kengittäjä ,

Kelistä viis me maastoillaan taas!

11/19/2013 09:32:00 ip. marjo 2 Comments

Molemmat kastuttiin, mutta eipä se haitannut, oli niin kivaa ratsastaa!

Ihanaa mahtavaa upeaa, Lotalla on taas kengät! Tätä päivää on niin odotettu. Jo ensinnäkin hevosen itsensä kannalta, sen jalka-asennoilla ei vaan liikuta ilman kenkiä. Ei ainakaan niin, että paikat pysyisivät ehjinä ja hevonen pystyisi kunnolla kävelemään (kovalla pohjalla). Ja toiseksi tietty sen takia, että nyt päästään taas maastoilemaan!

Valmiina lähtöön.

Lotta oli huippukiva ratsastaa. Muorissa oli virtaa vaikka koko pienelle pitäjälle jakaa. Vaikka onko tuo nyt ihmekään, kun viimeksi sillä on tosiaan maastoiltu helmikuussa, ja silloinkin oli jo vauvamasu painona. Lotasta löytyi jopa ripaus vanhaa tuttua pönttöilyenergiaa. Kaikennäköistä piti kyttäillä, ja korvat pyörivät päässä kuin väkkärät. Osuttiin vielä keskelle jotain varisten ja korppien kokoontumisajoa, ja jopa puissa lehahtelevat linnut aiheuttivat pientä säpsymistä. Siis Lotassa?! Oli muuten hienoa seurata korppeja lähietäisyydeltä ja kuunnella niiden huutoja. On siinä vaan hieno ja niin aliarvostettu lintu.

Käytiin pitkä ja rento kävelyreissu. Muori olisi itse halunnut juosta, mutta malttoi kyllä kävellä löysällä ohjalla. Oikeastaan mentiin koko lenkki ohjat löysänä. Hirmuista pitkää askelta vaan poni harppoi menemään. Samoin ravipätkillä Lotta venytti parasta vauhtiaan juuri ja juuri laukkaan nostamatta. Ihan hassu heppa :)

Lenkin tiedot otin taas talteen. Jotenkin olisin kuvitellut, että oltaisiin menty kovempaa. Lotta kuitenkin käveli tosi reippaasti, ja muutamia pätkiä ravailtiin, mutta ei sitten.. Tosin näitä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä muori nyt tarvitseekin, jotta saadaan sille taas vähitellen lisää lihaa luiden päälle ja kuntoa ylös. Lotta saisi kyllä olla huomattavasti paksummassa kunnossa.. Ehkäpä imetyksen lopettamisen jälkeen (ja nyt kun päästään paremmin liikuttamaan, vaikka siis liikkunuthan se on tähänkin saakka koko ajan), alkaa tulostakin näkyä.

Voiko paljon synkempää maisemaa enää ollakaan..

Missä viivytte lumet??

Niin, tänään siis kävi kengittäjä, kuten ehkä tästä satuilusta jo arvasittekin. Lotta sai ainoana ponina popot jalkaan ja muut taas vuoltiin. Rouskulla näkyi nyt ekaa kertaa selvästi sama ongelma kuin äidillään, eli kavion kuluminen ulkoreunasta. Silläkin on siis pientä taipumusta suppuvarpaisuuteen. Ei todellakaan samoissa määrin kuin Lotalla, mutta voipi olla, ettei Rouskun jaloillakaan ilman kenkiä pysty aktiivisessa käytössä kulkemaan. Siri onkin jo mietiskellyt, laittaisiko pojalle kengät talveksi, mutta ainakaan vielä sitä ei kenkään lyöty. Jos tässä joskus ajelemaan päästään ja kaviot kuluvat huolestuttavasti, tai kelit ovat sellaisia, ettei ilman hokkeja ole mitään asiaa liikenteeseen, kai sillekin jossain kohti kengät täytyy laittaa. We'll see.. Mie pitäisin todella mielelläni kengätöntä hevosta, tai käyttäisin bootseja, mutta jos hevosen jalat ja kaviot ovat sitä laatua, että hevonen kärsii kengättömyydestä, niin tällöin en kyllä näe muuta ratkaisua kuin ehkäistä ongelmia kengityksellä. Toivotaan siis hyväasentoisia jalkoja ja vahvoja kavioita hevosille..

Nemo ei hirmuisesti digannut kengittäjästä. Etujalkojen käsittelyssä alkoi varsalla jo etupää nousta ilmaan, Nemon ilme oli sitä luokkaa kuin se olisi huutanut: "Apua, auttakaa, joku vei multa yhden jalan!" :D Silmät vaan pyörivät varsalla päässä, kun se ihmetteli, miksi sen kinttua kiskotaan. Onneksi oli raavas mies pitelemässä, eikä varsa saanut jalkaansa irti repäistyä. Kun mie pidin varsaa riimusta kiinni ja rapsuttelin sitä otsasta, oli Nemo nätisti paikoillaan ja kaviot saatiin vuoltua. Tai toiseen etuseen ei edes koskettu. Nemollakin ovat molemmat etuset hieman enemmän ulkoa kuluneet (kuten äidillä ja veljellä), mutta näillä kaikilla kuluminen on ollut niin voimakasta, ettei hirveästi pystynyt pois ottamaan. Kysyinkin tuossa, uskaltaako varsaa juoksuttaa mukana kovilla sorateillä, mutta kuulemma on ihan ok, siinähän ne kaviot vahvistuvat..

Roppe kavioitten vuolussa.

Raspi käy ahkerasti.

Lotan kulmikkaat epätasapainoiset kaviot kenkiä odottamassa.

Tässä taas yksi piirrosviiva havainnollistamassa kavioiden epätasaista kulumista.

Tilanne ennen vuolua..

Neppariponi odotteli kiltisti vuorooan, kun äitiä kengitettiin.

Parempi vaan pysyä omalla puolella...

Ihme että vanha ja kankea Lottakin taipuu tällaiseen :D

Ylläri kyselee Nemolta, että mitä siellä oikein tapahtuu.

Kengityksen jälkeen! Näin vinoja kavioita ei pysty kerralla korjaamaan, mutta nyt ne on korjattu niin hyvin kuin mahdollista, ja seuraavassa kengityksessä tilanne on taas parempi, kun kavio saa kasvaa kulumatta vinoon.

Jalka kengityksen jälkeen.

Nemoa mietityttää, mikä tän homman nimi oikein on..

Tässä vielä hyvin havainnolistava kuva siitä, mitä kaviokuume voi aikaansaada kaviossa. Kaviokuumeen aiheuttamat vammat eivät parane koskaan, vaikka kaviokuume itsessään meneekin ohi. Tuo lila väri on siis verenpurkaumaa kavion sisällä.

Yllärin kaviosta puolestaan löytyi ylläri. Mätäpaise. Kuvassa näkyy lähinnä verta, jota paiseesta alkoi vuotaa. Pari päivää heitoa jodikääreellä ja seisoskelua sisällä karsinassa on nyt Ylle-Byllellä edessään. Kurainen tarha voi valitettavasti tällaista aiheuttaa. Lumia ja pakkasia odotellessa!