koirat ,

Sänkipeltokaahausta...

9/11/2013 09:45:00 ip. marjo 5 Comments

...koirien voimin. Eipä meillä tässä tilanteessa ole minkään sortin mahdollisuuksia hevosilla sänkkäreillä päästellä. Vaikka Lotta olisikin kotona, ei meillä ole sänkkäreitä käytössä, enkä ihan ensimmäisenä lähtisi Lotalla päästelemäänkään. Harmillisesti myöskään Kalinon luona ei ole sänkkärimahdollisuutta. Mie niin tykkäisin kuvata sänkipellolla täysillä kiitävää vuonoa. Onneksi näitäkin olen joskus saanut Viivin luona napsia :)

Sen sijaan käytiin Sirin kanssa sänkkärillä koiralaumaamme juoksuttamassa. Kummankaan kameravehkeet eivät oikein kyseisessä tilanteessa pysyneet pienten pikakiitureidemme matkassa, joten kuvasaldo jäi lievästi sanottuna kehnoksi. Tässä kuitenkin muutamia otoksia sänkkärillä päästelijöistä:

Vanha ja viisas Zelda. 

...joka sai taas yllättäen hepulit!

ja villitsi sen yleensä valmiiksi täyskahjon adhd:n juoksemaan kanssaan.

Britney on tainnut havaita kepin lentävän horisontissa..

Bellan pakkomielle on juosta koko ajan Fionan kimpussa ja räksyttää sille..

Ja Fionahan tätä vauhtia tarjoilee, ei sen elämään muuta mahdukaan..

Laumamme jälleen yhdessä poseeraamassa.

On ne aikas ihastuttavia :)

Sirin jengi liikkeelle lähdössä.

Ja vielä toinen posetus. Aika kätevä koirataksi ;)

Fiona on havainnut jotain mielenkiintoista.

Ja Bellakin pysyi hetken paikoillaan.

Viimeisinä muttei vähäisimpinä pienet valkoiset puuhkat, Nelli ja

yltiöherttainen omia menojaan taapertava mummokoira Lilli.

Harrastatteko työ syksyisin sänkkärillä ratsastusta? Millä mentaliteetilla? Mennäänkö siellä täysiä pellon päästä päähän, vai tuupataanko siellä koulua, vai jotain siltä väliltä? Lotan kanssa olisi taatusti aivan ihanaa päästellä täysillä pellolla, ja saattaisipa tuo muori jopa innostua itse juoksemaan kunnolla.. Lotan täysiä on kuitenkin melkoista löntystämistä, vaikka se kuinka innoissaan laukkaisi ;)

Mie muistan elämäni ensimmäiset sänkkärilaukat joskus vuosien -02-03 tienoilla. Ratsuna oli silloinen hoidokkini new forest -ruuna. Mentiin kavereiden kanssa pellolla (itse asiassa Lotta saattoi olla yksi näistä muista poneista) ja mie vaan hädissäni kyselin muilta, saatteko te varmasti ponit pysäytettyä, jotta miekin saan. Ei siinä muu auttanut kuin uskaltaa, puristaa itsensä täysillä poniin kiinni ja toivoa parasta. Taisi mennä enempi paniikin ja jännityksen kuin hauskuuden puolelle tuo homma, olinhan vasta aloittanut ratsastuksen ja hiljattain tutustunut tähän poniinkin.. Sen sijaan käytiin monesti ajamassa valjakkoa sänkkärillä samaisella ponilla, ja se oli kyllä mieleistä puuhaa. Tuon koommin ei olekaan sitten ollut sänkkäreille mahdollisuuksia.

Paitsi juuri Lotan ylläpitoon lähtöä edeltävänä syksynä, eli 2009. Saatiin lupa käyttää peltoa, ja mie olin tietty onnessani, kun ajattelin vihdoin pääseväni ratsastamaan edes jotain kouluratsastukseen viittaavaa vuosien maastoilun puuduttamana. Ja toki mielessä siinsi myös ajatus antaa ponin juosta niin paljon kuin se haluaa.. Olisin halunnut jonkun ottamaan meistä kuvia sänkkärillä, mutta eipä löytynyt ketään tuohon hommaan, joten nappasin vain itselleni pokkarin mukaan.

Oli ehkä luojan lykky, ettei kukaan lähtenyt kuvaamaan.. Ei homma ponin kanssa sitten toiminutkaan ihan niin kuin ajattelin. Kertoo paljon siitä, millainen suhde minulla ja Lotalla tuolloin oli, että poni yritti jatkuvasti päästä pois pellolta. Se venkoili kohti tulosuuntaa jo käynnissä ja ravissakin, laukasta puhumattakaan. Toiseen suuntaan en uskaltanut edes laukata, sillä pelkäsin ponin lähtevän käsistä ja toiseen suuntaankin saattoi Lotan puolelta tulla äkkinäinen sivuloikka tai loiva kaarros takaisinpäin.. Juu ei näin. Eipä siis oikein vakuuttanut tuokaan sänkkärillä ratsastus meikäläistä.

Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan, että Lotta yrittäisi kiikuttaa minua mihinkään suuntaan, ihan sama mihin pellolle menisin sen kanssa juoksentelemaan. Toki koskaan ei saa sanoa ei koskaan, mutta ihmettelisin suuresti, jos jotain sen suuntaista esiintyisi. Meidän suhteemme Lotan kanssa on kehittynyt aivan huimasti vuosien varrella, ja vaikka olen ponin jo yli kymmenen vuotta tuntenut, vasta nyt ihan parin viime vuoden aikana voisi sanoa, että ollaan toden teolla alettu ymmärtää toisiamme.. Ja silti olisi vielä aivan hirmuisesti opeteltavaa ja yhdessä koettavaa edessä :)

Kaivoin esille nuo 2009 kuvatut otokset meitin ensimmäisestä sänkkärireissustamme. Kylläpä Lotta näyttää oudolta...

Lenkille lähdössä.

Mielettömän paksun näköinen niska nykyiseen poniin verrattuna..



Epäonnisen peltoratsastuksen jälkeen kävin vielä metsässä kävelemässä
- sekä itseäni että ponia rauhottaakseni. Eipä kyllä näytä tässä
poni kovin rentoutuneelta... ;)

Kotipihassa muistan kuinka harjoiteltiin sitä, että Lotta odottaa satulahuoneen
oven takana vapaana liikkumatta, kun käyn viemässä satulan. Hyvin toimi.
Nykyisinhän Lotta seisoo tallin pihassa vapaana paikoillaan vaikka kuinka kauan,
 jos itse käyn vaikka hakemassa hanskoja tai jotain unohtunutta tallista..

Edelleen toivoisin kovasti pääseväni Lotan kanssa sänkkärille ratsastamaan - sekä tuuppaamaan koulua, että päästelemään kiitolaukkaa. Ennen kaikkea haluaisin kuitenkin vaan saada Lotasta kuvia sänkkärillä, yhtäkään sellaista ei taida olla olemassa?! Toivottavasti vaikka ensi syksynä löytyisi siihen mahdollisuus, ja poni olisi edelleen riittävän hyvässä kunnossa tuohon hommaan.

Viime syksynäkään ei sänkkäreille päästy, vaan sen sijaan käytiin louhoksella pyörimässä. Tuo oli kyllä aika huisin hauskaa, ei voi muuta sanoa. Ja saatiin hienoja kuvia. Varmaan muistattekin blogia kauemmin seuranneet, ja jos on jäänyt unholaan, niin kuvat löytyvät täältä: Louhoksella leikkimässä Tässä pari maistiaista:




You Might Also Like

5 kommenttia :

  1. Aaah ihania kuvia ja ihania koiria! <3 voikun itsellä olis tollaset kuvausmahdollisuudet.....

    Ihana toi koirataksi, on varmaan muuten hyvnin kasvatettuja koiria ku pysyy noin hyvin pyöränkin kyydissä poseeraamassa ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana lauma! :)

    Jos mä pääsisin sänkkärille, vetäisin täysiä, ehdottomasti! :)

    VastaaPoista
  3. Sänkkärillä pitää olla kontrolli myös, eli ei pelkästään täysiä :) Laajoja ympyröitä mikäli ei ole kovin kapeat sarat ja sitten vaan semmoista reipasta perustempoa, harvemmin mitään kunnon tuuppailua. Yleensä hepasta lähtee kivan reipasta ja isoa liikettä sänkkärillä :) Toki sitten myös välillä pitää vetää ihan täysiä.

    VastaaPoista
  4. Itse kävin juuri muutama päivä sitten sänkkärillä :) ´ja mentiin aika lujaa pellon turvallisuuden tarkistamisen jälkeen. Ponikin selvästi tiesi mitä sänkkärillä kuuluu tehdä, ei se yleensä niin vauhdikas ole.

    VastaaPoista
  5. Hei kiitos kommenteista, en ole taas ehtinyt vastailla..

    Lili, miksei ole kuvausmahdollisuuksia? Koirat vai kamera puuttuu? Kyllähän sitä voi vaikka kaverista napsia kuvia sänkipellolla, tuo on kyllä kiva maisema.. :)

    Ulla, kyllähän se kivempaa on :D

    emma,
    Sänkkärillä saa juuri siksikin kivoja kuvia myös hallitusta menosta, kun yleensä hevoset liikkuvat siellä isommin ja terhakkaammin, jolloin kintutkin nousevat näyttävämmin. Olisi oikeastaan kiva nähdä, miten Lotta sänkkärillä kulkisi..

    Eve, oliko sinulla kuvaajaa matkassa? :)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.