Kuvapostaus: jäällä & ratsailla


Nyt tätä matskua on vaikka muille jakaa! 

Kerrankin kävi tuuri, ja upea auringonpaiste näyttäytyi juuri sen aikaa, kun Nemon kanssa ulkoilimme järven jäällä. Olipa muuten ihanaa päästä kuvaamaan omaa hevosta - ja vuonohevosta ylipäätään - sellaisessa maisemassa, jossa en koskaan aiemmin ole hevosia kuvannut! Kyllähän suljin sitten lauloikin...

1. Hei mihis me nyt tultiin??

2. Jaa tää onkin tämä sama mesta kun viimeksi.. 

3. Muutakin porukkaa näyttää tuolla olevan liikkeellä.

4. Jos tämä hevonen olisi sata kiloa laihempi, niin sehän alkaisi jo vähitellen näyttää ihan hevoselta!

5. Pitkästä aikaa rakennekuvaa! Täytyykin muuten tehdä taas vertailua edellisiin.

6. Hei koska mun vauvaponista tuli tällainen... mörssäri??

7. Mutta on se hieno! Aaaaws.

8. Taas niin tyynen coolina jäällä.

9. Tämä pää ja ilme! <3

10. Olisi pitänyt olla töppöset jalassa, ei ollut enää yhtä pitävä pohja kuin edellisellä visiitillä.

11. Mutta hyvin me pystyssä pysyttiin.

12. Nemo melkein jaksoi poseerata. Kun tarpeeksi odoteltiin :D

13. Mieluummin se olisi vaan ottanut päivätorkut auringossa.

14. Kaunispoika.

15. Otsatukkakin on sen verran kasvanut, ettei enää törrötä kohti taivasta otsakoristeen välistä.

16. Tämä on ihan hassu rajaus ja vino kuvakin, mutta silti tässä on jotain hauskaa?

16. Mitäs tuolla sitten menee?

17. Autoja, moottorikelkkoja, pilkkijä ja lenkkeilijöitä ainakin oli jäällä liikkeellä.

18. ...niin ja yksi hevonen tietysti.

19. Vähän uskalsi ravata, vaikka pohja paikoin liukas olikin.

20. Nättiä menoa.

21. Mites tällainen tumma muokkaus istuu näihin kuviin? Jään kimaltelu tulee ainakin osuvasti esille.

22. Kiialla aina yllättäen iskee tuo heppojen halailun tarve! Ei ihan ylety kädet Nemon vattan ympärille :'D

23. Mutta voi sitä näinkin halata.

24. On se kaunis. En kestä!

25. Ja välillä vähän pöllähtäneen näköinen.

26. Voiko enää keväisempää keliä olla?

Reissu jäälle jäi sen verran lyhyeksi, ja oli niin mahtava keli ulkoilla, että pakko oli vielä jatkaa touhuilua Nemon kanssa! Keksin sitten heittää satulan niskaan, töppöset jalkaan ja painuttiin vielä pellolle käppäilemään. Minun kolmas ratsastukseni Nemolla, ja tulipa samalla meistä ekat ratsastuskuvat napsittua, kun Tanja ulkoilutti kameraa mukana. Ei ihan nuo toppahousut ole mukavimmat mahdolliset hevosen selässä, mutta kelpaavat paremman puutteessa. Eipä ainakaan tule kylmä.

27. Herra oli oikein rennon letkeä. Viimeksi olikin vähän kiireisempää menoa.

28. Söpö poni. Tui tui.

29. En ehkä tiedä, missä välissä tää heppa on kasvanut näin aikuiseksi..

30. ...mutta niin vaan on päässyt käymään.

31. Nemolla alkoi menohaluja löytyä ja into kasvaa, kun oltiin sen mielestä oikealla reitillä. Toinen olisi vaan ihan väkisin halunnut lähteä metsälenkille! Ja mulla oli hauskaa :)

32. Odoteltiin vielä Kiiaa kyytiin. Pieni kuski vaan katosi teille tietymättömille..

Kelien armoilla


Eipä ole enää ihan niin lumista kuin tämän postauksen kuvissa. Enkä kykene muistamaan, onko koskaan ollut näin surkeaa talvea?! Nemon edellisestä ajokerrasta on aikaa jo yli kuukausi, eikä tauolle loppua näy. Ehkä seuraavaksi täytyy laittaa jo kärryt perään, jos nämä viimeisetkin jääläntit ehtivät sulaa ennen kuin uudet taas ilmestyvät tilalle?

Kovasti vielä odotan talvea. Ja kunnolla lunta. Näin maaliskuussa pitäisi vielä olla paksut upeat nietokset ja ihanat aurinkoiset keväthanget. Niin paljon pitäisi vielä lumella tehdä! Uusi rekikin on ollut vasta kerran perässä, ja edelleen metsässä puut odottavat noutajaansa. Ja heppa vaan lomailee. Viikko toisensa jälkeen.

Aaaah, Nemon mielestä tää on niiiiiin paljon parempaa kun mitkään metsätyöt!

Onneksi hevosten laidun on kuitenkin koko ajan pysynyt edes osittain hyväpohjaisena. Käytetyimmät kulkureitit ovat välillä pelkkää jäätä, mutta myös hyviä pohjia löytyy. Onneksi kengättömät hevoset osaavat kyllä katsoa jalkansa hienosti ja kykenevät kävelemään jäiselläkin pohjalla kiirehtimättä. Vaikka säälittäähän tuo, kun eivät ne niin paljon pääse juoksemaan kuin haluaisivat.











Tämä on taas jokseenkin turhauttavaa kirjoitella tänne, kun ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Kaikki on niin normaalisti. Tai se on tehty mitä pohjien salliessa kykenee tekemään ja muuten vaan oltu. Maastossa on käyty kävelemässä, olen naksutellut laitumella, välillä pojat ovat juosseet irtona kesälaitumella, pihassa olen tehnyt harkkoja selkäänmenon kanssa. Ja vähän enemmänkin.











 











Yksi tämän vuoden tavoitteista Nemon kanssa tuli tavallaan täytettyä - kävin yksin ratsastamassa! Matka suuntautui läheiselle pellolle muutaman sadan metrin päähän, missä pyörittiin ristiin rastiin hetken aikaa ja palattiin takaisin. Ehkä kilometrin verran kävelyä siis ja aikaakin tuhraantui varsin paljon. Mutta niin vaan me lähdettiin kahdestaan lenkille! Minun ensimmäinen "oikea" ratsastukseni Nemolla :)

Toisella kertaa sain Sirin ja tämän kaverin seisoskelemaan pellon reunalle kun suuntasin Nemon selässä pellolle pyörimään. Muuten onkin kiva olla kavereita matkassa, mutta Nemo on sen luokan sylikoira, että se haluaisi vaan ihan väkisin koko ajan päästä ihmisten luokse. Tässä on se hyvä puoli, että liikkeelle lähtö sujuu erittäin helposti, kun joku on näköpiirissä motivoimassa hevosta liikkumaan. Vaan suunnan kanssa onkin sitten vähän hakemista.. 





Ei meillä ole vielä minkäännäköistä yhteisymmärrystä selästä käsin. En tiedä itsekään pitäisikö itkeä vai nauraa siellä selässä istuessa, kun tuntuu kuin puhuisimme ihan eri kieliä. Nemo ei ymmärrä ja minä en ymmärrä tai sitten emme kumpikaan ymmärrä, mutta hirmuisesti yritämme! Sain kyllä yksin sen kanssa käydessäni erittäin onnistuneita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, mutta onhan tuolla isolla epätasaisella pellolla eteneminen sellaista kiemurtelua, että matoakin huvittaisi. 

Huomattavasti helpompaa olisi lähteä kävelemään suoraa tietä pitkin tai vaikkapa metsäpolkua - mutta ne pohjat. Ei mitään asiakaan kummallekaan. Enkä minä nyt yksin Nemon kanssa tielle lähtisikään.

Poni traktorista kuvattuna! Hän kipitti vieressä ja odotti, koska paali aukeaa.

Iloinen kuski! Olipa kivaa taas ajella Valmetilla, paalien kuskaaminen sujui vanhalta tekijältä! Ainakin melkein..

Nemo ja Pate ekalla yhteislenkillä. Pate ei olekaan aiemmin näin lähellä taajamaa ja liikennettä asunut, mutta super hienosti tuo osaa suhtautua taajaman elämään. Mitä nyt toki tässä kuvassa ei juuri sen kummemmin näy :D

Ja puolestaan koirien kera lenkillä. Tässä tuli kymppi kävelyä täyteen.

Käytiin myös ekaa kertaa jäällä kääntymässä. Jäällä oli ihan mielettömän hyvä pohja kengättömälle! Hitsit kun pääsisi ja uskaltaisi lähteä sinne reen kanssa..

Tammoilla on kiimat alkamassa.. Pissanhaistelutauko kesken kaiken..

Meilläpä onkin hepoilla oma uima-allas laitumella! :'D Ja hyvin näyttää laidunruoho maistuvan.

En tiedä millä saisin tänne blogiin taas eloa aikaiseksi? Hevosista kertyy pelkkiä laidunkuvia kerta toisensa jälkeen, teen niin paljon nykyisin yksin, ettei ole ketään kuvaamassa muita touhuja. Enkä tietty yksin pysty hirmuisesti tekemäänkään, joten melko laihaa on tämä meno.. Ei siis kannata ihmetellä, kun uusia postauksia ei kovin usein ilmaannu. Toki jos mielessä on aiheita, mistä haluaisitte juttua, sopii niitä ehdotella :)
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )