koirat ,

Neppari 9kk

2/21/2014 04:48:00 ip. marjo 4 Comments

Tämä porukka ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä..) kertaa yhdessä ja samassa kuvassa.
Mää ja mun ihanat ötökät. 

Aika kuluu ihan liian nopeasti, ja taas varsalle vierähti yksi kuukausi lisää ikää mittariin. Tai siis näin tapahtui jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt aukeni mahdollisuus ottaa herrasta poseerauskuvia. Lähdettiin ensimmäistä kertaa Nemon kanssa kahdestaan (siis ilman muita hevosia) näin kauas tallilta kuvien ottoa varten, joten epäilin jo hieman alkuunsa, miten tuo malttaa seistä tai jännittyykö se liikaa koko reissusta. Mutta hienostihan se sujui. Seisomiseen ei vaan meinannut malttia löytyä, mutta jännityksestä tai hermoilusta ei ollut tietoakaan. Enempi vaan teki mieli maistella lumettomasta maasta törröttäviä heinänkorsia. 

Varsan jalat ja korvat eivät taaskaan suostuneet toimimaan tippaakaan yhteisymmärryksessä. Ylipäätään näyttelyasennon löytäminen on työn ja tuskan takana, ja kun lopulta kintut pysyvät puoli sekuntia siten päin kuin pitäisi, on ilme ponilla kuin muovisen porkkanan nielleellä. Jälleen kerran siis poseerauskuvat ovat kaikkea muuta kuin onnistuneita, mutta näillä mennään.




Julkaisin tämän ihan sen takia, että varsan kokoa näkee paremmin kun mie seison siinä edessä samalla tasolla.


Pellolta kotiinpäin palatessamme meinasi Nemolla olla pieni kiire. Olen pari kertaa aiemmin tuskastellut sen kanssa kotia kohti kävellessämme, kun varsa alkaa kiirehtiä ja painaa lapa edellä minua päin. Mietin jo silloin, miten tässä nyt kannattaisi ongelma ratkaista, ettei se missään tapauksessa opi tätä tekemään. Lopulta päädyin siihen, että pidän varsan taaempana kävelemässä - sen pää saa tulla korkeintaan minun kylkeni kohdalle, jolloin sillä ei siis ole mahdollisuuksia painaa lavalla päälle. 

Totesin vaan touhun hyvin hankalaksi, kun toinen yrittää sieltä joka askeleella tulla lujempaa, jolloin joudun vetämään narusta takaviistoon vähän väliä. Siis hyvin tiuhassa tahdissa pidätteitä tehden. Tai vastaavasti vasemmalla kädellä riimunnarun päällä huitaisemaan varsan nenän edessä, ettei asiaa minun ohitseni ole. Molemmat vaan ovat hankalia ja vaativat jatkuvaa toistoa. 

Sitä en taas uskalla tehdä, että käskisin varsan pidätteillä kävelemään suoraan itseni taakse. Sen verran kuitenkin on itsesuojeluvastoa olemassa, etten halua vuotiaan orivarsan tepastelevan yksinään miun niskani takana, sillä en luota hevoseen niin paljon, ettei se hyppäisi miun niskaani mahdollisesti jotain pelästyessään. 

Päätin siis ratkaista ongelman kääntymällä ympäri ja kävellä hetken itse peruuttaen. Näin pystyin pitämään varsan oikeasti kunnolla "takana" kävelemässä, ja kontrolloimaan heti sen ohitusyrityksiä pyytämällä sitä hidastamaan. Muutaman kerran pysähdyin tarkoituksella ja pidin huolta siitä, että Nemo pysähtyy ennen kuin sen turpavärkki on miun rinnassani kiinni. Muutaman toiston jälkeen varsa rauhoittui (johtui ehkä osin siitä että oltiin jo lähellä kotia) ja loppumatka käveltiin löysällä narulla varsa nätisti miun takanani yhtään ohittelematta..


Kaivoin vielä esiin jo aiemmin täälläkin nähtyjä varsan kasvukuvia samaan postaukseen yhdistettynä. On se vähän muuttunut tässä kuukausien kuluessa.. :)

2 kuukautta
4,5 kuukautta
Vajaa 6 kuukautta
Puoli vuotta

7 kuukautta

8 kuukautta

9 kuukautta

Korkeutta Nemolla on tällä hetkellä ehkä himpun päälle 125cm, hyvin epämääräisellä silmät-ristissä-tallinkäytävällä-mittauksella arvioituna. Edelleen näyttää kuitenkin siltä, että ihan hyvänkokoinen hevonen siitä tulee. Miun veikkaukseni aikuiskoosta on ollut kaiken aikaa noin 143cm paikkeilla, ja olisin vallan tyytyväinen jos siihen päästäisiin!

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Voi ei! Näistä (mahtavista!) kuvista tulee vuoniskuume. Siitä taitaa olla jo seitsemättä vuotta, kun viimeksi vuonista olen edes rapsutellut, ja juuri kuulin, että lapsuuden ensimmäinen maastomopovuonis oli lopetettu kunnioitettavassa 28-vuoden iässä.

    Toivottavasti itselläni olisi joskus saumaa pitää yhtä komeaa laumaa, kuin mitä teillä on.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, sehän meillä on tässä tarkoituksena: herättää vuoniskuume kaikille lukijoille ja valloittaa maailma vuonohevosille, heh :)

    Saako udella, kuka on ollut tuo lapsuutesi maastomopovuonis?

    VastaaPoista
  3. Hyvin ootte onnistunu tännekkin taas vuoniskuumeen nostamaan :D

    VastaaPoista
  4. Onneks itellä tallille mentäessä jo yks vuoniksen turpa aina vastassa, muute nousis kuume entisestään :D
    Hyvin huomaa kuvista kuinka Nemo vain miehistyy kokoajan lisää (:

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.