koirat ,

Hyvänmielen heppa

3/31/2017 07:28:00 ip. marjo 7 Comments


Vai eikö siltä näytä??

Voi että kun olisi taas vaikka mitä mistä kirjoitella! Aika menee niin hirmu nopeasti ja aina on mielessä, mitä voisi blogiin laittaa, mutta en vaan tunnu saavan tietokonetta auki. Sen sijaan että alkaisin miettiä, mitä kaikkea on jäänyt kertomatta, päätin pyhittää tämän postauksen tuoreimmille kuulumisille, eli tämänpäiväisille kuville!


Sain nimittäin tässä vaiheessa elämää ainutlaatuista materiaalia, kun ihana Emilia tuli jälleen mukaani tallille ja meitä kuvaamaan. Tämä oli nyt Nemon viides ratsastuskerta, ja eka kerta kun kokeilin mennä sidepullilla. Minkäs sille mahtaa, että tämän välineen olen hevoselleni opettanut paljon paremmin kuin kuolaimet ja se myös toimii sidepullilla paljon paremmin kuin kuolaimella. Eron huomasi harvinaisen selvästi.

Täältä me tullaan.
Nemo on ollut viime aikoina harvinaisen rento ja tasaisen varma oikeastaa kaikessa. Ei tarvitse hetkeäkään miettiä, toimiiko joku juttu sen kanssa, kun tiedän jo valmiiksi, että se toimii. Ainahan Nemo on ollut sellainen "kaikki käy" -tyyppinen "hyvä jätkä"! Vaan viime aikoina se on ollut sitä vielä ehkä entistä enemmän! Ei tämän hevosen seurassa voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Se on niin helppo ja toimiva luottopeli sillä tasolla, mitä sen kanssa nyt tehdään.


Olen nyt kaksi kertaa ratsastanut kentällä ja itse asiassa todennut tämän paremmaksi vaihtoehdoksi kuin pellolla pyörimisen. Tässä vaiheessa toki pohja on kentällä huomattavasti parempi kuin pellolla, mutta myös yhteisymmärryksen kannalta kenttä on parempi. Nemo kuuntelee ja keskittyy paljon paremmin, kun sillä ei ole omaa agendaa siitä, mihin ollaan menossa. Pellolla sillä on selvästi enemmän ajatuksia siitä, mihin se haluaisi - tai mihin se kuvittelee matkan jatkuvan. Sitten kun minä en päästäkään sitä metsäpolulle, mihin se on ihan into piukeana korvat tötteröllä suuntaamassa, vaan käsken kääntymään samalle ympyrälle mistä juuri tultiin, on hevonen ihan että mitäs hiivattia tämä on!?


Hiljaiset pienet metsätiet olisivat toki ihanne, mihin tässä vaiheessa haluaisin ratsastamaan. Ei tarvitsisi kuin mennä suoraan valmista reittiä. Mutta koska niitä nyt ei ihan tässä lähellä ole, sovelletaan sillä mitä on. En missään nimessä ratsasta kauaa kentällä (ehkä 15min on nyt oltu molemmilla kerroilla?), eikä ole tarkoitus vielä pitkään aikaan ratsastaakaan. Nemon mielestä kaikki kentällä tapahtuva toiminta on äärimmäisen tylsää ja pitkäveteistä, eikä sillä ole liikkumishaluja nimeksikään. 


Toisaalta koska hevosen moodi kentällä on jo valmiiksi äärimmäisen rento ja rauhallinen, on tämä mielentila juuri omiaan opetella uusia asioita selästä käsin. Maastossa motivaatio ja into etenemiseen on ihan eri luokkaa, oltiin sitten kävellen, ajaen tai ratsain, joten samalla vähitellen tätä kentällä haettua osaamista on hyvä käydä vahvistamassa muissa ympäristöissä.



Tässä vaiheessa minulle riittää, että Nemo osaa selästä käsin liikkua eteenpäin, kääntyä, pysähtyä ja peruuttaa. Kaikki nämä toimivatkin mallikkaasti. Liikkeellelähdöt alkoivat sujua sillä hetkellä, kun ymmärsin ottaa raipan käteen. Ei sitä juurikaan käyttää tarvitse, pari pientä huomautusta riittää maiskutuksen ja pohkeiden yhteydessä. Muutoin Nemo niin mieluusti jäisi vaan haaveilemaan. Paikoillaan seisomisen tämä hevonen kyllä osaa paremmin kuin hyvin.


Myös pysähdys on tällä hetkellä selästä paremmin kuin hyvin hanskassa! Melkein voisi sanoa, että Nemo pysähtyy vähän liiankin hyvin, mutta ehkä hevonen ei koskaan voi pysähtyä liian hyvin, joten ei sanota näin. Olen vahvistanut herkkupalkalla niin paljon pysähdyksiä - varsinkin ratsastuksen ihan alkuvaiheissa - että välillä pelkkä pieni prrrr saa liikkeen jämähtämään kuin seinään. Ensimmäisellä kentällä ratsastuksella Nemo myös tarjosi pysähdystä jatkuvasti ja sitten jäi odottelemaan, josko nyt saisi sen palkan! Vaikka toki äänimerkki on aina käytössä ennen kuin palkka tulee. Enää tuo ei juurikaan tarjoillut itsenäisiä pysähdyksiä, enkä toki niin useasti enää ole palkkaamassakaan.


Kuvia kertyi melko lailla paljon, joten täytetään näillä loppupostaus! Kiitos Emilialle seurasta ja kameran ulkoilutuksesta!

Liekö tuo hevosen hienosti (hah!) leikattu harja, vaiko kauniin vihreät (hah!) hanskat niin upeita,
että niitä pitää tuijotella..?

Kun käsi menee taskuun niin heppa kyllä herää! :D

Keskityn ja kävelen kiltisti kuvaajan ohi, vaikka hirrrrrmuisesti tekis mieli mennä kattoon onko sillä herkkuja! 

Osaan kääntyä..

Edelleen osaan kääntyä...

...eikö se nyt vieläkään tajunnut, kääntyy kääntyy kyllä.

Hauska rajaus tullut tähän kuvaan.

Nemo the Lotanpoika-Lörppähuuli

Kuinka vinossa tuolla selässä voi istua?

Pieni kierros myös kentän ulkopuolella.

On se söpö! (edelleen)

Kuvaajan luo on aina hauska kävellä.

Kesälaitumen maisemaa. Pian on taas vihreetä!

Nemon selässä on niin varma ja turvallinen olo matkustaa.

Ei tämä yhtään tunnu kokemattomalta 4-vuotiaalta.

Ennemminkin vanhalta ja niin tutulta luotto-tätiratsulta!

Kaikessa rauhassa talsitaan.. 

...ja välillä esitellään parempia puolia kameralle :D

Mää niin tykkään mun hepasta ♥ (ja kymmenen huutomerkkiä perään)

You Might Also Like

7 kommenttia :

  1. Viiskyt kiloa pois heppaparasta niin löytyisi se liikkumisen ilo sille tasolle kuin nelivuotiaalle kuuluukin. Nämä kuvat on lähinnä surullista katsottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut mielesi pahoittamisesta. Eipä tässä hevosessa liikkumishaluja ole ollut yhtään enempää 0-, 1-, 2- tai 3-vuotiaanakaan kiloista riippumatta, joten Nemo ei vissiin koskaan ole ollut sillä tasolla kuin hänen "kuuluisi" mielestäsi olla. Ja kyllähän tuossa enempi olisi varaa pudottaa kuin 50kiloa.

      Poista
  2. Mulle ainakin tuli hyvä mieli. :) Kiva nähdä, kun niin lunkisti puksutatte menemään - Nemo vaan on ihana, molemmat ootte!♡ Nemo saa kyllä elää onnellisen hevosen elämää! :) Tulinpa siis taas vaihteeksi tänne hieman hehkuttamaan teitä... :D
    Aurinkoisia kevätpäiviä ja leppoisia ratsastushetkiä sinne!
    ♡: sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Sanna! <3 Pian nähdään. Laitetaan sut kesällä sit kans Nemon selkään! :D

      Poista
    2. Jee! :D Tosiaan, juhannukseen on enää reilut pari kuukautta - se menee nopeammin kuin huomaakaan. ;)

      Poista
  3. Hienosti näytää menevän! Varmasti tosi kiva, kun saa itse kouluttaa ratsunsa. :) Olen vähän miettinyt meidän hevosille kuolaimetonta suitsitusta, ja tuo sidepull on tullut välillä vastaan, onko se millainen hevoselle? suosittelisitko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anteeksi, etten vastannut aiemmin. Olen vähän huono kertomaan kokemuksia noin yleisesti kuolaimettomista, kun vaan kahdella hevosella olen käyttänyt ja paria eri mallia testannut. Mutta sen voin sanoa, että Nemolle sidepull toimii tosi hyvin. Olen käyttänyt varsana sen kanssa paljon aikaa ja harjoituksia siihen, että olen opettanut sen reagoimaan kevyesti riimun paineeseen. Sidepull kun on hyvin samantyyppinen vaikutukseltaan riimun kanssa, on tämä ollut Nemolle alusta alkaen hyvin hallinnassa ja se on oikein rento ja tyytyväinen sidepullit päässäään.

      Mutta olipa kuolaimeton suitsimalli mikä tahansa, on se syytä opettaa hevoselle kunnolla. Alkuun harjoituksia mieluusti maasta käsin ennen ratsastusta. Ei pelkästään niin, että laitetaan päähän ja lähdetään liikkeelle ja ihmetellään sitten, toimiiko vai ei :) Kehottaisin kyllä ottamaan sidepullin avoimin mielin testiin!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.