ajo
,
Kuten ehdin jo vihjata, Nemon ja Lotan viikon mittainen kesälomareissu ei suuntautunut pelkästään Yli-Tokon vuonohevostilalle, missä kilpailimme käyttöajossa. Viimeisen yön hevoset viettivät Hessi-tallilla. Ihana Heidi tuli hakemaan meidät Yli-Tokolta kisojen jälkeen, ja olimme sopineet, että seuraavana päivänä laitetaan sitten äiti ja poika oikeasti pariin.
Minulla ei tosiaan ole mitään kokemusta parivaljakosta. En tiedä yhtään, miten parivaljaat puetaan, pariaisa kiinnitetään, tai miten paria kuuluu ajaa. Onneksi tähän kaikkeen löytyi läheltä apua ja todellista osaamista, enkä pysty kylliksi Heidiä tästä kokemuksesta kiittämään! Hessiltä saimme siis lainaan sekä valjaat että vaunut, joten näppärästi sujui hevosten laittaminen yhdessä ajoon.
Alkuun Heidi ohjasajoi hetken pihaa ympäri. Vaunut oli valmiiksi kiskottu kentälle, joten siellä sai rauhassa laittaa hevoset eteen. Tämä oli sekä Lotalle että Nemolle myös ensimmäinen kerta parissa ajoa. Itse asiassa Nemolle tämä oli myös ensikokemus maratonvaunun edessä, eikä rintaremmilläkään ole pariin vuoteen mitään tullut vedettyä. Mutta eipä tuo näyttänyt nuorta miestä hetkauttavan tipan vertaa.
Ovat nuo molemmat vaan niin ihanat omat persoonansa, mikä jälleen kerran tuli täysin esille! Nemo otti tämän parissa ajon asenteella: "Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen" ja siis porhalsi menemään tasaisen tappavaan tahtiin pitkää etenevää askelta, pää alhaalla ja mieli tyynenä. Lotta puolestaan oli että häh, mitä nyt, mitä me tehdään, mitä tapahtuu?! Mutta koska Lotalla oli Nemo koko ajan vieressä mukana, eipä muorilla ollut hätäpäivääkään. Sekin oli siis tyytyväinen oma itsensä, mutta lähinnä chillaili ihmetellen mukana, kun Nemo teki työt ja liikutti vaunua..
Alkuun Heidi hyppäsi kuskin penkille ja minä keskityin ottamaan kuvia, kun ystäväni Sanna sai toimia groomin virassa. Täytyy kyllä todeta, että olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, kun odotin pääseväni itse ajamaan! Voiko olla mitään hienompaa?? Vaikka oli kyllä upeaa katseltavaakin. Siinä ne menivät niin kuuliaisina ja osaavina yhdessä rinta rinnan. Kuin kaksi marjaa. Elämäni tärkein hevonen ja sen varsa; oma toteutunut unelmani, josta jo vuosikausia olin haaveillut. Vaan enpä kyllä koskaan osannut edes unelmoida, että voisin joskus näitä kahta ajaa parivaljakkona.
Parin ajossa oli kyllä omat haasteensa. Jo ensinnäkin se, että Nemo olisi halunnut edetä paljon reippaammin kuin vanha äitimuorinsa, oli ensimmäinen huomioon otettava seikka. Lotta ja Nemo molemmat toimivat toki paljon äänellä, mutta eihän niillä ole kokemusta siitä, että käskytetään vain toista hevosista. Nemoa piti vähän väliä pyytää hidastamaan, tai Lottaa reippaammin eteen.
Parivaljakon pysäytys oli myös ihan oma juttunsa, koska paripuomi jatkaa etenemistä vielä hevosten pysäytyksen jälkeen. Oma jalka saikin olla vikkelänä ja oikeaan aikaan painamassa jarrua aina pysähdyksissä. Raviin lähdöt onnistuivat yllättävän kivasti, mutta siinä molemmat hevoset saivatkin saman käskyn samaan aikaan.
Käytiin kentällä ajon lisäksi pyörähtämässä parilla maraton-esteellä. Päätin ihan ex-tempore kokeilla, mitä Nemo tuumaisi vesiesteestä. Tiesin kyllä, että jos se ei sinne ajossa mene, minun perässäni kävellen se tulee aivan taatusti, joten kokeilemaan uskalsi lähteä. Alkuun Nemo olikin ihan että hui, mikä toi on!? Tämäkin oli taas yksi parin haastava paikka, kun Lotta olisi kyllä kävellyt suoraan veteen, mutta Nemo löi jarrut päälle.
Eipä tuossa kohden tule mieleenkään käskeä enempää eteen, kun toinen selvästi pelkää, ja äkkiä siinä voisi tulla hyppy sivuun tai pystyyn ja koko valjakko olisi solmussa. Käänsin siis suosiolla pois vedeltä ja otettiin uusi yritys. Heidi heittäytyi hienosti kylmään veteen saman tien auttamaan Nemoa. Tosin Nemon mielestä vedessä kävelevä ja loiskuva ihminen oli vielä enemmän hui! Talutuksessa se kyllä sitten ymmärsi heti, että veteen tosiaan voi myös kävellä, ja pari kertaa ajettiinkin ihan onnistuneesti vesiesteen läpi.
Nämä vesiesteen ajon yritykset ja onnistuneet suoritukset ovatkin videolla mukana. Kiitokset vielä Sannalle sekä videosta että kuvista! Ja Heidille mielettömän suuri kiitos ihan kaikesta! ♥
Oikeesti parivaljakko!
Kuten ehdin jo vihjata, Nemon ja Lotan viikon mittainen kesälomareissu ei suuntautunut pelkästään Yli-Tokon vuonohevostilalle, missä kilpailimme käyttöajossa. Viimeisen yön hevoset viettivät Hessi-tallilla. Ihana Heidi tuli hakemaan meidät Yli-Tokolta kisojen jälkeen, ja olimme sopineet, että seuraavana päivänä laitetaan sitten äiti ja poika oikeasti pariin.
 |
| Nemo tuumailee Hessin makasiiniesteen alla, että täälläkö mää nyt sitten asunkin..? |
Minulla ei tosiaan ole mitään kokemusta parivaljakosta. En tiedä yhtään, miten parivaljaat puetaan, pariaisa kiinnitetään, tai miten paria kuuluu ajaa. Onneksi tähän kaikkeen löytyi läheltä apua ja todellista osaamista, enkä pysty kylliksi Heidiä tästä kokemuksesta kiittämään! Hessiltä saimme siis lainaan sekä valjaat että vaunut, joten näppärästi sujui hevosten laittaminen yhdessä ajoon.
Alkuun Heidi ohjasajoi hetken pihaa ympäri. Vaunut oli valmiiksi kiskottu kentälle, joten siellä sai rauhassa laittaa hevoset eteen. Tämä oli sekä Lotalle että Nemolle myös ensimmäinen kerta parissa ajoa. Itse asiassa Nemolle tämä oli myös ensikokemus maratonvaunun edessä, eikä rintaremmilläkään ole pariin vuoteen mitään tullut vedettyä. Mutta eipä tuo näyttänyt nuorta miestä hetkauttavan tipan vertaa.
 |
| Katsellaan tallin maisemia. |
 |
| Ai miten niin läheistä sukua.. Vaikea sanoa kyllä... Jos ei sittenkään.. |
 |
| On ne oikeesti molemmat kauniita! |
Ovat nuo molemmat vaan niin ihanat omat persoonansa, mikä jälleen kerran tuli täysin esille! Nemo otti tämän parissa ajon asenteella: "Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen" ja siis porhalsi menemään tasaisen tappavaan tahtiin pitkää etenevää askelta, pää alhaalla ja mieli tyynenä. Lotta puolestaan oli että häh, mitä nyt, mitä me tehdään, mitä tapahtuu?! Mutta koska Lotalla oli Nemo koko ajan vieressä mukana, eipä muorilla ollut hätäpäivääkään. Sekin oli siis tyytyväinen oma itsensä, mutta lähinnä chillaili ihmetellen mukana, kun Nemo teki työt ja liikutti vaunua..
 |
| Näin me mennään. |
 |
| Olisikin ihana tällainen iso ja hyväpohjainen ajokenttä! |
 |
| Nemon pää taisi olla jatkuvasti parikymmentä senttiä alempana kuin Lotan. |
Alkuun Heidi hyppäsi kuskin penkille ja minä keskityin ottamaan kuvia, kun ystäväni Sanna sai toimia groomin virassa. Täytyy kyllä todeta, että olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, kun odotin pääseväni itse ajamaan! Voiko olla mitään hienompaa?? Vaikka oli kyllä upeaa katseltavaakin. Siinä ne menivät niin kuuliaisina ja osaavina yhdessä rinta rinnan. Kuin kaksi marjaa. Elämäni tärkein hevonen ja sen varsa; oma toteutunut unelmani, josta jo vuosikausia olin haaveillut. Vaan enpä kyllä koskaan osannut edes unelmoida, että voisin joskus näitä kahta ajaa parivaljakkona.
Parin ajossa oli kyllä omat haasteensa. Jo ensinnäkin se, että Nemo olisi halunnut edetä paljon reippaammin kuin vanha äitimuorinsa, oli ensimmäinen huomioon otettava seikka. Lotta ja Nemo molemmat toimivat toki paljon äänellä, mutta eihän niillä ole kokemusta siitä, että käskytetään vain toista hevosista. Nemoa piti vähän väliä pyytää hidastamaan, tai Lottaa reippaammin eteen.
 |
| Ihan kuin oltais tehty tätä aina! |
 |
| Tyytyväiset työhevoset. Vai valjakkohevoset? |
 |
| Nemo ehti välillä katsella, missä toinen äiti kyykkii kameransa kanssa. |
 |
| Kyllähän näitä kelpasi kuvata! |
Parivaljakon pysäytys oli myös ihan oma juttunsa, koska paripuomi jatkaa etenemistä vielä hevosten pysäytyksen jälkeen. Oma jalka saikin olla vikkelänä ja oikeaan aikaan painamassa jarrua aina pysähdyksissä. Raviin lähdöt onnistuivat yllättävän kivasti, mutta siinä molemmat hevoset saivatkin saman käskyn samaan aikaan.
 |
| Ja nyt molemmat hymyä! |
 |
| Tästä pitäisi sitten vetää täyttä laukkaa tiukkoja kurveja.. Omg. |
Käytiin kentällä ajon lisäksi pyörähtämässä parilla maraton-esteellä. Päätin ihan ex-tempore kokeilla, mitä Nemo tuumaisi vesiesteestä. Tiesin kyllä, että jos se ei sinne ajossa mene, minun perässäni kävellen se tulee aivan taatusti, joten kokeilemaan uskalsi lähteä. Alkuun Nemo olikin ihan että hui, mikä toi on!? Tämäkin oli taas yksi parin haastava paikka, kun Lotta olisi kyllä kävellyt suoraan veteen, mutta Nemo löi jarrut päälle.
Eipä tuossa kohden tule mieleenkään käskeä enempää eteen, kun toinen selvästi pelkää, ja äkkiä siinä voisi tulla hyppy sivuun tai pystyyn ja koko valjakko olisi solmussa. Käänsin siis suosiolla pois vedeltä ja otettiin uusi yritys. Heidi heittäytyi hienosti kylmään veteen saman tien auttamaan Nemoa. Tosin Nemon mielestä vedessä kävelevä ja loiskuva ihminen oli vielä enemmän hui! Talutuksessa se kyllä sitten ymmärsi heti, että veteen tosiaan voi myös kävellä, ja pari kertaa ajettiinkin ihan onnistuneesti vesiesteen läpi.
 |
| Minä hiukka tyytyväisenä kuskin penkillä. Jee jee! |
 |
| Kyllähän näitä molempia on ohjastettua tullut satoja tunteja, mutta ihan eri asia se oli näin yhtäaikaa ajaen.. |
 |
| "Hei mitäs sää siinä teet??" |
 |
| Olipa muuten ihanaa ajaa, kun Heidi seisoi takana ja antoi ohjeita koko ajan! |
 |
| Ja kyllä nousi arvostus tätäkin lajia kohtaan. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään alkaa laukalla ajamaan esteitä, ei edes ravilla! |
 |
| Vaatii kyllä paljon treeniä ja osaamista alle, ennen kuin parilla pystyy kisakentille lähtemään. Sekä uskallusta ja rautaiset hermot kuskilta :D |
 |
| Tältä näytti maisema kyydista <3 Kuva: Heidi Sinda |
Nämä vesiesteen ajon yritykset ja onnistuneet suoritukset ovatkin videolla mukana. Kiitokset vielä Sannalle sekä videosta että kuvista! Ja Heidille mielettömän suuri kiitos ihan kaikesta! ♥
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.