ajo
,
Ensin tultiin perässä niin, että Heikki ajoi Lottaa ja minä talutin Rohania. Jo pian siirryttiin kävelemään kärryjen viereen, siitä eteen ja hetken päästä istuin jo itse kyydissä kun Rohan oli vain kevesti kiinnitetty kärryjen aisaan. Videolta voitte itse todeta, ettei se kovin paniikkinen näiden kammotusten edessä ollut.
Luulen että kärryjen "hyökkääminen" korkealta sen selän päältä sen kylkiin kiinni aiheuttaa sille vangituksi tulemisen tunteen ja paniikkitilan. Itse kärryjen ääni sen edessä, takana tai sivuilla ei sille paniikkia aiheuta. Ei muuta kuin hitaasti etiäpäin sano mummokin lumessa ja tää mummo on sitä mieltä, että niin kiva kun sillä olis jo päästäkin ajeleen on sen kans ihan kiva ajella näköjään näinkin.
Koppiskammo
Rohanin koppakärrykammo on hiipinyt kuin varkain esiin. Olen koittanut pääni puhki miettiä mikä olisi voinut aiheuttaa sen pelon noita kapistuksia kohtaan. Ei tulisi kuulonkaan iskeä niitä sen kylkiin kiinni vielä pitkään aikaan sillä kun se ne näkee sen pienet keltaiset korvat alkavat pyöriä päässä, se alkaa liikehtiä hermostuneesti, nostaa päänsä kohti taivaita ja jännittyy. Saattaapa jopa korskahtaa merkiksi, että selkäni taakse niillä ei ole mitään asiaa. Ollaankin yritetty tehdä niistä mukavia syömällä niiden jalkatilasta porkkanoita ja hengailemalla niiden läheisyydessä muuten vaan. Kerroin tästä "ongelmastani" meitä aiemmin kouluttaneelle Sarille joka sitten vihjaisi miksen laittaisi Rohania kiinni Lottaan jonka perässä siis on nämä hurjat kaksipyöräiset. Sillä ehdolla jos Lotta vaan sen sietää ja jos Rohan sen vaan sietää.
Uskalsin koittaa tätä eilen, koska tiedän, että vaikka Lotta ei juuri pidä siitä, että hänen vierellään kuljetaan saati että häntä ohitetaan tai joku uskaltaisi taivaltaa hänen ylhäisyytensä edessä on se kuitenkin käyttäytynyt maastossa ratsain tosi hienosti Rohanin kanssa. Siellä ollaan menty vieritysten ja peräkanaa karvaa karvaa vasten joten en uskonut myöskään tässä asiassa olevan ongelmaa, muuta kuin korkeintaan niissä koppiksissa Rouskulle.Ensin tultiin perässä niin, että Heikki ajoi Lottaa ja minä talutin Rohania. Jo pian siirryttiin kävelemään kärryjen viereen, siitä eteen ja hetken päästä istuin jo itse kyydissä kun Rohan oli vain kevesti kiinnitetty kärryjen aisaan. Videolta voitte itse todeta, ettei se kovin paniikkinen näiden kammotusten edessä ollut.
Luulen että kärryjen "hyökkääminen" korkealta sen selän päältä sen kylkiin kiinni aiheuttaa sille vangituksi tulemisen tunteen ja paniikkitilan. Itse kärryjen ääni sen edessä, takana tai sivuilla ei sille paniikkia aiheuta. Ei muuta kuin hitaasti etiäpäin sano mummokin lumessa ja tää mummo on sitä mieltä, että niin kiva kun sillä olis jo päästäkin ajeleen on sen kans ihan kiva ajella näköjään näinkin.
 |
| Nyt pitää seistä paikoillaan ja hymyillä paparazzille. |
 |
| Nooo -olihan siellä jokunen irvistys äidin puolelta muistutukseksi, että kakarat kuuluvat kulkemaan hieman etäämmällä ja takaoikealla. |
 |
| Tässä ne menee puolentoista vuoden tauon jälkeen rintarinnan poika ja äitee ja mää. |
 |
| Tässä on kuva edellisestä kerrasta kun ne ovat menneet näin yhdessä. Eli sama trio, poika, äitee ja mää maaliskuussa 2012. |
Tuo Lotan ilme on jotain ihan mahtavaa! :D Ja kyllä on Rousku niin komistunu ja miehistyny, hieno ponski se on!
VastaaPoistaVooi nyt ihastuin vuonoihin teijän blogin johdolla. Ihania kuvia osaatte ottaa! mut jos saa kysyä ni onkse talli missä lotta rohan ja nemo asustaa joku pieni yksityistalli teijän oma talli vai millanen ? Miten teillä on varaa ja aikaa hoitaa poneja? missä käytte töissä :)?
VastaaPoistaTalli on pieni yksityistalli, joka on kokonaisuudessaan muiden ponien omistajilla vuokralla ja nuo pääasiassa tallia hoitavat. Me Sirin kanssa autellaan mahdollisuuksien mukaan ja sillä tallivuokrakin on halpa. Kahdeksan ponia siis tallilla asuu, joista kuusi on yhden perheen omistuksessa, lisäksi Nemo ja Rousku :) ei sitä aikaa ja varaa aina meinaa ollakaan, mutta jotenkin on selvitty! :D
VastaaPoistaRuunien ruuna Rohan kiittää Anskua kehuista :) ja mää kans!!
VastaaPoista