Luukku 19

12/19/2013 01:05:00 ap. Siri 7 Comments

Onko hevostelu aina ollut sinun juttusi vai onko kokeiltu muitakin harrastuksia? Jos sinun pitäisi valita jokin hevosiin liittyvä uusi harrastemuoto (esim. raviurheilu/kenttäratsastus/vikellys tmv.) jota et siis jo tee mikä se olisi?

Marjo vastaa:

Olen aina harrastanut ja paljon, tosin oikeastaan mikään lapsuuden harrastus ei ole johtanut aikuisiällä jatkoon.. Olisin koko lapsuuteni halunnut ratsastamaan, mutta sinne en lajin kalleuden vuoksi päässyt. Hevosia olen harrastanut "ilmaiseksi" koko sen ikäni mitä niiden kanssa olen touhunnut - kymmenen kerran alkeistuntiakorttia lukuunottamatta, joten vasta kun itse sain itseni tähän lajiin sisälle, ovat hevoset kuuluneet elämääni.

Ala-yläasteiässä ramppasin eri harrastuksissa lähes jokaisena viikonpäivänä. Ensimmäinen varsinainen harrastus taisi olla pianon soitto, sen aloitin 1. luokalla(?). Piano vaihtui parin vuoden jälkeen kanteleeseen, jolla suoritin Musiikkiopiston tuntkinnon. Kannelta soitin vajaan kymmenen vuoden ajan, ja musiikin teoriassa kävin lisäksi kolme vuotta. Jonkun aikaa pikkulikkana kävin ampumassa ilmakiväärillä siskon jalanjälkiä seuraten, kun tuo silloin harrasti ammuntaa. Muistan kuinka kävelin suoraan kanteletunnilta ampumaan, heitin silloin vielä pienen 5-kielisen kanteleeni ammuntapaikan penkille ja vaihdoin aseen kouraan :D 

Soittopelini ihan riittävän monen vuoden ajan..

Pienempi kannel, jota en raaskinut myydä Tässä oli paljon kauniimpi ääni.

Tanssiharrastuksia on ollut useampiakin. Naisvoimistelijoiden jumpissa olen käynyt ihan pikkutytöstä saakka - muutaman vuoden ikäisenä jo äiti-lapsijumpassa. Sieltä sitten muissa ryhmissä aina iän karttuessa.. (eli valehtelin, ei se pianon soitto ollut eka oikea harrastus) Baletin aloitin noin kolmannella luokalla, ja siellä vierähti muutama vuosi. Baletin lisäksi cheerleaders ja street dance olivat kuvioissa jossain vaiheessa vissiin yläasteiässä.

Omaa koiraa olen halunnut aina! 16-vuotiaana sen vihdoin ja viimein sain - pitkällisen kinuamisen jälkeen. Ensin sain vanhempani suostumaan kissaan, mutta joku äidin tuttu sitten puhui, kuinka koira on paljon vaivattomampi, kissa menee mihin tykkää ja tekee mitä haluaa, mutta koiran voit opettaa pysymään poissa sohvilta jne. Joten kissa vaihtui "kissankokoiseen" koiraan, ja sehän oli juuri se minkä halusinkin, eli sheltti. Parille kasvattajalle soitettiin, ja pian saatiin vinkki vastikään syntyneestä pentueesta, jossa oli vielä juuri se "malli" vapaana jota hettiin, eli trikkinarttu. 

Zeldan kanssa paimennukseen tutustumassa.

Jyväskylän KV-näyttelyssä esitettiin kahdeksan koiran yhteinen koiratanssiohjelma Cats-musikaalin teemalla.

Zelda tuli meille kyllä niin sika säkissä kuin koiran voi hankkia, mitään rodusta ja suvuista tietämättömälle. Pelkkää kotikoiraa siitä haettiin, mutta saman tienhän minä uppouduin täysin koiraharrastusten maailmaan. Ekana kesänä oltiin jo mukana pentutokokurssilla, ja siitä se lähti. Zeldan kanssa on käyty näyttelyissä, tokoiltu TK2, tehty BH-koe, kisattu agilityssä - jonka koulutusohjaaakurssin olemme Sirin kanssa käyneet ja joskus koulutimmekin ryhmää puokkiin, kisattu rally-tokossa RTK2, kisattu ja esiinnytty koiratanssissa sekä tehty jälkeä, hakua sekä verijälkeä. Nykyisin olen tämän saman koiraseuran hallituksessa, jossa harrastamisen aloitimme. Seurat, treeniporukat ja harrastuskaverit ovat vaihtuneet kymmenen vuoden aikana, mutta paljon on tehty ja nähty!

  

Nuoremman koiran Fionan treenipätkä

Aikuisiällä olen itse hurahtanut pariin uuteen harrastukseen, muun muassa uimiseen, kuntosaliin ja tankotanssiin. Jyväskylässä asuessani harrastusmahdollisuudet paranivat huomattavasti pikkukaupunkiin verrattuna, ja kaverin kanssa käytiin pitkän aikaa kerran viikossa uimassa. Salilla käyntiä on ollut välillä enemmän ja vähemmän, mutta muutaman vuoden sielläkin olen rampannut. Jostain pitäisi taas saada into takaisin! Harmittaa vaan, kun niin ihana ja täydellinen sali jäi Jyväskylään, syö motivaatiota vaihtaa treenipaikkaa huonompaan.. Tankotanssia olen käynyt parillakin eri studiolla kokeilemassa. Laji on vaan opiskelijabudjetille sen verran liikaa, että on ollut pakko lopettaa harrastaminen. Mutta siinä on kyllä niin ihana laji, että suosittelen kaikille! Oman kroppansa haastaminen on aivan mahtavaa (samoin kuten salilla), mutta tankotanssissa se fiilis, jonka saa tangolla pyöriessä ja erilaisia pitoja tehdessä, on vielä sata kertaa upeampi.

Muun valokuvaamisen ohella voisi mainita, että luontokuvausta harrastan aina ehtiessäni ja jaksaessani. Myös yhdistystoiminta on isossa osassa elämää, kai sekin harrastukseksi pitää luokitella, vaikka usein mielekkyys on siitä touhusta kaukana. Silti sitäkin vaan jaksaa vuodesta toiseen!

Pellolla kyttäämässä jotain kuvattavaa, ja tulihan sieltä kaunis valkohäntäkauris kameran eteen.

Tämä kurre taitaa olla ihan omasta phasta..

Kalasääski lintutornista ikuistettuna.

Hiihtämistä olen rakastanut aina! Vasta pari vuotta sitten sain kunnon luistelusukset (kun siihen saakka olin hiihtänyt vapaata jollain sekamallin suksilla..), joten parina viime talvena on myös hiihtomäärä noussut huimasti. Viime talvena yritin vähintään kerran viikossa käydä ladulla, ja melko hyvin siinä onnistuinkin. Kovasti tässä taas lumia odottelen, jotta pääsisi hiitämään..! Koirien kanssa olen myös hiihtänyt joka talvi siten, että ne ovat vyötärölle sidoittuna "vetoapua" antamassa. Tosin vain yksi koira kerrallaan tietty. Juoksemista on myös joskus tullut tehtyä ahkeraankin, taisin blogissakin mainita kun kerran juoksin jopa tallille :).  Valitettavasti viime keväänä iski polveen kipu kesken reilun kymmenen kilsan matkan, ja se kipu sitten vaivasikin koko kesän. Netistä googlatessa paras diagnoosi olisi juoksijan polvi. Salilla olen useasti ottanut alkulämpöjä juoksumatolla, mutta ihan oikeaa pitkää lenkkiä en vieläkään ole juosten tehnyt. Pari kertaa yritin kesän aikana, ja aina kipu tuli takaisin, vaikka hitaasti aloittelin. 

Hiihtohirmut liikenteessä. Poikkeuksellisesti molempien kanssa.

Jos hevosten kanssa pitäisi valita uusi laji, se olisi ehdottomasti poniagility! Olen haaveillut lukemattomat kerrat opettavani hevosille temppuja, sekä myös harrastavani (olemattoman) shettiksen kanssa agilityä. Koulutan koiria paljon naksuttimella operantin ehdollistamisen kautta, joten uskon kyllä, että pystyisin opettamaan myös hevosille erinäisiä temppuja. Vuonisten kanssa agility ei oikein ole mahdollista, joten jo pelkkä temputtelu riittäisi, mutta pienemmän ponin kanssa ehdottomasti jopa kisaradat houkuttaisivat! Tai no, mikä estäisi vuononkin kanssa agilitaamasta, jos vaan esteet olisivat sopivat.. Kadehtien olen katsellut Koikka Loikan hevosagilityvideoita. Ihan käsittämättömän hienoa menoa! Tässä yksi esimerkkivideo. Koikka Loikan agility ei tosin enää ole tätä perinteistä poniagilityä, jossa ponin kavioita asetellaan renkaaseen ja talutetaan se pienten esteiden yli, tämä on jo koira-agilityyn verrattavaa menoa..

edit. Unohin mainita, että olenhan minä lapsena käynyt myös musiikkileikkikoulussa soittamassa nokkahuilua (vissiin siis ennen pianoa ja kannelta), kuvataidekerhossa sekä uimakoulussa. Vähän kaikenlaista on siis tullut kokeiltua, ja olivathan nuokin kivoja harrastuksia :)

edit 2. Niin ja kävinhän minä partiossakin muutaman vuoden ala-asteikäisenä.. 



Siri vastaa:

Kaikenkarvaiset eläimet ovat sydäntäni lähellä. Meillä kotona oli aina eläimiä; koiria, kissoja, kaneja, possuja, ankkoja, hamstereita, kaloja jopa myyriä :) Jollain tavalla harrastukseni ovat aina jollain tavalla liittyneet eläimiin. Varsinkin koiramaisiin harrastuksiin. Muutama vuosi sitten olin intohimoinen agilitynharrastaja. Kävin koiratanssikurssilla, tottelevaisuuskoulutuksissa ja kerran jopa vinttikoirien ratajuoksuissakin. Uskoisin, että jos en harrastaisi niin kovasti hevosia harrastaisin taatusti tosissani jotain noista koiramaisista lajeista. Sittemmin olemme tehneet niitä vain omaksi iloksemme.

Rakkaimpia harrastuksiani eläinten lisäksi on valokuvaus, kuvattavien "somistus" ja kuvanmuokkaus. Olen pitänyt valokuvaamisesta aina ja jo aiemmin mainitsin, että jos suunnittelen ottavani tietynlaisia kuvia niissä pitää olla joku juttu. Sanonkin itseäni leikkimielisesti kuvien somistajaksi. Jo pienenä asettelin pupuni (joka muuten harrasti kaniagilitya) selälleen, laitoin sille silmälasit päähän, kirjan käpälien väliin ja napsin kuvia. Koirillani oli päällänsä ties minkälaista hattua ja huivia ja niitä aseteltiin tiettyihin asentoihin "maagisten" kuvien aikaansaamiseksi :D hah. Tänä päivänä teen yhä sitä samaa. Pääsiäisenä joutuu koko perhe trulleiksi melkein akvaariokaloista lähtien, jouluna ollaan poroina ja tonttuina ja kesällä jokainen kaksi -ja nelijalkainen saa päähänsä kukkaseppelettä ja heinähattua jos sille päälle kamerani kanssa satun. Laran keijunsiivet, helmet ja prinsessatiarat ovat saaneet lukuisia eri eläinkantajia ettei tosikaan, esimerkiksi tuo Marjon aikaisemmin julkaisema *enkeli heinäpellossa* kuva on hyvä esimerkki siitä, että haluan kuviini aina jotain ekstraa. Vain mielikuvitus on rajana.
Intohimoni olisikin laittaa eläimiä sieviksi ja napsisin niistä kuvia päivät läpeensä ja sen jälkeen muokkaisin niitä kuvia kaikilla kivoilla efekteillä. 
Omaa pikku studiota ja ylimääräisiä tunteja vuorokauteen joulupukilta odotellessa ;)

Tässä muutamia otoksiani jossa kaikki intohimoni yhdistyvät: 

Eläimet, "somistus", valokuvaus ja kuvanmuokkaus.

Tässä kuvassa itseasiassa Lara puki Bellalle Lillin vaatteet. Bella oli sitä mieltä, että hän "haluaa" ihan omat kuteet ;)

Maailman lutuisin kisumisu, nuttupäinen Nyypis. Siskoni kissa jota myös pittu vaavaksi (pikku vauvaksi) kutsutaan, juurikin siksi, koska se on jättimäisen kokoinen sydämellinen katti.

Kesällä oli matsia Laran kanssa takapihan terassilla. Laran hevoset voittaa aina tässä lautapelissä -en käsitä!!!

Rakas ystäväni Riina, hänen tyttärensä Anna ja heidän poninsa Cindy.

Laran syntymäpäiväjuhlien jälkeisissä rääppiäistunnelmissa. Takatuoli oli varattu Rohanille joka ei sattuneesta syystä päässyt paikalle ;)

Josko Lilli tänä vuonna näkis avata lahjansa?

Mamin oma täti-Monica, tai siis täti Ritva-Liisa eli Britney

Pääsiäisnoita kävi virpomassa Rouskun Lotan selästä käsin ja sai palkaksi pusun.

Vauvan nukutus menossa. Lara 3 vuotta ja koiramme Britneyn pentu Ronja.

KUKKUU!! Tässä Britneyn toinen pentu Osku. Lisää Riitun pentujen kuvia näet klikkaamalla linkkiä.

Etsi Nelli.

Yksi suurista mielenkiinnon kohteistani on myös nukkekoteilu ja nukketalleilu (heh). En siis leiki niillä (paitsi tietysti joskus Laran kanssa), mutta remontoin ja laitan niitä kuntoon pikkuhiljaa. Laran nukkekodin nimi on Villa Tara. Siellä asustaa tonttutyttö nimeltä Tuula joka on "adoptoitu" Tanskasta (sieltä ostettu-itseasiassa vuonisten pm-kisojen aikaan). Tuulalla on tietysti myös talli joka on täynnä eritotuisia hevosia ja poneja. Tallin remontti on täysin kesken, mutta tässä kuitenkin tästäkin ikuisuus projektistani kuva.

Harrastan myös urheilemista (kuntosalia, kahvakuulaa, corea) jotka kyllä häpeäkseni ovat olleen syksyn jälkeen pannassa ja sen kyllä huomaa :) rakastan juoksemista ja odotankin kevättä innoissani. Talvella en juurikaan sitä harrasta, koska en pidä pimeästä, kylmästä enkä liukkaista keleistä. Taidan olla samaa lajia kuin siilit jotka nukkuvat talvet ja heräävät vasta keväällä touhuamaan (vieläpä sitä kiroilevaa mallia).

Mutta jos saisin hevosteluuni valita ihan uuden harrastuksen jota alkaisin tehdä olisi se varmaan poniagility. Jos mä kerta oon kouluttanu mun kanin agilityyn, koiran agilityyn niin miksen sitten hevostanikin? 
Se oliskin näky.. mä huitomassa ja karjumassa päättömästi ja Rohan pukittelemassa ja piereskelemässä päättömästi :D no ei sentään, kyl me ainakin jalat saatais renkaan sisään, koska viime pääsiäisenähän sitä just harjoiteltiinkin joten eiku kisoihin....

Seuraavan päivän kysymys: Minkä asian haluaisit oppia seuraavaksi hevosten parissa?