppa oli jo matkalla laitumelta kuntoonlaitettavaksi.

Nemo tykkää Fionasta huomattavasti enemmän kuin Fiona Nemosta.

Martta <3 Ihana hölmö säheltäjä, kaikkien kaveri ja niin sydämellinen kuin koira olla voi.

Pienten kanssa Marttakin on kuin pieni. Isompien kanssa meno onkin sitten hurrrrrjaa.

Sheltit eivät aina ihan arvosta Martan kohellusta. Vaan eipä se niiden seurassa kohlotakaan.

...vaan minkäpä ajokoira luonnolleen voi. Tämä pupu oli päässyt karkuteille, ja Martta oli sitten se, joka otti pupun kiinni.

Voiko olla parempaa lihaa, kuin syntymästä kuolemaan omassa pihassa, hyvissä oloissa ja hyvässä hoidossa puhtaalla ruualla ruokittu oma eläin? No toki vapaana elävä ja läheltä metsästetty riista on vielä parempi vaihtoehto. Mutta näin ehdottomasti liha pitäisi syödä, jos sitä on syödäkseen.

Nemon ajomoodi kentällä.

Kiltti ja kuuliainen se oli, mutta niiiiiin tahmea..

Hei ruokaa!

No okei okei, liikutaan sitten eikä syödä.

Kovin alkaa jo näyttää syksyiseltä maisemat.

Mäkireeniä! Parasta!

Nemo on vähän hölmö, kun haluaa itse pysähdellä ylämäkeen. Tärkeä taito tuokin on osata, ei siinä mitään ;)

Nemo toimii hienosti Virpinkin kanssa.

On sillä onneksi suht pitkä käynti, vaikka hitaasti liikkuukin.

Tiellä kulki lenkkeilijöitä.

Ja taas tuli pissahätä kesken lenkin. Kun ajelutimme lapsia Tuottajatorilla, kävi Nemo pissalla kesken ajon. Joku muksu sitten myöhemmin selitti äidilleen innoissaan, kuinka hauskinta oli se, kun hepalle tuli pissahätä :D

Yritin ottaa kuvan Nemon työraakin ilmeestä, mutta sen mielestä oli niin jännää, kun kyykin maassa, että ilmekin muuttui saman tien.

Varsin tyytyväiseltä tuo kyllä näyttää :)

Silta. Hui.

Rousku on löytänyt itselleen hyvän selän rapsutuspaikan. Popi on taas kuntoillut ahkerasti aina, kun Nemo poistuu laitumelta. Ilmankos jos kutittaa, kun hiki tulee.

Nemo on niin seurankipeä. Siinä missä se aiemmin juoksi ekana Popin niskaan laitumelle päästyään, nyt se jää portille nyhväämään ihmisten kanssa, vaikka Rousku jo juoksentelee kauempana omiaan.

Nemo naatiskelee.

Onhan nää nyt aika ihania! :)

Rousku löysi toisenkin aivan loistavan rapsutuspaikan vatsaan ja takajaloille!

Hitsi kun nenääkin kutittaa!

Tällä kertaa Nemokin haukotteli niin tyynen raukeasti, ei ollenkaan sellaista kireää ja hermostunutta sijaistoiminto-haukotusta, mitä se vielä toissapäivänä esitteli.

Tai sitten sitä vaan nauratti Virpin touhu.

Piti oikein tarkemmin kääntyä katsomaan, mitä ihmettä täällä tapahtuu!?

Melkoinen voimanainen!

Hepatkin menivät vallan hämilleen.. Voiko näin pölhön näköisiä hevosia ollakaan?! :D Vaan silti niin rakkaita! ♥

Molemmat jäivät haikeina portin taa seisomaan, kun poistuimme paikalta.

Ja näemmä niin kauan piti siellä nököttää, kun vaan näköyhteyttä riitti!