lotta ,

Nemppiksen reenejä videolla & pakoreaktiosta

9/11/2013 08:50:00 ap. marjo 2 Comments

En huomannut kirjoittaakaan edelliseen ponien luota tarinoituun postaukseen, että tehtiin Nemon kanssa pienet maastakäsittelyharjoitukset laitumella. Vapaana tapahtuvien harjauksen ja jalkojen nostelun lisäksi harjoiteltiin vielä riimussa kulkemista. Nemo oli niin täydellisessä mielentilassa koulutusta ajatellen, että otin sille myös pari uutta juttua harjoitukseen mukaan. Yhteensä tämä treenisessio kesti ehkä kymmenen minuuttia.

Ensimmäinen harjoiteltava asia oli tietty riimun pukeminen. Nemo osaa kivasti myödätä riimulle. Sen enempää en nyt tähän kuitenkaan keskittynyt, sillä riimun laittaminen sujuu niin hienosti. Joskus jaksaessani toivottavasti opetan senkin niin, että Nemo itse työntää päänsä avonaiseen riimuun. Se ei nyt kuitenkaan ollut tämän harjoituksen pointti.

Seuraavana vaan käppäiltiin narun päässä harjoitellen siis riimun paineeseen reagoimista. Nemo toimii kyllä toistaiseksi niin ihanan pienellä paineella, että olisin ikionnellinen, jos sen saisi näin herkkänä pidettyä! Ihan omista käsistähän se on kiinni.. Riimussa harjoiteltiin lähinnä kääntymistä ja liikkeelle lähtöä. Pysäytyksiin en hirmuisesti älynnyt kiinnittää huomiota. Kun varsa kävelee miun perässäni, en voi sitä vielä narulla pysäyttää, sillä peruutusmerkkiä ei ole varsalle opetettu. Lähinnä siis vain odotin, että se pysähtyy miun perässäni. Liikkeellelähdöissä käytin suullisena merkkiä maiskautusta aina siinä vaiheessa, kun varsa liikauttaa jalkojaan.

Otinkin nyt ensimmäistä kertaa myös peruutusmerkin työn alle. Aivan uskomatonta, miten nopeasti Nemo tuon hoksasi! Videolla näkyy, kuinka varsa toisella kertaa jo saman tien tarjoaa peruutusta. Ihme otus :) Peruutusmerkki on siis sama kuin pysäytysmerkki, liikkeestä tehtynä se tarkoittaa ensimmäisenä pysäytystä ja avun jatkuessa peruutusta. Vaikka siis taluttaisit hevosta takanasi kolmen metrin narun päässä, voit yhdellä pienellä köyden heilautuksella pysäyttää hevosen sinne kolmen metrin päähän taaksesi. Tämä on hevosten erittäin tärkeää osata jo ihmisten turvallisuuden kannalta..

Ensimmäisen kerran pyysin varsaa myös liikkumaan heiluvan narun paineesta. Lopputähtäimenä on se, että hevonen lähtee liikkeelle pelkästään siitä, että mie heilautan sormeani. Toki alkuun tarvitaan paljon selkeämpiä apuja. Nytkin harjoitus aloitettiin pienellä köyden heilauttelulla, ja jos se ei tuottanut tulosta, voimistettiin apua narun pyöritykseen. Nemo keksi tässäkin varsin nopeasti, että jalkoja liikuttamalla paine lakkaa. Vielä tässä vaiheessa ei ole väliä, mihin suuntaan ja miten päin varsa liikkuu, ainoa merkitys on sillä, että se ymmärtää narun sykkivän paineen tarkoittavan liikkumista.

Viimeinen harjoitus oli tietysti riimun riisuminen. Tähänkään ei sen enempää tarvinnut puuttua, sillä Nemo osaa jo myödätä päällään riimua riisuttaessa. Pidin siis vaan kevyen paineen riimun sivulla ja odotin, että varsa kääntää päänsä minua kohden. Silloin nappasin riimun pois.

Haluaisin vielä tässä vaiheessa painottaa, kuinka tärkeä merkitys hevosen mielentilalla on koulutuksen kannalta! Aivan sama, onko kyseessä nuori varsa, gp-liikkeitä opiskeleva kouluhevonen tai vanha ja rutinoitunut työhevonen. Hevosta tulee aina kouluttaa vain sen ollessa täysin rento! Hevonen yhdistää aina oppimaansa asiaan myös mielentilan.

Suosittelen lämpimästi kaikkia lukemaan aiheesta pakoreaktio. Jo pienet pakoreaktioon viittaavat merkit (esim. askelten kiihdyttäminen, pään viskely, hampaiden narskuttaminen, hännällä viskominen yms.) ovat erittäin haitallisia hevosten kanssa työskennellessä, eikä niitä saisi esiintyä. Vaikka nämä reaktiot ovat vain lieviä merkkejä pakoreaktiosta, aina tapahtuessaan ne vahvistavat hevosella pakoreaktioon johtavia hermoratoja, joka puolestaan lisää pakoreaktion mahdollisuutta jatkossa.

Mitä useammin hevonen tekee töitä jännittyneenä, sitä todennäköisemmin se on jännittynyt myös jatkossa. Pakoreaktioiden mahdollisuus kasvaa suuresti - ei pelkästään kyseisessä tilanteessa ja kyseistä tehtävää suoritettaessa - vaan myös muissa tilanteissa ja käsittelyssä. Tulevissa Vuonisuutisissa on hyvä aiheeseen liittyvä artikkeli (johon muuten liitin Lotan ja Rouskun kuvat mukaan ;)). Itse lueskelin samaista asiaa juuri Tuire Kaimion kirjasta, ja voin vaan todeta, että tärkeämpää asiaa hevosten koulutukseen liittyen ei taida olla olemassakaan.. Jokaisen hevosten kanssa työskentelevän tulisi ymmärtää pakoreaktion merkitys ja toimintamalli.

Videolla näkyy siis hyvin, millainen mieliala hevosella tulee koulutuksen aikana olla. Kouluttajan tehtävä puolestaan on järjestää hevoselle sellainen tilanne, että se kykenee toimimaan täysin rentona harjoitusten ajan! Hyvä kouluttaja myös tunnistaa hevosesta ne kaikkein pienimmätkin pakoreaktioon viittaavat merkit, ja helpottaa silloin olosuhteita siten, ettei näitä enää esiinny, tai jatkaa koulutusta vasta hevosen ollessa rentoutunut..

Vielä sivuhuomautuksena, että hyvin usein pakoreaktion ilmeneminen johtuu hevosen käsittelijästä tai ratsastajasta. Ihminen aiheuttaa pakoreaktion usein esim. antamalla hevoselle ristiriitaisia apuja. Monesti onkin paikoillaan ensimmäisenä tarkistaa oma toimintansa, jos hevonen ilmaisee pienimpiäkin merkkejä levottomuudesta..