Kenttähommissa

3/05/2012 10:42:00 ip. marjo 0 Comments

Seuraavaksi Lotta lähtikin pariksi vuodeksi ylläpitoon, ja nyt pyysin Annaa käymään uudestaan joulukuussa, kun tamma oli ollut pari kuukautta kotosalla. Ei olisi ihan äkkiä silloin uskonut, että sama ratsukko on kyseessä.. Kuvasin menoa videolle ja kuvin, mutta jostain syystä video on jäänyt julkaisematta ;) Kuvia sentään nettiin latailin viime ratsastuksenkin jälkeen. Lotta kyllä yritti parhaansa, mutta eihän sillä ensinnäkään kunto riittänyt mihinkään. Käynnissä tamma kulki nätisti, mutta ravissa pää nousi taivaisiin, ja rouva oli lapa edellä menossa omia teitään. Laukkaa ei taidettu edes ottaa, kun pohja oli niin pehmeä ja hevonen väsynyt. 

Tänään tämä pari kohtasi jälleen. Viime ratsastuksesta on vierähtänyt pari kuukautta. Lotalla on kunto kasvanut kohisten, ja sen kyllä huomasi! Anna itsekin totesi, että viime kerralla pelkäsi hevosen suurin piirtein luhistuvan alle, nyt se ei edes hengästynyt kertaakaan. Lotta olisi jaksanut vaikka kuinka. Suurin osa tunnista oli kyllä käyntiä, jo pelkästään senkin takia, että kenttä oli tosi kova ja jäinen pohjaltaan. Parit laukat nostettiin ainoassa hyvässä kohdassa kenttää.

Lotta oli oikea laiska löntystelijä koko treenin ajan. Tosin osaltaan tähän varmasti vaikutti myös huono pohja, eikä sen tähden voinut kunnolla hevoselta vaatiakaan. Kuitenkin tamma teki hommia rennosti, kuuliaisesti ja tyytyväiseltä vaikuttaen. Anna ratsastaa todella pehmeästi, ja käynnissä Lotta hakeutui itse peräänantoon. Ravissa nousi sama ilmiö esille kuin joulukuussa, ja hevosen pää kohosi taivaisiin. Samoin laukoissa kulki niskat pystyssä. Mie jäinkin pohtimaan, että voiko kyse olla siitä, että hevonen ei vaan viitsi ja halua, vai eikö sillä riitä lihaksia kantamaan itseään oikein ravissa? Hetkittäin rouva kyllä kulki tosi nätisti myös ravissa, mutta tosiaan vain hetken ;)

Laitan jossain vaiheessa videon tulemaan kenttätyöskentelystä, kun vaan pääsen sitä edes vähän muokkailemaan. Suunta on ehdottomasti oikea tässäkin hommassa, ei voi muuta sanoa! Toivottavasti Anna pääsee taas pian uudelleen Lottaa vääntelemään :)

Hiltsun "aasinkorvat" lörpättää :)

Lotan jälkeen päätin vielä lähteä Hiltsun kanssa lenkkeilemään. Tämän 22-vuotiaan issikka-"aasin" kyytiin on tällä hetkellä turha edes kuvitella hyppäävänsä, joten lähdettiin vaan jalkaisin tallustelemaan molemmat. Hiltsu ei suotta ole aasin mainetta saanut, sen eteenpäin liikkuminen on vähän niin ja näin.. Toimiessaan se on aivan ihana niin ajossa kuin ratsunakin, Hildulla on tosiaan maailman ihanin laukka ja töltti silloin, kun rouva vaan liikkuu. Nyt siis vaan käveltiin. Harmillisesti tiet ovat niin peilijäätä näiden plussa- ja pakkaskelien jälkeen, että pian saatiin luistella kotio takaisin. Odotellaan siis jäiden sulamista Hildurin kanssa.. 

Kun Sirikin saapui tallille, pääsi Rousku kokeilemaan uusinta uutta, eli eilen Helsingin Horse Fair -messuilta shoppailtua naruriimua! Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin valitsemaan herralle kirkkaan vihreä riimu, ja sehän olikin tosi tyylikäs vauvan niskassa, hih :D Samalla kun Siri käsitteli Rouskua käytävällä, mie hain Lotan vielä uudemman kerran talliin ja hieroin sen samalla. Loppis vaikutti välillä hieman hämmästyneeltä, kun mie uudella oudolla tapaa sen kimpussa hääräsin, mutta tuttuun tapaansa seisoi kuin tatti paikallaan. Toivottavasti tykkäsi :)