Ihana talvi!!

Pulkka-ajoin ekaa kertaa omalla varsallani.

No se ei ehkä ole niin ihanaa, että multa oli kotoa miltei 24h sähköt pois, märkä lumi kaatoi katajan hevosten aidan päälle, oksia putoilee metsästä alas jatkuvasti, ja ajokeli oli eilen jotain aivan jäätävää. 

Vaan onhan tämä nyt silti ihan huippua! Ihana lumi, ihana talvi, ihana valo, ja ihan huippu-super-pätevä-ihana Nemo! 














Zeldan mielestä ei ollut yhtään kivaa, kun lumi paakkuuntui palloiksi turkkiin.

Hieman on oksat alhaalla normi kulkureiteillä.

Aurattiin Nemon kanssa pihatie.

Tässä kyllä mennään maantiellä. Se ei ollut aurauksen tarpeessa.

Nemo oli sekä eilen että tänään ihan mielettömän hyvä ajaa.

Niinpä uskaltauduin ohjastamaan varsaa pulkan kyydistä.

Tämän hevosen asenne on vaan niin täydellisesti kohdillaan, etten useinkaan meinaa käsittää, kuinka se voi olla niin uskomattoman ihana kuin on.

Shiatsua ja sielunhoitoa

Viime viikonloppuna oli molemmilla poneilla tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa. Saimme vieraaksemme myös viime syksynä Nemolle shiatsuhoidon tehneen Suvi Suur-Inkeroisen. Tällä kertaa Suvi oli kutsuttu ensisijaisesti avustamaan Rouskun kanssa, mutta tilaisuuden tullen pyysin tuota tekemään samalla Nemolle shiatsuhoidon.


Ai miksi apua Rouskun kanssa? Viime aikoina Rohanin kuulumiset ovatkin jääneet lähes täysin kirjoittelematta - pitkälti sen tähden, ettei ole oikein ollut kirjoiteltavaa. Ongelmia on taas ollut, ja Sirin on vauva-arjen keskeltä niin hankala päästä ponia liikuttelemaan, saati ehtiä kirjoittamaan blogiin, joten kuulumiset ovat syystäkin keskittyneet Nemoon.

Muistanette varmaan, kuinka Popi viime talvena saattoi täysin yhtäkkiä ottaa lähdöt ratsastaja kyydissään? Muistatte varmaan myös, kuinka se on kova suustaan, epävarma ja epäluuloinen vähän kaikkea kohtaan, ja etenkin nyt viimeisen vuoden ajan itseluottamus hivenen kadoksissa? Viime kesänä palattiin monta askelta taaksepäin ratsukoulutuksessa, tehtiin asioita alusta asti uudestaan ja poni rentoutui silmissä ratsastuksen suhteen. Viime kuukausina ongelmana on vaan jälleen ollut ratsastajan kiikuttaminen. Tällä kertaa toiminta on kuitenkin ollut hyvin eri tyyppistä kuin viime talvena, jolloin lähdöt tulivat lähes aina yllättäen. 


Viime aikoina nämä hetket ovat olleet jo kauan etukäteen nähtävissä, kun poni meinaa lähteä. Se antaa hyvin selvät merkit ja arpoo pitkään ottaako ja lähteekö vai eikö. Sen näkee sekä selästä että maasta, kuinka hevosen ilme ja koke olemus muuttuu, kun se valmistautuu sinkoamaan. Ja jos se lähtee, sitten mennään täyttä kiitolaukkaa maata kiertävälle radalle (tai kenttää kiertävälle uralle) ilman toivoakaan hidastamisesta ennen kuin heppa itse niin päättää (lue: kunto loppuu kesken).

Käynti on sujunut nätisti oikeastaan koko ajan, lähdöt tulevat vasta kun ravataan. Silti myös laukannostoja on päästy tekemään ihan hallitusti. Kuitenkin muutamia viimeisiä ratsastuskertoja on kaikkia leimannut se, että poni kiikuttaa ratsastajaa pitkin kenttää. Viimeisimmällä kerralla koko hevonen meni niin outoon mielentilaan ja pukit lentelivät, että alkoivat jo enemmänkin hälytyskellot soida. Kuitenkin se palautui saman tien ja oli taas käynnissä kiltti ja kuuliainen itsensä.

Hivenen on siis ollut sellainen olo, ettei tiedä mitä pitäisi tehdä.. Jatkaako samaan malliin itse yrittämistä? Viedäkö poni koulutukseen? Tutkituttaa se jossain? Onko se kipeä? Se nyt on selvää ollut koko ajan, ettei kovempien välineiden lisääminen ja lähtöjen estäminen ole vastaus ongelmaan. Aina on parempi paneutua syyhyn ja selvittää, miksi poni ottaa ja lähtee. Ja toki pyrkiä estämään koko käytöksen synty jatkossa. Tähän oli hyvä saada ulkopuolisen silmät apuun.


Alkuun Siri ja Suvi vaan juttelivat pitkät tovit ponin historiasta ja samalla Suvi hieman koetteli sen kroppaa läpi. Siriä on itseään mietityttänyt, onko siitä mitään hyötyä, että hän käy joskus ja jouluna tekemässä ponin kanssa hetken jotain, kun säännöllisyys ja rutiini puuttuu. Onneksi Suvilla oli tähän vanha ja viisas sanonta lohtunaan: "Laatu korvaa määrän". Olen tästä tismalleen samaa mieltä. Kun kyseessä on vielä kovin nuori hevonen, jolla on elinolosuhteet muutoin täydellisesti kohdallaan, ei se millään tasolla tarvitse aktiivista treeniä ja tekemistä. Joskus (ja yleensä aina) hevosten kanssa vähemmän on enemmän. Suvi siis tsemppasikin tekemään ponin kanssa hyvin lyhyitä ja onnistuneita treenejä, joissa etenkin hevonen kokee onnistuneensa ja tehneensä oikein.

Talutusharjoituksella aloitettiin.

Ehkä on tullutkin jo selväksi, että Rouskun suurimpana ongelmana lienee itseluottamuksen puute? Se luottaa ihmiseen paljon, ja etenkin Siri on sille aina ollut valtava tuki ja turva. Silti se kuitenkin kokee jatkuvasti tarvetta tarkkailla ympäristöään ja ratkoa itse tilanteita. Joskus se malttaa mielensä ja luottaa siihen, että ihminen hoitaa, mutta hyvin usein se kokee kaiken kaatuvan omille harteilleen. Yleensä tällöin pakoreaktio pääsee valloilleen. Hevonen on vielä mestari itse ruokkimaan omaa reaktiotaan, joten Rouskullakin menee hitusen homma överiksi, kun se alkuun pääsee. Luultavasti kukaan ratsastuksenopettaja tai ratsuttaja ei ole avain tähän tilanteeseen. Sirin ja Rouskun täytyy yhdessä rakentaa hevoselle luottoa vahvemmaksi, antaa sille paljon hyviä kokemuksia, itseluottamusta ja ennen kaikkea luottamusta ihmiseen ja yhdessä tekemiseen.

Suvi näyttää mallia.

Suvi piti pienoisen treenituokion kentällä Sirille ja Popille. Aloitettiin maastakäsin ja lopuksi käytiin hetki myös selässä. Suvi käyttää hevosille positiivista vahvistetta, mikä myös meillä on käytössä ja Rouskullekin siis namilla palkitseminen on jo tuttua. Tässä vaiheessa Rouskua on hyvä palkita ja kehua paljon jo pienestäkin onnistumisesta ja yrittämisestä. Juuri sitä nyt tarvitaan.

Rouskun treenin ohella myös Sirin tekeminen sai uutta ilmettä, kun samalla keskityttiin hänen ajatuksiinsa, kehoonsa, hengitykseensä ja muun muassa raipan käyttöön. Raippa oli tosiaan merkkivälineenä. Siinäkin on hurja ero, millaisella energialla raippaa käyttää. Lyhyet terävät napautukset viestittävät negatiivista tunnetta ja saavat hevosen (ja kenet tahansa) helposti varuilleen ja valmiiksi pakenemaan. Sen sijaan pehmeällä ja positiivisella energialla voi raipan painettakin kasvattaa vaikka kuinka suureksi ilman, että siitä tulee painostava ja "kova" apuväline.

Palkkaa taitavalle hevoselle.

Jälkikäteen kun kyselin Sirin tunnelmia, hänelle vahvoiten mieleen jäänyt ajatus olikin juuri pehmeys. Tämä sama pehmeys oli läsnä kaikissa avuissa ja vaikuttamisessa hevoseen, sekä selästä että maasta tehdessä. Pehmeillä avuilla hevosta voi opettaa reagoimaan aina vaan pienempiin ja pienempiin apuihin. Juuri tätä herkkyyttä Rouskullekin kaivattaisiin, se kun osaa tuon painetta vasten juoksemisen taidon.

Näitä samoja positiivisia, pehmeitä ja hevosta kuuntelevia harjoituksia nyt jatketaan. Ja muistetaan aina lopettaa ennen kuin hevonen alkaa lähestyäkään sitä mielentilaa, jossa se kokee tarvetta ratkaista paetako vai kuunnellako ihmistä :)

Siri treenaamassa Rouskun kanssa.

Suvi kirjoitteli pyynnöstäni oman tarinansa ja näkemyksensä vierailustaan Sirin ja Rouskun luo:


"Rouskun tapauksessa tiesin vähän etukäteen mistä on kyse; reaktiivinen hevonen, jolla on voimakas pakoreaktio. Paikan päällä tallissa seisoskeli rauhallisen oloinen tyyppi, mutta pientä huolestuneisuutta alkoi näkyä, kun satulointi aloitettiin.

Rousku on hevonen, joka haluaa olla kartalla kaikesta siitä, mitä ympäristössä tapahtuu ja tarvittaessa pitää olla valmis pakenemaan. Tällaisen hevosen kanssa on hyvä muistaa ennakointi ja pehmeän määrätietoinen toiminta. Ihmisen seurassa on hyvä ja turvallinen olla ja sieltä kuplasta ei tarvitse poistua aina, kun ympärilllä tapahtuu asioita. Ja koska reaktio on äärimmillään pakeneminen on hyvä pitää mielentila rentona. Nopea palkitseminen ja selkeä kiittäminen hetkissä, joissa Rousku tekee oikein ja/tai palaa takaisin menossa olevaan hetkeen, auttavat sitä kasvattamaan tervettä itseluottamusta ja myöskin luottamusta siihen, että tilanne on hallinnassa ilman, että hänen tarvitsee huolehtia ihan kaikesta.

Oli tilanne mikä hyvänsä, niin yleisesti ottaen aina ensimmäisenä haluan käyttää talutusharjoitusta, jossa ei ole tarkoituksena muuta kuin saada hevonen rentona liikkeelle, ilman, että ihminen vetää sitä perässään. Ajatus taustalla on saada hevonen liikkumaan itse, mutta samalla pehmeästi kuunnellen ihmistä. Tätä samaa harjoitusta voidaan jatkojalostaa niin, että sen avulla autetaan hevosta liikkumaan oikein ja koko kropan läpi pehmeällä niskalla.

Toisena harjoitteena oli myötäys taaksepäin kohdistuvaan paineeseen, jonka tausta-ajatuksena on saada hevonen siirtämään paino enemmän taakse sekä oppia kuuntelemaan selästä tulevaa pidätettä, jolloin mahdollinen syöksyminen voi olla estettävissä.

Selästä käsin halusin ratsukkoon vaan rentoutta ja onnistumisen kokemusta. Ajatuksella laatu korvaa määrän, eli lyhyt mutta hyvä harjoitus. Teemana tällä kertaa rentous, sekä käynti-pysähdys-käynti harjoitus.. Samalla huomioiden ennakointi sekä ne hetket, kun Rousku halua keskittyä kaikkeen muuhun. Apujen käytössä kiinnitettiin huomiota pehmeyteen ja virtaavaan rentoon energiaan ei jännittymiseen ja sitä kautta kulmikkaaseen liikkeeseen, joka ei rentouta eikä edesauta luottamusta.

Rousku jäi ratsastuksen jälkeen rentoon mielentilaan ja se on se, mitä siltä nyt kannattaa hakea, että kaikki on kivaa ja lyhyttä eikä tarvitse pelätä. Pikkuhiljaa rentouden ja itsevarmuuden löytyessä sitten mennään enemmän epämukavuusalueelle, se on sitten toinen tarina se.

Rouskun kanssa ihmisellä on tärkeä rooli ja ihmisen on hyvä olla omissa tuntemuksissaan rehellinen itselleen samoin kuin muistaa se, että hevonen peilaa ihan täysin. Tällaisen hevosen kanssa tietoisuuden lisääminen omasta kehosta ja tunteista auttaaa eteenpäin, koska tällöin on enemmän välineitä toimia tilanteeseen sopivalla tavalla."

Yhteisessä kuplassa ollaan ja pysytään, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Rennonreiska ratsu.

Rousku oli oikein tyyni ja tyytyväinen koko ratsastuksen, vaikka ympärillä tapahtui kaikenlaista ja se todellakin huomioi tuon kaiken.

Nemolle puolestaan tehtiin shiatsu-hoito nyt toistamiseen. Edellinen kerta oli vuosi sitten, kun varsa oli toipunut kaviopaiseesta ja pitkästä epätasapainosta liikkumisessa. Kuten olen todennut, olen huomannut Nemon olevan melko pahasti toispuoleinen. Tämä on toki aina tilanne nuorten hevosten kanssa, mutta vasta nyt, kun on tehty enemmän ajotreeniä kentällä, on puolieron oikeastaan kunnolla päässyt huomaamaan. Jokin aika sitten havainnoimme myös Nemon kantavan häntäänsä vinossa. Oli siis paikallaan tsekata missä mennään varsan kropan suhteen.


Suvi valitsi Nemolta hoidettavakseen virtsarakon, munuaiset ja kolmoislämmittimen. Virtsarakko on "perusmeridiaani", joka hoidetaan miltei aina. Se tasapainottaa muita meridiaaneja ja koko kehoa. Virtsarakkoon ja munuaisiin taas liittyy erityisesti liike, eli esim. luusto ja nivelet. Suvi kirjoitteli hieman myös Nemon hoidosta:


"Nemo on hoidettu kerran aiemmin ja siitä oli jokunen hetki. Hänen kanssaan on alettu tehdä enemmän asioita, jonka vuoksi myös ehkä puolierot ovat alkaneet selkeämmin tulla esille. 

 Tuntemusten ja omistajan kertomuksen perusteella valitsin tietyt hoidettavat alueet, mm. lanneselän alueella, häntänikamissa ja lapojen seudulla oli tiukkuutta. Nemo kuitenkin reagoi hoitoon hyvin, kuten nuoret hevoset yleensäkin. Jumit olivat melko paikallisia ja myös loogisia. 

 Ja tälläkin kertaa Nemo otti hoidon vastaan kuin vanha tekijä, ajoittain meinasi mielenkiinto loppua tai sitten oltiin vähän ikävässä paikassa, mutta hyvin jaksoi pieni poniini ottaa vastaan! =)"

smilehymiö



Nemolta tosiaan löytyi pari jumikohtaa, vaan niitä saatiin onneksi nyt jo hyvin auki. Lisäksi Suvi näytti minulle, mistä itse voin jatkaa varsan hoitoa. Hännän yläpuolella oli kivikovat patit, aivan jumissa siis tuo takaosa. Siitä varmaankin johtui hännän vino kanto(?), ja tuo taas on voinut tulla esim. liukastumisesta laitumella? Pääasia kuitenkin, että jumi alkoi jo hyvin hellittää ja vastata hoitoon. Nemo on siis hyvässä kunnossa ilman sen suurempia ongelmia :)



Oli taas hauska seurata varsan ilmeitä ja reaktioita, kun se ilmaisee kaiken niin selvästi. Välillä nuokuttiin, välillä haukoteltiin, välillä pantiin vastaan kun tuntui ikävältä. Kaikennäköiset variaatiot sieltä löytyi, hevonen on todellakin ilmeikäs eläin. Sama koski Rouskua, joka oli välillä hyvin hämmentynyt pieni mies, kun kentällä tehtiin sille aivan uusia juttuja!

Vaan kylläpä oli virkistävää ja ihanaa saada Suvi vierailulle! Suosittelen oikein lämpimästi, mikäli kaipaat hevosellesi ystävällistä, pehmeää ja positiivista apukättä, oli kyseessä sitten esim. shiatsu- tai kraniohoito tai maastakäsittely. Käy kurkkimassa lisää Suvin kotisivuilta: http://pureheart.fi





Hihihi, leikkivät vuonohevoset!


Täyttä laukkaa alamäkeen märällä pellolla - ei ihme jos välillä voi liukastellakin..

Höntsäilijät laitumella. Johan oli kiva päivä, vai mitä pojat :)

Suuret kiitokset Suville!

"pojat ei zumbaa ne nostelee"

Tunnistaako joku, mistä kappaleesta otsikko on lainattu? Jos et, se selviää lopussa olevasta videosta. Tämä musiikki vaan sopi niin hyvin meidän pikkupoikiimme, etten voinut jättää sitä laittamatta!

Iltavuorossa ei taas kamalasti ole aikaa ollut tallilla käydä. Onneksi siellä nyt ei erityisesti olekaan tekemistä, hevoset pärjäävät vallan mainiosti. Niillä on jatkuvasti ruokaa, vettä ja kuiva suoja saatavilla, joten mitäpä nuo enempää kaipaisivat. Vallan hyvin tuntuu kyllä ihmistenkin seura silti kelpaavan.

Kirjoitin viimeksi, kuinka ponit tulivat hirmuista kiitolaukkaa luokseni laitumen toisesta päästä, kun menin viemään ruokaa laitumelle. Tällä kertaa menin vaan Fionan kanssa, ja sieltähän ne taas painattivat. Kamera oli jopa mukana, mutta olin vielä niin kaukana, ettei kuvista tullut oikein mitään. Varsinkaan, kun tarkennus on aitalangoissa lähes jokaisessa kuvassa! Joku päivä vielä hiivin laitumen reunalle kera kuvaajan, joka saa valmiiksi asettua odottamaan ohi laukkaavia hevosia. Niistä saisi hiukka kivoja kuvia, etenkin kun keli olisi kohdillaan.

Täältä me tullaan!

Vaan on nuo ponit aika pöhlöjä. Ne vaan laukkasivat suoraan minun ohitseni ja olivat menossa pihattoon! Kujassa ne pysähtyivät ja katsoivat taakseen ihan hölmistyneinä. Minä olin siinä vaiheessa kävellyt jo laitumelle. Hetken ne ihmettelivät, ja kun tajusivat etten ole tulossa perässä, niin ei muuta kun täyttä laukkaa takaisin laitumelle. Ihmetys kasvoi vielä suuremmaksi, kun en tuonut ruokaa enkä ottanut heitä mukaani. Sinne jäivät ponit aidan taakse pöllämystyneinä seisomaan.

…ja ohi mennään :D

Hei mitä etkö sää tullutkaan mukaan? No täältä me taas tullaan!

Spurttailu on kivaa. Ainakin välillä.

Nemo meni kyrsiintyneenä Popia kiusaamaan, kun en ottanutkaan sitä matkaani.

Hämääkö tämä kuvakulma jotenkin, vai onko mun ponini oikeasti näin järkyttävä mörssäri?

Toki ne sitten hipsivät perässä pihatolle, kun tajusivat, että olin sinne mennyt siivoamaan..

Tanjan kanssa otettiin pojat kentälle kirmailemaan. Edellisestä kerrasta onkin jo monta kuukautta aikaa. Tämä on ehkä paras mahdollinen hikitreeni, mitä hevoselle voi antaa. Ainakin niiltä osin, että paikat aukeavat ja hevosella on taatusti hauskaa. Ja Nemon osalta tämä on toistaiseksi ainoa treenimuoto, missä sitä koskaan on hikeen asti liikutettu. Ehkäpä tämä tulee ensi talvena muuttumaan.. ;)



Tarkoitukseni oli ottaa vain videota poikien leikeistä, kun keli oli taas mitä oli. Marraskuu. Otin siis huonomman putken mukaan, ja vähän harmittelin tätä valintaani. Pakkohan se oli taas kuviakin napsia, keli yllättikin positiivisesti. Harmi vaan, että eihän tuo 5.6 aukko riitä mihinkään, vaikka valoa yrittäisikin olla. Kuvien laatu siis on vähän mitä on, täytyy näihin nyt suht tyytyväinen olla kuitenkin. On tämä Teneriffalta ostettu halppisputki ihan jees ja ajaa asiansa täysin! Kyseessä siis Canonin 55-250mm f4-5.6 is stm. Onko muilla putkesta kokemusta ja mitä olette pitäneet?

Annetaan jälleen kuvien ja videon puhua puolestaan poikien touhuiluista. Ei näillä kahdella ainakaan keskenään tylsää pääse tulemaan!


Toinen söpöilee ja toinen ei.

Siis kuinka pitkä alahuuli Rouskulla on? :D

Ilmeitä tällä ponilla riittää.

Tukehdun nauruun, mikä asento tämä nyt on?! Ja mihin katosi ponin kaula?

Kumarrellaan.

Jostain syystä tykkään tästä kuvasta, vaikka tarkennus on taas jossain karkuteillä. Ehkäpä tuo suttaisuus vaan kuvastaa vauhtia paemmin kuin tarkka kuva?

No on tässä vertailuna sitten oikeasti hyväkin kuva.

Tähän taas pitäisi lisätä värikkäät varusteet ponille päälle ja pikkumukula kyytiin istumaan. Karusellimusiikki taustalle soimaan. Tai toki voisi vaan muokata tolpan pois kuvasta..

Hyppyy!

Levitoiva poni?

Hyvin tahmean alun jälkeen alkoi laukkaakin löytyä.

Ja välillä leikittiin oikein kunnon syöksysämpylöitä!

Kummasti poni hoikistuu samalla kun turkki hikoaa.

Popi vaan osaa nämä syöksyloikat!

Komeat kauniit hevosemme! <3

…piilotetaan ne höyryn keskelle, niin ei näy liikaa yksityiskohtia.

Komea on tämä siluettikin.

Nemo venyttää. Milläköhän tällaisen ravin saisi esille näyttelyissä?

On ne aina niin kilttejä ja söpöjä :)

Rouskun tuli oikein kunnolla hiki pintaan.

Loimikin vielä höyrysi läpi loppukäynneillä.

Keksin kivan paikan kuvata hevosia. Vaan kun hevoset olivat jo laitumella, tyydyin pienempään malliin :)


linkki videoon

ps. Eikö tämä meno nyt vähän zumbaliikkeiltäkin välillä vaikuttanut??
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )