ajo ,

Kysymyksiin vastauksia osa 2

8/11/2016 12:55:00 ip. marjo 4 Comments

Mitä tykkäät eniten puuhata Nemon kanssa?

Nemon kanssa on kiva touhuilla kaikennäköistä. Ehkä kuitenkin eniten mieleeni ovat olleet hidastempoiset työajot, joissa itsekin joutuu samalla liikkumaan ja tekemään. Näitä ovat olleet muun muassa tukkien ajo ja pellon äestys. Hevonen saa mahtavan treenin, kun joutuu oikeasti tekemään töitä kuorman edessä, samalla sen kuuliaisuus ja keskittymiskyky ovat koetuksella, kun välillä joutuu vaan seisoskelemaan pitkään tai kulkemaan haastavia ajolinjoja. Nemo kuitenkin sopii erinomaisesti juuri hidastempoiseen työhön, ja itsekin nautin, kun pääsen tekemään ja liikkumaan, joten nämä ovat meille mieluisimpia tehtäviä. Jos ja kun saan joskus hankittua paremmat ajeluvaunut maastoon, varmasti myös ihan perus ajolenkit nostavat suosiotaan. Jelppareiden kanssa on vaan niin ikävä puksutella tuolla teitä pitkin, että nyt niistä reissuista ei oikein kykene nauttimaan.


Kuorman kanssa metsästä tulossa.

Kovasti nautin myös ihan vaan hevosen kanssa hengaamisesta. Saatan monesti tallilla ollessani viettää pitkät tovit vaan istuskellen pihatossa hevosten seurassa tai rapsutella Nemoa antaumuksella. Ihan parasta :) Nemo on aina niin seurankipeä, ettei sitä malttaisi koskaan jättää ja lähteä pois tallilta..

Oikeastaan kaikki sellainen tekeminen ja koulutus, missä Nemo on hyvällä fiiliksellä mukana ja keskittyy selvästi siihen, mitä minä sen kanssa teen, on erityisen mukavaa ja itselle hyvää mieltä antavaa.

Mikä on sun suurin tavoite Nemoon liittyen?

Tehdä siitä toimiva käyttöhevonen niin ajossa kuin ratsuna ja tilanteessa kuin tilanteessa.

Jos saisit vapaasti muuttaa Nemosta yhden asian, mikä se olisi?

Tässä oli alunperin ihan eri vastaus, kun en meinannut keksiä oikein mitään.. Kunnes tajusin, että tämä kysymyshän on maailman helpoin! Tietenkin tekisin siitä tamman!


Onhan tammat nyt niin paljon nätimpiäkin kun noi pojankoltiaiset! ;)

Kerro vähän tallistanne, millainen paikka, ilmapiiri?!

Hevosemme siis eivät asu varsinaisesti missään "tallilla" (kuten termin voisi helposti käsittää), vaan vanhan perinnetilan pihapiirissä. Hevosilla on tärkeä rooli maisemanhoidossa, sillä tilalla on 12ha suojeltuja perinnebiotooppeja, joita hevoset kesällä laiduntavat. Tilan isäntä pitää kovasti hevosista, mutta ei osallistu niiden hoitoon muuta kuin tekemällä paljon traktoritöitä sekä muita vastaavia kunnostuksia tarvittaessa, ja haluaakin pitää kaikki paikat hyvässä kunnossa ja niin hevosystävällisinä kuin mahdollista - kiitos tästä. Vuokraamme siis vain tiloja ja hevosten hoito on muutoin omalla vastuullamme.


Talliporukan pikkujoulut alkamassa.

Tällä hetkellä hevosia majailee tilalla kahdeksan kappaletta, meidän kaksi vuonopoikaamme ja toisessa laumassa tammoja sekä yksi ruuna. Nämä kaksi hevoslaumaa ovat pitkälti kuin kaksi erillistä kompleksia, emmekä siis hirmuisesti ole tekemisissä muiden hevosten tai niiden omistajien kanssa. Toki joitain asioita pitää suunnitella ja hoitaa yhteisesti, ja nämä hoituvatkin aina vallan mainiosti. Joskus saatetaan pitää yhteisiä "kokouksia" tai kahvituokioita, jos on jotain porukalla sovittavaa. Kuitenkin Nemon ja Rouskun hoito ja elinolot ovat käytännössä täysin minun ja Sirin käsissä ja päätettävissä.

Kaikki hevoset ovat kengättömiä (pareja etukenkiä lukuunottamatta), elävät pihatossa ja vapaalla heinällä ympäri vuoden. Lähes kaikilla on myös ratsastettu kuolaimettomilla. Meitä siis yhdistää hyvin samankaltainen ajatusmaailma hevostenpidosta ja hevosen hyvinvoinnista. Vaikka näiden seikkojen perusteella helposti voikin leimautua kukkahatuiksi tai ties miksi, en ketään meistä tähän kastiin niputtaisi. Kaikille vaan hevosten hyvinvointi, oikeudenmukainen kohtelu ja rento tekeminen ovat tärkeitä asioita. Ihmisiä löytyy niin nuoria tyttöjä kuin meitä aikuisia harrastajia, mutta ilmeisesti?? hyvin tulevat kaikki juttuun keskenään. Kaikki ovat niin ihania, lämpimiä ja sydämellisiä ihmisiä, että oikeasti nautin tästä porukasta ja näistä ihanista hevosista ympärillämme. Olisi kiva tehdä enemmän kaikkea yhdessä, mutta aina aikataulujen sopiminen on muka vaikeaa ja hankala järkätä yhteistä aikaa. Viime talvena pidimme ensimmäisen kerran talliporukan pikkujoulut, ja tämä perinne varmasti tulee myös jatkumaan. Samoin Tuottajatoria ja Talviriehaa on järkätty tällä porukalla ja hyvin on saatu tapahtumat vedettyä läpi :) Monilta meistä löytyy myös liuta lapsia tai koiria, joten nämä ovat hyvin tyypillinen näky paikanpäällä..

Rousku ja Jenni kamujen kanssa maastoilemassa.

Onko Nemolla jotain outoja tapoja, jos on niin mitä?

Hmm.. En osaa sanoa oudoista tavoista? Ehkä ennemminkin ihan normaalin hevosen tapoja. Tai itse asiassa on sillä yksi hauska juttu, mitä on tapahtunut jo ihan pikkuvarsasta saakka ja jatkuu edelleen. Nemo tyypillisesti rentoutuu harjauksen aikana. Aloitan harjauksen aina kaulalta ja etenen kohti takakavioita. Lähes joka ikinen kerta siinä vaiheessa, kun kyykistyn hevosen takapään viereen, alkaa se laskea vehjettään ulos. Samassa tahdissa, kun minä harjaan takajalkoja, valuu Nemon vehje pihalle, ja siinä se oikein tyytyväisenä letkuttelee sen aikaa, kun itse kyykin vieressä paraatipaikalla. Kun nousen ylös vaihtaakseni puolta, myös Nemo vetää vehkeensä sisälle. Jatkan harjausta toiselta puolelta aloittaen kaulalta jatkaen jälleen kohti takaosaa. Ja jälleen, kun etenen vatsan alta kohti takajalkaa ja kyykistyn hevosen viereen, taas se tulee ulos. Samassa tahdissa. Ja niin kauan hevonen tyytyväisenä letkuttelee, kun puuhaan sen takaosan kimpussa. Nemon mielestä takajalkojen harjaaminen on siis erittäin mukavaa hommaa.

Toinen sen tunnusmerkki on alahuulen roikottaminen. Hyvin harvinaisia ovat ne hetket, jolloin alahuuli ei roiku muutamaa senttiä ylähuulta alempana..

Nemon huonot puolet? (Jos sellaisia edes on :D)

Kenellä nyt ei huonoja puolia muka löytyisi? ;) Ehkä tällä erää huonoin puoli liittyy siihen, että se on ori, ja käyttäytyy sen mukaisesti oman tallin ulkopuolella. Reissussa käyminen on siis jokseenkin ikävää, kun hormonihyrrä alkaa pyöriä ja etupää keulii muiden hevosten läheisyydessä. Onneksi Nemo on kuitenkin peruskiltti ja kevyt pideltävä, joten kyllä sen kanssa pärjää, mutta eihän tuo mukavaa ole. Täysin normaalia kuitenkin 3-vuotiaalta orilta, joka on lähinnä omissa pienissä ympyröissään elänyt. Kotitallilla Nemon oriutta ei huomaa mitenkään, sillä ei se oikeastaan kiinnitä tammoihin huomiota.

Muut huonot puolet liittyvät sitten niihin tilanteisiin, kun herralla menee herne nenään. Nemo on aina ollut erittäin helposti tulkittava, sen mielialan näkee jo kilometrin päähän, ja kykenen melkeinpä koska vaan sanomaan, mitä sen päässä liikkuu ja millä tavoin se toimii ja käyttäytyy. Nemo on myös aina saanut täyden vapauden kertoa omat näkemyksensä asioista, ja sen huomaa. Jos sitä potuttaa, niin sitä myös potuttaa. Tällöin sen ensimmäiset ärsyttävät tavat ilmaista ärtymystään ovat pään viskominen ja päällä punkeminen. Siinä vaiheessa kun hevonen alkaa puskea päin niskojaan nakellen, on sen kontrolloiminen jokseenkin haastavaa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi rankan hikilenkin jälkeen, kun hevonen on pesun jälkeen märkä ja sitä kutittaa valtavasti ja se haluaisi vaan piehtaroida, mutta on vielä narun päässä kiinni eikä pysty. 

Seuraava stressireaktio on etujaloilla kuopsuttaminen. Tätä kyllä tapahtuu harvemmin. Mutta esim. kesken maastakäsittelytreenin, jos Nemo ei tajua, tai minä en ole tarpeeksi nopea palkkaamaan, saattaa se ärtymyksissään alkaa kuopsuttaa maata ja keskittyy pelkästään siihen. Tai jos se on jostain syystä hermostuneena ja kiinni sidottuna, alkaa etujalka viuhua.


Kolmas ikävä tapa on suulla pelaaminen. Yhteen aikaan Nemolla piti olla aina jotain suussaan! Olisiko tämä ollut viime talvena? Näin jälkikäteen ajateltuna tuo olisi voinut liittyä myös hampaiden vaihtoon? Samaa tapaa ei meinaan enää ole. Mutta mitä tahansa sillä vaan silloin oli suun ulottuvissa, sen se yritti sinne myös napata. Jossain vaiheessa Nemo myös saattoi napsia ihmisiä, mutta sekin on vähentynyt huomattavasti. Nykyisin napsiminen saattaa tulla oikeastaan siinä vaiheessa, kun hevosta ärsyttää, ja se haluaa ilmaista tämän tuskaisen olotilansa nappaamalla hihasta kiinni.

Oikeastaan siis aina, kun Nemolla menee herne nenään syystä tai toisesta - tai se käy muuten ylikierroksilla -  alkavat huonot tavat nostaa päätään. Muutenhan se onkin maailman kiltein laiska mussukka :D

Kun Lotta oli tiineenä, toivoitko siltä tamma vai ori varsaa, miksi?

Tammaa ehdottomasti. Lotalla oli jo kaksi ruuna-jälkeläistä, joten olisin halunnut tamman, jolla voisin joskus vielä jatkaa kasvatusta ja Lotan sukua eteenpäin. Varsinkin kun tiedossa oli, että tämä tulisi olemaan Lotan viimeinen varsa.

Ei ollut pinkki nauha oikean värinen..

Mikä on pelottavinta mitä Nemon kanssa on käynyt? Entä ylipäätään hevosten kanssa?

Nemon kanssa ei ole käynyt oikeastaan mitään pelottavaa. En ainakaan muista, että olisi? Itselläni on kaksi isompaa aivotärähdystä taustana putoamisista, mutta koska en muista kummastakaan tilanteesta mitään, eipä niitäkään osaa oikein pitää pelottavina.. Eikä niihinkään tainnut liittyä mitään "pelottavaa" mukaan. Luultavasti itse tilanteessa pelottavimmat hetket ovat olleet ne, kun hevonen on lähtenyt kuskaamaan kärryjen kanssa, ja olen ollut yksin kyydissä. Toinen oli iso suomenhevostamma, ja minä ihan pikkulikkana kyydissä. Luojan kiitos puhelimella kulki sana, ja meidät tultiin pysäyttämään ennen kuin hevonen laukkasi tielle autojen sekaan. Toinen oli poikien isoveli Blakkeni, joka syystä x lähti baanattamaan metsätiellä keskellä metsää. Minulta lensivät vielä ohjat käsistä ja hevonen veti pukkeja kärryjen edessä. Sain sitten toisen ohjan käteeni, ja siitä rauhassa vähitellen himmailemalla hevosen pysähtymään. Onneksi oli pitkä, suora ja tasainen metsätie alla, mitä pitkin oli hyvä kiitää..

Jos sulla ei olis Nemoa, missä tilanteessa näkisit itsesi hevosten suhteen?

Luultavasti kävisin edelleen aktiivisesti Lottaa liikuttamassa. Lotta olisi varmasti hyvässä käyttökunnossa ja myö tekisimme pitkiä maastolenkkejä niin ajaen kuin ratsain. En varmasti olisi hankkinut omaa hevosta tässä vaiheessa elämää, jos en olisi Lottaa aikanaan astuttanut. Toki Lotalla jo ikä painaa, joten jossain vaiheessa olisi pakko etsiä uusi harrastuskaveri mukaan kuvioihin. Sen aika ei kuitenkaan olisi ollut vielä ilman Nemoa.


En tiedä missä Popi asuisi nyt, jos Nemoa ei olisi. Hyvin paljon mahdollisesti yhä äiteensä kanssa samassa paikassa, jolloin varmasti Sirin kanssa yhä maastoilisimme yhdessä.


Onko Nemo muuttanut sua ihmisenä, jos on niin miten?

Hmm, tätä pitäisi ehkä kysyä joltain muulta kuin minulta itseltäni? Mutta on varmastikin. Ainakin Nemo on opettanut aivan hirmuisesti. Ehkä myös se, että on oikeasti vastuussa hevosen elämästä; sen hoidosta, ruokinnasta, kengityksestä ja aivan kaikesta, mitä hevoseen liittyy, on kasvattanut ihmisenä. Kuten kaikki tiedämme, hevosen hengissäpito on oikeasti haastavaa (ainakin hyvässä kunnossa), sillä kompromissit seuraavat toisiaan, ja aina jokin ratkaisu aiheuttaa uuden ongelman.. Toki myös nuoren orin kanssa toimiminen ja hevosen täysin omin avuin ja omalla tavallani kouluttaminen on vaatinut paljon. Ihan eri asia on harrastaa niin sanotusti valmiin hevosen kanssa, jolle monet asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Olen oikeastaan vasta viime vuosina tajunnut, kuinka hienosti Lottakin osaa monta pikkujuttua. En tiedä, onko ne opetettu sille jo nuorena Ruotsissa, vai vasta nykyisellä omistajallaan tulleita asioita. Mutta sellaisia pieniä arkisia seikkoja, jotka helpottavat ihmisen tekemistä hevosen kanssa. Kaikkia näitä joutuu miettimään nuoren kanssa, sillä ei hevonen osaa mitään valmiina. Kaikki sille täytyy ja on suotavaa kertoa alusta alkaen.

Toki myös se, että meillä on ollut paljon tekemistä ja laittamista ja kunnostamista hevosten pitoon liittyen, on ehkä saanut minut aktiivisemmaksi ja tekevämmäksi ihmiseksi. En olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan vielä joskus tuovani metsästä pois neljän-viiden metrin mittaisia tukkeja (kymmeniä-satoja kiloja siis) tuosta noin vaan itsenäisesti. Mutta hei, I can do it! Jotenkin nykyisin on paljon helpompi tarttua tuumasta toimeen ja saada jälkeä aikaiseksi kuin joskus nuorempana. Ei sillä, että olisin mikään nikkarointitaitoinen tai erityisen tekevä ihminen (kyllä tuo tiede ja ajatuspuoli on enemmän minun heiniäni), mutta en myöskään missään nimessä vieroksu työtä tai seiso tumput suorina. Sellainen kun ei vaan onnistu hevosenomistajalta ;)

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Mites se "pelottavinta nemolle tapahtunut", silloin varsana kun se joutui yksin klinikalle:o t. Hemu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Eipä tullut mieleenkään, kun ajattelin vaan mahdollisia onnettomuuksia tai hevosen pelästymisiä yms.. Mutta olihan tuo pelottavaa kyllä :/

      Poista
  2. Oisko jo uuden postauksen aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se varmaan ollut jo hyvän aikaa...

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.