ajo ,

Tammikuun tunnelmia

1/29/2017 11:24:00 ap. marjo 7 Comments


Vihdoinkin alkoi talvi! Kulunut alkuvuosi on ollut oikeastaan varsin mukavaa aikaa, sillä koko ajan on ollut lunta maassa - enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin! Hevosen liikuttaminen on ollut huomattavasti helpompaa, kun pohja on pysynyt pääasiassa hyvässä kunnossa. Kelit ovat olleet sen verran mukavia tässä viime viikkojen aikana, että kamerakin on päässyt ulkoilemaan varsin useasti. Yritänkin nyt tiivistää yhteen postaukseen kuvia ja kuulumisia tammikuun ajalta. Tälle jutulle voi hieman tulla mittaa..

1.1.2017 ja vuoden ensimmäinen kuva nelivuotiaaksi kääntyneestä hevosesta. Eikö hän olekin juuri niin vanhan ja viisaan näköinen kuin ikäisensä kuuluu olla?

Alkuvuodesta tein aika paljon Nemon kanssa itsekseni hommia. Tanja oli kipeänä, eikä päässyt auttamaan, joten kehittelin tekemistä, mihin ei tarvitse avustajaa. Kolattiin muun muassa lumia pihasta, käytiin pulkalla ajamassa, hyppelin Nemon selkää vasten sen, mitä yksin ja onnistuneesti kykenin, harjoiteltiin hieman naksulla juttuja sekä oltiin vaan ja hengailtiin. Näistä tekemisistä ei luonnollisestikaan juuri kertynyt kuvamateriaalia ;)

Tämän kuvan nappasin Nemon vetämässä pulkassa istuessani.

Olen kuvaillut hevosia laitumellakin melko paljon nyt tammikuun aikana. Pakkohan se on ollut hyödyntää luminen maisema ja valoisat päivät. Onneksi nuo ovat sen verran liikkuvaista sorttia, että edes joskus onnistuu saamaan muitakin kuin möllötyskuvia. Vaikka pääasiassa tuntuukin, että hevoset vaan seuraavat perässä ja tuijottavat kummissaan, mitä tuo akka täällä taas duunaa..


Nemokin on oppinut pitämään puolensa! :D

Välillä mennään täysii!

Kentällä naksuttelusessio. En meinannut saada edes hevosta kuvaan, kun hän tuli koko ajan niin lähellä perässä.

Herra hyvin päättäväisenä matkalla pihatosta laitumelle.

Näitä Nemon korvat tötteröllä luoksetulokuvia alkaa olla ehkä muutama tuhat.. Vähintään!

Pate palaamassa maastolenkiltä.

Pari kertaa on päästy tekemään myös metsäajoa! Tämä olikin pakko aloittaa heti, kun lumet maahan satoivat ja päästiin rekeä vetämään. Tilan isäntä on taas tehnyt meille pari tukkipinoa metsään, mistä saadaan käydä puita hakemassa. Toinen pino onkin nyt jo tuotu pois, mutta toinen vielä odottelee kuljetusta.

Ensimmäistä kertaa tänä talvena puita hakemaan.

Nemo seisoi tällä kertaa ilman avustajaa edessä ja söi tyytyväisenä heiniä.

Lapset yhdessä metsällä hommissa <3


Onko tämä nyt lapsityövoiman käyttöä?! :D Kiiasta oli kyllä oikeasti apua, kun yksin jouduin puut maasta rekeen nostamaan, ja välillä oli tarvetta saada toinen käsipari tekemään jotain, esim. pujottamaan köysi tukin alta.

Polkua pitkin matkalla metsästä takaisin.

Aloitettiin hommat sopivan pienellä kuormalla.

Ja Nemo oli pätevä työhevonen, kuten aina.

Kuormaa purkaessa Kiia päätti syöttää Nemolle lunta. Nemo oli vaan että jaa tämmöstä, okei, syödään sitten! :D

Toinen reissu tehtiin Tanjan kanssa kahdestaan ja ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa pois. Tässä tulikin jo vähän isompi kuorma ja oli vielä haastavampaa saada viimeiset tukit kyytiin, mutta hienosti selvittiin! Kuormaliinan käyttöäkin tuli tässä samalla opeteltua, ihan hyödyllinen eikä mikään turhan helppo taito sekään.

Kuin minun syntymäpäiväni kunniaksi, satoi maahan taas uusi ja paksumpi kerros lunta. Oli pakko jälleen kuvailla hevosia laitumella lumisateen keskellä.

"Kohta mää sua puraisen!"

"No senkus puret, tiedät kyllä mitä siitä seuraa!"

Mikseivät nämä parhaat ilmekuvat koskaan onnistu?? :D

Mitäs sitä tulikaan äsken todettua luoketulokuvista..

Märkä pihattoponi lumisateessa nököttämässä. Ja niin elementissään.

Hei sieltä se taas tulee!

Oletteko huomanneet, kuina vaikeaa lumisateen läpi on välillä saada tarkennus oikeaan osoitteeseen?

...ja taas. 

Nemo sai myös vihdoin ihan omat ajosuitset! Nämä ovat Ideal Harnessin valmistamat silmälaputtomat ajosuitset full-koossa. Piti erikseen tilata ilman silmälappuja, kun normaalisti nuo kuuluvat vakiona suitsiin. En vaan edelleenkään ole keksinyt, miksi me käyttäisimme silmälappuja, joten mieluummin mennään ilman.. Oli pakko heti laitumella kokeilla päähän jo ennen varsinaista käyttökertaa. Nämä saavat myös tulevaisuudessa toimia Nemon näyttelysuitsina, joten täytyy pitää niistä hyvää huolta. On ne vaan hienot!

Jaa että tämmöset sitten keksit hommata..

Patekin sovitti suitsia :D Katsoi mua niin hölmistyneen näköisenä, enkö muka tajua, että ne on viisi numeroa liian isot!

Taisin jo edellisessä postauksessa mainita, että tulipa tässä korkattua myös uusi-vanha kirkkoreki! Tämä reki on lojunut tilan vintillä vuosikymmenien ajan, ja nyt kun käytössä on taas vuosikymmenien jälkeen ajohevonen, jolla rekeä vetää, innostui tilan isäntä viemään reen puusepälle entisöitäväksi. Ja voi että siitä tuli hieno! Minua melkein pelottaa ajaa tällä reellä, ettei vahingossakaan sitä mitenkään vaurioiteta. Vaikka olihan tuo nyt hienoa touhua! Isäntä itse laskeskeli, että hänellä taitaa olla kulunut 65 vuotta edellisestä ajelusta kirkkoreellä - ja taisipa olla vielä tämä samainen reki kyseessä!

Valmiina aisoihinlaittoon.

Nemo on vaan niin söpö. 

Ja kuin luotu tähän hommaan.

Herra oli varsin tyytyväinen (ja laiskanpulskea) rekihevosena.

<3

Eipä ole tätä näkyä näissä maisemissa hetkeen todistettu. Taustalla suojellut perinnemaisemat ja vanhan ajan tunnelmaa reen muodossa. 

Joku päivä vielä otetaan sellaisia kuvia, joissa oikeasti luodaan 50-luvun tunnelmaa tällä valjakolla :)

Toki on sitten ajeltu myös pidempiä maastolenkkejä vanhalla tutulla työreellä. Nemo on ollut sen verran innoissaan menossa ja jopa oikeasti pideltävää mallia aina välillä, etten viitsi kirkkoreen kanssa kauemmas lenkille lähteä. "Pulkkareki" on vallan mainio menoväline pellolla puksuttelua varten. Tosi kiltisti herra on kyllä lenkeillä toiminut, ja tuntuupa tuo itsekin olevan niin tyytyväinen reen vetämiseen. On se vaan ihan erilaista kuin kärryillä ajo. Nemon kunto on muuten kasvanut aivan huimasti, kun vertaa viime talven ajeluihin. Siltä uskaltaa oikeasti jo vaatia välillä haastaviakin vetoja (esim. ylämäkeen), ja sen suorastaan näkee, kuinka se laittaa itsensä peliin ja pistelee menemään. Toki edelleen pääasiassa käynnissä ajetaan, mutta ei hevonen väsy tai pyydä taukoja yhtään samaan malliin, mitä vielä vuosi sitten.


Auringon kultaama pikkuorhi.

Se on niiiiiin söpö!! 

Aina kun näen Nemon reen edessä tai muuten vaan näin söpönä, alkaa minulla soimaan päässä "sä oot söpö, mut mullei oo aikaa jne..." Ihan muutamaan otteeseen on sitä tullut hevoselle laulettuakin :'D

Kyllä tässä kelissä kelpaa ajelulle lähteä!

Aurinkolasit olisi tosin tarvinnut matkaan.

Kirkkaan vihreät työhanskat eivät oikein istu tähän kuvaan, mutta ne on vaan niin parhaat!

Hih mikä ilme ponilla.

Aika kivasti istuu keltainen hevonen tähän keltaiseen peltomaisemaan.

Tätä lisää kiitos! Älä talvi lopu vielä pitkään aikaan!

Tarkennus ei ole ihan touhussa mukana, mutta tältä alkaa näyttää se ravi, jota Nemo nykyisin reen edessä esittelee. Ei enää selkä notkolla ja takajalat tallissa.

27.1. oli hyvin outo keli! Huomasitte varmaan? Oli tavallaan kylmä ja pakkasta, mutta kuitenkin märkää, aurinko paistoi mutta silti oli hämärää, ja iltapäivästä kaikki alavat paikat peitti sankka sumu.  Satuin tällöin töiden jälkeen tallille, ja heti harmittelin, kun ei ollut kamerassa kunnon putkea eikä avustajaa mukana. Olisipa ollut melkoisen upeat maisemat kuvia ajatellen!


Tältä näytti hevosten laidun portin luota kuvattuna.

Oli minulla kuitenkin kittiputki kamerassa matkassa, joten pakko oli houkutella hevoset pihatosta laitumelle ja napsia muutama kuva. Onneksi ne tulevat huutamalla, ja heidät pystyy siirtelemään juuri sinne mihin haluaa, joten kätevästi kävi tuo kuvaaminen yksinkin. En ole kyllä ikinä ennen tällaista tilannetta nähnyt! Oli suorastaan maagisen näköistä, kuinka aurinko paistoi sankan sumuverhon läpi. Ja hitsit tuolla sumun keskellä oli kylmä! Ihan erilainen keli, kuin kirkkaassa auringossa ilman sumua..


Usvaponi Pate.

Molemmat möllöttäjät.  Ai että kun he olisivat tässä vaiheessa innostuneet leikkimään.

Mutta ei.. Me vaan kyylätään, mitä sää duunaat?!

Nemo jäi surkeana laitumen portin taa ihmettelemään, miksi en ottanutkaan sitä mukaani!

No kyllä sitten myöhemmin otin. Ja tehtiin pienet treenit, jotka tallensin videolle. Nemo on aina pihaton ovella kyyläämässä, kun jotain tallilla tapahtuu. 

Ai niin, kävipä meille pieni äksidentti heinäkuljetuksen kanssa! Pyöröpaalit on nyt käyty pudottamassa suoraan trailerista hevosten laitumelle, ei tarvitse sitten erikseen niitä traktorilla kuskata. Mietin jo vähän etukäteen, uskaltaako lumiselle laitumelle Ivecolla ajaa, mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Alamäkeen menikin hienosti, mutta kun piti ajaa pois laitumelta, eihän auto liikkunut enää mihinkään. Pyörät vaan sutivat lumisen ja sen alta jäisen pellon pinnassa, kun eteenpäin yritti!

Onneksi tilalta löytyy traktori jos toinenkin, joten eipä hätä ollut tuon näköinen. Traktori vaan käyntiin ja ei muuta kun sillä vetämään autoa ja traileria pois laitumelta. Hevoset söivät tyytyväisinä vieressä uudesta paalista heinää, kun illan pimeydessä Valtra, Iveco ja traileri hiljakseen alkoivat liikkua pois laitumelta. Pääsinpä siis ensimmäisen kerran eläessäni ajamaan sekä traktoria että täysperävaunuyhdistelmää! Kaikkeen sitä hevosen omistaja voikin joutua! :D ps. Hienosti selvittiin, jopa mutkainen ja jäinen mäki ylös.

Ihan parasta!

You Might Also Like

7 kommenttia :

  1. Olisiko antaa vinkkejä länkivaljaisiin, mistä hommata? Tai oikeastaan, toivepostauksena länkivaljastuksen abc eli mitä kaikkia osia kuuluu tuohon settiin ja miten ne "asennetaan" :-) Minulla on ajo-opetettu nuori suokki ja haaveena olisi myös hankkia reki ja siihen sopivat valjaat. Minulla vaan ei ole minkäänlaista kokemusta työ-/rekiajoon soveltuvista valjaista enkä tiedä, mistä lähteä sellaisia etsimäänkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos toiveesta, kiva idea, mutta en taida olla oikea ihminen sitä toteuttamaan :) Oma työvaljastuskokemus kun rajoittuu pelkästään näihin Tärnsjöön tamppivaljaisiin, ja esim. Suomessa suositummasta luokkivaljastuksesta en juurikaan tiedä. Tämä Nemonkin valjaspaketti on siis yksi kokonainen pakkaus, joka nostetaan kerralla hevosen selkään ja kiinnitetään vaan länki ja mahavyöt, ei tarvitse mitään erikseen hommailla tai yhdistellä. Toki kaikki osat voi hankkia myös erikseen, mikä monesti onkin tapana, etenkin jos länget tilaa mittatilaustyönä.

      Kannattaa ehdottomasti olla yhteyksissä johonkuhun alan ammattilaiseen Suomessa. Työhevosharrastajia löytyy paljonkin, myös muutamia ammattilaisia, ekana mieleen tulee esim. Ikaalisista Miika Åfelt tai Miisa Wikman. Pohjanmaalla Pohjanmaan Wossikka. Sellainen seura on myös kuin Työhevosharrastajat. Näiltä joltain kyselemällä voisi löytyä hyvinkin yhteys oman alueen osaajiin ja heiltä sitten jatkoapua sopivien länkien hankintaan ja opastusta niiden käyttöön :)

      Jos haluat netistä erilaisista valjaista ja niiden käytöstä tietoa lueskella, käy kurkkaamassa MW Hevospalveluiden blogi. Siellä on tarkoin kerrottu sekä kuvien että videoin erilaisista valjastyypeistä, mihin niitä käytetään, miten ne puetaan sekä paljon muuta tietoa työajosta!

      Poista
  2. Ihania kuvia!

    Ihankuin nuo next post- ja previous post-nappulat ovat väärin päin, vai käynkö hitaalla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hyvä huomio, enpä ole tajunnut! :D

      Poista
  3. Kiva vihdoin saada lukea teidän kuulumisia. Tosi ihania talvisia kuvia ja maailman söpöin Nemo!♡ Terkkuja vaan täältä loskaisesta ja vähemmän valkeasta pääkaupungistamme! :D Hyvä, että otatte ilon irti talvesta, kun siihen on mahdollisuus... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Eipä se täälläkään enää niin kauniilta talvimaisemalta näytä, mutta eiköhän tässä vielä ehditä lisää lunta saamaan! :D Toivottavasti sääkin olet päässyt lumiselle pellolle jossain vaiheessa talvea laukkailemaan!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.