ajo-opetus ,

Maastakäsittelykuvia

12/20/2014 08:51:00 ip. marjo 10 Comments

Tänään oli tarkoitus laittaa Nemolle kärryjä perään, kun olisi ollut kolmas käsipari avustajana. Vaan plussakelin seurauksena tallin piha oli niin jäätikköä, että katsoin parhaaksi perua suunnitelman. Ties kuka siellä olisi ensimmäisenä lennellyt pitkin pituuttaan, JOS jotain olisikin sattunut..

Sen sijaan suuntasimme Sirin kanssa kentälle, ja tuo napsi kuvia, kun tein Nemon kanssa pikatreenit. Pulkkailusta innostuneena olen nyt suunnitellut sen ajokoulutukseen jatkoa, ja mielessä on jo paljon ajatuksia siitä, miten tullaan etenemään.


Karkeasti otettuna ajokoulutus koostuu nyt neljästä eri teemasta, joita kaikkia treenataan itsenäisinä toisistaan erillisinä osina. Vasta näiden kokonaisuudesta muodostuu valmis ajohevonen. Liikaa ei tietenkään voi tehdä, vaan pyrin pitämään ajoon valmistavat treenikerrat max parina kolmena kertana viikossa, ja hieman jaksottamaan harjoituksia, jottei kaikkea tapahdu sekasin, ja varsa pystyy taukojen aikana sisäistämään oppimaansa..

Mitä nämä opeteltavat asiat sitten ovat?

1) Kärryihin siedättäminen. Varsa on jo monet kerrat seisonut kärryjen edessä. Kärryjä on paukuteltu, nosteltu, siirrelty, aisoilla kosketeltu varsaa joka puolelta, aisat ovat olleet valjaiden lenkeissä jolloin paino tulee siloille. Kärryillä on tehty oikeastaan kaikki mahdollinen, mitä paikoillaan seisten tehdä voi. Kerran varsa on kävellyt kärryjen edessä aisojen välissä. Seuraava askel on laittaa aisat valjaiden lenkeistä läpi, jolloin kärryjen paino tulee varsan vedettäväksi.

2) Takaa tuleviin ääniin siedättäminen. Tätä on muun muassa pulkan veto. Tässä vaiheessa ei juurikaan ole tarvetta saada painoa vedettävälle asialle - etenkin kun valjaat on mitä on - vaan luoda vaan erilaisia ääniä varsan taakse. Tässä on lähinnä mielikuvitus (ja turvallisuus) rajana siinä, mitä varsan taakse voi viritellä. Veto tehdään pitkillä köysillä, jolloin täytyy aina myös varmistaa, ettei vedettävä seikka pääse tulemaan varsan jaloille tai köydet sotkeutumaan jalkoihin. Tässä samalla tulee totuteltua myös köysien kosketuksiin takajaloissa.

3) Aisojen välissä kulkemiseen opettelu. Reen vetäminen on täysin eri maailma kuin kärryjen. Ensinnäkin jo reen tai minkä tahansa työvehkeen aisat kulkevat eri kohdista kuin kärryjen. Kiinteät aisat ovat muutenkin oma maailmansa, sillä reen tai vaikka metsätyökoneen edessä hevonen ei pysty esim. peruuttamaan. Tai kääntymään tiukasti sivulle.. Ainoastaan liikkumaan suoraan eteenpäin tai kääntymään hallitusti sen mitä aisat sallivat. Tällöinkin kiinteät aisat ottavat rajusti sen takajalkoihin kiinni, etenkin tiukassa kurvissa. On siis tärkeää opettaa varsa kulkemaan kiinteiden aisojen keskellä.

4) Takaa-ajo. Ehdottoman tärkeää on opettaa hevonen maastakäsin ajolle ennen kuin hypätään kärryjen kyytiin. Tässä ei onneksi ole mikään kiire.. :)


Tänään treenattiin kohtaa kolme, kun opetin Nemoa seisomaan aisojen välissä sekä totutin aisojen nosteluun kylkiin. Oikeaoppisestihan hevonen valjastetaan vaunujen eteen aina siten, että se peruutetaan aisojen väliin tai talutetaan aisojen yli. Sen jälkeen aisat nostetaan yksi kerrallaan ja kiinnitetään valjaisiin. Tämä ei koske ns. peruskärryjä, joissa molemmat aisat nousevat samaan aikaan, vaan esim. rekeä tai työvaunua. Hevosen tulisi seistä rauhallisena paikoillaan koko toimituksen ajan.

Tähän saakka vuonohevosorien käyttöajokokeessa ajurin on pitänyt valjastaa ori yksin vaunujen eteen. Orin on siis ollut pakko seistä vapaana paikoillaan vaunujen kiinnityksen ajan. Nykyisin säännöt ovat muuttuneet siten, että avustaja saa seistä orin edessä ja pitää siitä kiinni. Kokeesta voi siis selvitä, vaikka hevonen olisi hieman rauhaton eikä osaisi seistä yksin vapaana.. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeää, että Nemo oppii seisomaan ilman kiinnipitäjää vaunujen kiinnityksen ajan. Jos ja kun jatkossa sillä yksin tulen ajamaan, haluan pystyä myös valjastamaan hevosen yksin alusta loppuun saakka sitomatta sitä kiinni. Muutoinkin rentona rauhassa vaunujen edessä seisominen on äärimmäisen tärkeä taito esimerkiksi työkäyttöä ajatellen. Ja monitoimihevostahan tässä ollaan tekemässä ;)

Ihan ensin päästin varsan taas nuuskuttelemaan kenttää. Sille riitti selvästi pieni kierros, sillä se käveli itse minua vastaan valmiina hommiin, kun menin perässä kentälle.

Seuraavaksi pyysin varsaa juoksemaan. Kuvassa Nemon mielipide asiasta. Tämä ihan vaan sillä, että saisin sen ravaamaan, ja toiseksi, jotta saataisiin siitä ravikuvia. Nemon raviin saaminen kentällä on todellakin työn ja tuskan takana, ja silloinkin jos se ravin ottaa, jatkuu tätä muutaman askeleen verran. Nyt siis ihan tarkoituksella ajoin sitä pidempiin ravipätkiin. Tosin ei tämä minua juurikaan haittaa, sillä varsan löysä ja rento mielentila kentällä on mitä oivallisin keskittymistä ja paikoillaan seisomista vaativiin harjoituksiin :) Maastossa herra on taas niin virkeä, että ravi nousee pienellä maiskautuksella.

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun katsoin varsan löysää löllymistä pitkin kenttää sen juostessa! Omg. Ajattelin että kuvista ei voinut tulla yhtikäs mitään, mutta yllättäen se näyttää näissä ravikuvissa siltä kuin liikkuisikin johonkin! Voi kun saisi joskus sellaisia ravikuvia, että se ihan oikeasti itse haluaisi liikkua :)

Nemon mielestä paljon kivempaa oli seurustella portin taa ilmestyneen yleisön kanssa.

Varsinkin kun siellä jaeltiin rapsutuksia ja suukkoja! <3

Juokseminen riitti siis siltä erää, ja ryhdyttiin hauskempiin puuhiin.

Hevosella kun ei ollut riimua päässä, piti se houkutella ensin oikeaan paikkaan aisojen väliin seisomaan.

Noniin ja paikka, tässä sitten hengaillaan ja hevosella pitäisi olla tyyni ja rento mielentila nyt ja aina jatkossa samassa tilanteessa.

Aisan nosto ja hinkuttaminen hevosen kylkeä vasten.

Samaan aikaan *naks* ja palkka.

Nemokin halusi nuuskutella aisan pään. Huomaa takajalan lepuutus :D

Sama harjoitus tehtiin toki molemmin puolin. Tein tämän tarkoituksella hevonen vapaana, jotta voin oikeasti olla varma siitä, että hevonen tietää mitä tekee ja oppiikin jotain. Varsa olisi voinut kävellä pois koska tahansa, mutta se valitsi seistä paikoillaan. Jos joku pitäisi hevosta kiinni, en voisi olla laisinkaan niin varma, että se oikeasti keskittyy siihen, mitä sille tapahtuu. Ja että se oikeasti on täysin tyyni ja rento tilanteessa. Monesti ihmiset eivät näe sitä, että hevonen voi olla jännittynyt jossain ihan arkisissakin toimenpiteissä, jos ne tehdään jatkuvasti hevosen seistessä kahta puolen kiinni käytävällä. Esimerkiksi harjaaminen tai satuloiminen saattaa saada hevosen jännittyneeksi, mutta sillä ei ole mahdollisuutta osoittaa tätä ollessaan kiinni. Ongelmia saattaa seurata...

Lopuksi vielä venyteltiin niskaa.

Nemon mielestä tämä on ihan pimeetä hommaa. Se ei vaan tajua. Kovasti se silti jaksaa yrittää, täytyy vaan itse malttaa ja palkita hevosta aina kun te tekee oikein.

Tässä näkyy Nemon yksi yleisimmistä käytösmalleista, eli etujalalla kuopsuttaminen. Tätä se on tehnyt pikkuvauvasta saakka. Aina jos sillä "menee herne nenään", on sen ratkaisu asiaan heittää etujalka ilmaan. Tähän eivät monesti ihmiset liity mitenkään, vaan se tekee sitä ihan itsekseen. Esimerkiksi syödessään viimeisiä kauranjyviä kiposta, alkaa sitä kyrsiä, kun se ei saa jyviä suuhunsa, ja jalka lentää. Tätä se teki jo pienenä maitovarsana yrittäessään syödä Lotan ruokia saamatta niitä suuhunsa liukkaan kipon pohjalta. Jos se jäi oven taakse Lotan lähtiessä pois, alkoi se kuopia ilmaa oven takana. Jos sitä joskus tylsistyttää seistä paikoilleen sidottuna, nousee etujalka ilmaan. Myös aina kun se tutkii jotain uutta, pitää sen nuuskuttamisen lisäksi kokeilla tarkoin etukavioilla. Vaikkapa vesilätäkkö maassa on sellainen, jonka Nemo taatusti kuopsuttaa etusillaan. Ja myös tässä kuvassa siis Nemon ratkaisu "ongelmaan" namin saamiseksi oli heiluttaa etujalkaansa.

En tietenkään palkitse jalan heiluttelusta, mutta en myöskään rankaise. Kun se keksii itse ratkaisumallin palkkaan siitä. Tai jos jalan kuopsuttelu liittyy vaikkapa jalkojen pesuun, myötään ja lopetan jalan asetuttua maahan.

Myös nämä maassa makaavat "aisat" varsa kävi kuopsuttamassa etujaloillaan.

Nemon mielestä pitäisi vissiin jatkaa pitkän taukon jälkeen kuolainharjoituksia, kun taas se olisi ottanut riimun suuhunsa..

Olen opettanut Nemoa myös seisomaan paikoillaan kun nojailen sen selkää vasten. Yhtenä päivänä tarhassa siirsin sen kannon viereen, jotta pääsin itse hieman ylemmäs ja sain pientä painetta selän päälle. Se on kuitenkin sen verran iso, etten muuten saa kuin hädin tuskin nostettua kädet sen selän yli. Hyvin on varsa tämänkin oppinut :)

Pönötystauko matkalla kentältä takaisin tarhaan :)