ajo ,

Superponit!

8/08/2013 07:52:00 ip. marjo 8 Comments

Ai että mikä ihana päivä ponien luona. On nuo niin mahtavia otuksia molemmat, että hymy vaan nousee huulille. Nyt selvisi sitten sekin, että ilman varsaa lähdetään käyttöajokisoihin. Pieni riski siinä tietty on, ja taso laskee hivenen todellisesta. Suurin ongelma tulee olemaan pysähdysten kanssa, mutta toivotaan, että poni malttaa. Jos se yhtä hyvin toimii kuin tänään, niin eipä tuossa ole ongelmaa.

Kävin siis ajelemassa vielä mahdollisesti viimeiset treenit Lotan kanssa. Ihana tuo ponien jättikokoinen laidun, kun ensimmäinen vartti tallilla menee siihen, että yrittää löytää hevoset jostain, heh. Lopulta aikani kierrettyäni näin ne kaukana laitumen perimmäisessä nurkassa. Neljä tammaa. Enkä yhtäkään varsaa, sillä kaikki olivat nokosilla. Lähemmäs käveltyäni hahmotin varsatkin. Kolme kappaletta. Vaan hetkinen. Kolme?? Pikainen tsekkaus varsoihin, ja tajusin saman tien, että Nemo puuttuu! Lotta kuitenkin laidunsi tyynen rauhassa laitumen perällä...

Kävelin Lotan luo, joka jälleen hörötteli minulle tervehdykset (on tehnyt sen nyt joka kerta), ja samalla tajusin, että Nemo seisoo metsässä aidan toisella puolen. Kiva. Sieltä se kurkisteli sammalmättäältä neulasten lomasta kuin mikäkin metsänpeikko. Ja mitäs sitten tekisin.. Aidat olivat hieman löystyneet siltä kohdalta, joten nappasin ne kokonaan irti ja lähdin taluttamaan Lottaa poispäin, ajattelin Nemon siitä tulevan takaisin jos kerran poiskin oli mennyt. Vaan tämäpä lähtikin aidan toisella puolen täyttä laukkaa kirmaamaan perään, ja pomppasi takaisin laitumelle toisesta kohtaa, jossa aita oli hieman huonosti. Kävin sitten korjaamassa laskemani aidan ja poistuimme paikalta. Nyt on kaikki aidat taas viimeisen päälle kunnossa ja sähköt varmastikin kiertää. Mutta ihmettelen suuresti, miten Nemo on edes uskaltanut koskea aitaan?! Se kun pelkäsi kuollakseen tällin saamista jo tarhan portista, eikä muutenkaan uskaltaudu lähellekään aitoja, vaikka Lotta olisi laitumen toisella puolen. Miten se on yhtäkkiä keksinyt, että tuossa ei ehkä sähkö kuljekaan, ja siitä voi poistua paikalta?! Ota noista varsojen aivoituksista sitten selvää.. Onneksi Nemo nappasi mojovan tällin aidasta, kun olin ottanut Lotan toiselle puolen puomiin kiinni ja varsa jäi laitumelle. Hyvä hyvä.

Molemmat ponit pääsivät vihdoista viimein parturiin. Lotan sojottava pehko olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten, mutta yllättävän hyvä siitä tuli, vaikka onkin päässyt ylikasvamaan. Nemon harjasin laitumen puolella Lotan ollessa aidan toisella puolen. Jätkä seisoi taas niin hienosti paikoillaan ja nautiskeli harjauksesta. Kokeilin sitten, mitä tuo tuumaa saksista. Ensin vaan napsuttelin edes taas sen ympärillä ja pään päällä. Varsalla vaan korvat kääntyilivät, mutta muuten se seisoi kuin maahan liimattuna ja rentona pää roikkuen. Seuraavaksi yhdistin saksien ääniin harjan nyppimisen, eli saksittelin ilmassa ja käsin vetelin kevyesti Nemoa harjasta. Sama homma, ei reaktiota. Joten ei muuta kun leikkaamaan. Varsa seisoi rentona nuokkuen paikoillaan koko operaation ajan. Sain täysin rauhassa saksia aina korvantaustoja myöden. Nemolle muuten kasvaa jo "oikeita" aikuisjouhia ihan korvien takana, eikä enää mitään vauvahaituvia! Apua, nytkö siitä tulee muka jo iso mies...

Lotan ajosta nyt ei ole sen enempää kerrottavaa.. Muuta kuin että se oli hieno. Kentällä harjoiteltiin pujottelurataa pienten tiukkojen kurvien kera. Katsotaan sitten miten onnistutaan tositilanteessa. Kiitos vielä Maaritille ohjeistuksesta ajohommissa!

Sen lisäksi, että vauvatukka läks, lähti myös vauvariimu. Ei enää mahtunut päähän, ja nyt on jätkällä uusi hieno ja tismalleen sopiva shettisriimu, voi pientä :)

Oritupsu, hih!

Kuka rapsuttaa ja ketä...?

Aina nämä vauvat vaan kyhnyttävät tosiaan. Yhtään painileikkiä en ole vielä nähnyt, vaikka eipä se tammojen tapoihin kuulukaan..

Hyvä paikka lepuuttaa päätä.

Aina kun jotain tapahtuu, ovat vuonikset ekana paikalla tarkistamassa tilanteen! Voitaisko me jotenkin auttaa??

Varsakamut on parhaita :)