koirat ,

Nemon naksutintreenit: aiheena eteenpäinpyrkimys

1/19/2015 03:00:00 ip. marjo 10 Comments




Kirjoittelin eräässä aiemmassa postauksessa, mitä kaikkea varsan ajokoulutukseen sisältyy. Yksi näistä on takaa-ajo ja ohjasotteista toimiminen. Takaa-ajoa ei Nemon kanssa juurikaan ole vielä tehty, ja oikeastaan nyt olikin ensimmäinen "kunnon" treeni aiheesta. Kokeilin tässä päivänä eräänä tehdä itsekseni samaa harjoitusta, ja vaikka periaatteessa sain homman toimimaan, päätin heti kättelyssä jättää treenin sikseen. Kuten kaikki kouluttajat tietävät, palkkion suunnalla on valtava merkitys. Jos tein harjoituksen yksin, tuli palkkio täysin väärästä suunnasta tehtävään nähden. Siispä tätä treeniä tehdään jatkossakin vain avustajan kanssa.

Harjoituksen aiheena oli kaikessa yksinkertaisuudessaa eteenpäin liikkuminen äänimerkistä (vaikka itse olin hevosen vieressä). Periaatteessa Nemo jollain tasolla osaa maiskutuksen ja reagoi siihen. Olen vaan käyttänyt tuota merkkiä ehkä liiankin laveassa määrin tarkoittaen vähän kaikkea liikkumista. Maiskutus voi tarkoittaa siis luoksetuloa, takapään siirtämistä, talutuksessa eteenpäin liikkumista jne. Jatkossa pyrin kuitenkin siihen, että maiskutus tarkoittaa nimenomaan liikettä eteenpäin, jollei muilla avuilla samanaikaisesti muuta kerrota.


Lähdin tietenkin opettamaan tätäkin asiaa positiivisesti vahvistaen eli palkkion kautta. Palkkion käyttöön koulutuksessa liittyy valtava määrä tutkittua tietoa, joten en ala tässä edes sen enempää avaamaan, miksi käytän positiivista vahvistetta. Jokainen voi halutessaan näitä googletella ja pohtia omassa mielessään, miksi palkitseminen kannattaa. Lyhykäisyydessään voitte miettiä asian näin: Sinulla on tehtävänäsi kiertää urheilukentän juoksurataa ympäri. Jos kävelet normaalia reipasta vauhtia radalla, mitään ei tapahdu. Jos hidastat vauhtia tietyn verran, saat välittömästi sähköiskun, kunnes vauhtisi taas kasvaa. Jos juokset koko kierroksen ympäri, saat tuhat euroa rahaa per juostu kierros. Kysymys siis kuuluu: kiertäisitkö rataa hitaasti kävellen, normaalissa tahdissa kävellen, vaiko juosten?

Olen törmännyt vuosien varrella lukemattomaan määrään jumittavia hevosia. Osa jumittaa kesken ratsastuksen, osa kesken ajon, osa vaikkapa juoksutuksessa tai talutuksessa. Olen kirjaimellisesti itsekin hakannut raipalla takamukselle hevosta, joka päättikin, ettei liiku enää eteenpäin kesken ajolenkin maastossa. Olen kiskonut kuolaimista ja tehnyt suunnilleen kaiken mahdollisen, jotta hevonen liikkuisi. Ja näitä tapauksia on ollut muutamia.. Nemolle haluan tehdä selväksi, että maiskutus tarkoittaa liikettä. En halua jumittelevaa hevosta!


Toiveissa olisi ehdollistaa hevonen niin hyvin äänimerkkiin, että käsky on sillä niin sanotusti "ärsykekontrollissa", kuten koirien kohdalla opituista avuista puhutaan. Monet ovat opettaneet koirilleen ns. "ehdottoman luoksetulon", olen tehnyt tämän itsekin. Kun koira kuulee tietyn käskyn, se ei edes ehdi niin sanotusti ajatella mitä se tekee, kun se jo reagoi käskyyn. Jos koira vaikka pinkaisee täysillä jäniksen perään, kaikki aistit ja vietit korkealla alkaneessa takaa-ajossa, käskyn kuullessaan se kuitenkin samalla sekunilla kääntyy ympäri ja palaa omistajansa luokse. Tämä reaktio tulee siltä selkärangasta ennen kuin se edes ehtii ajatella kuulemaansa. Tämä on todellakin mahdollista, mutta vaatii järjettömän määrän työtä ja toistoja. Toivoisin joskus saavani hevosellekin niin vahvan siteen maiskutuksen ja liikkeen välille, että äänimerkin kuultuaan se saman tien siirtää jalkojaan eteenpäin. Eikä se tee sitä sen tähden, että pelkäisi saavansa piiskaa, vaan sen takia, että se on aina ollut sille mukava ja hieno asia, joka kannattaa tehdä!


Pyysinkin siis koiratreenikaverini avuksi tähän hommaan! Meillä on Riikan kanssa hyvin samankaltaiset näkemykset koulutuksesta, käytämme molemmat naksua ja olemme R+ kouluttajia. Siispä tiesin voivani luottaa Riikkaan tässä asiassa täysin. Selostin Riikalle mikä on tavoite, mikä on kriteeri ja mistä palkataan. Riikka toimi siis sekä naksun että palkkion tuottajana.

Nemo ja Riikka tutustuvat toisiinsa.

Hevoselle tehtävää helpottaaksemme oli Riikka alkuun suoraan hevosen edessä palkitsemassa ja tarpeen mukaan houkuttelemassa sitä eteenpäin. Itse asiassa Nemo tarvitsi tässä enemmän apua kuin olisin kuvitellutkaan. Itselleni tuli täytenä yllätyksenä se, kuinka paljon se tarjosi aiemmin teetettyjä tehtäviä! Ihan ykkösenä Nemon mielessä oli niskan alas laskeminen ja samalla peruutus, jonka se siis itse keksi tähän aiemmin yhdistää. Samoin se yritti muutamaan otteeseen takapään pois kääntämistä ja minun luokseni kääntymistä. Tämä todellakin vahvistaa sitä ajatusta, että oppiminen tapahtuu taukojen aikana. Ei ihan äkkiä uskoisi, että hevonen tarjoaa ennemmin toimintoa, josta se on palkattu viikko sitten, kuin toimintoa, josta se on palkattu viisi minuuttia sitten, kun molemmat ovat heikolla osaamistasolla.



Treenien välisä Neppari kävi seurustelemassa uusien kamujen kanssa.

Jaoimme harjoituksen neljään jaksoon, joista jokainen sisälsi noin 6-8 toistoa. Näiden välissä aina vapautin hevosen, jolloin se sai tehdä itsekseen kentällä mitä halusi. Mielestäni tämä oli erittäin hyvä aikataulutus nuorelle hevoselle. Jokainen jakso kesti noin 3-4min, mikä on jo pitkä aivotyöskentely yhtenä pätkänä.

Jokainen näistä jaksoista tuli myös videolle, sillä Tanja ja Kiia olivat samaan aikaan tallilla - ihan huippua! Saatte siis itse katsoa jokaisen treenipätkän (lyhenneltynä tosin). Huomaatteko etenemisen jo näinkin lyhyiden toistojen aikana?? Itse mokailin muutamassa kohdassa jatkamalla äänimerkkiä liian pitkään vielä liikkeen jälkeenkin. Ohjat pidin mukana sen tähden, että pystyin korjaamaan, jos ja kun hevonen tarjosi täysin vääriä toimintoja. Aloitin äänimerkin annon mahdollisuuksien mukaan silloin, kun hevonen seisoi tasajaloin pää suoraan eteenpäin. Toki jos sillä oli jo valmiiksi ajatus eteen, pyrin käyttämään tätä hyväkseni vapauttamalla sen liikkumaan yhdessä äänimerkin kera.

Videoilta kuuluvat sekä minun äänimerkkini että naksautus, jos ääniä laittaa tarpeeksi kovalle.. :)

1. jakso

Tarkoituksena oli vain kokeilla, kuinka hyvin hevonen tajuaa lähteä eteenpäin, tarvitseeko se apuja siihen, ja palkata se heti eteen suuntautuvasta liikkeestä. Riikka oli heti hevosen edessä valmiina palkkaamaan sen ja mahdollisesti houkuttelemaan eteenpäin. Kriteeri oli yhden jalan siirto eteenpäin ja palkka tuli heti tästä yhden jalan liikkeestä. Jos hevonen touhusi jotain muuta, äänimerkki jatkui niin kauan, että askel tuli eteenpäin.


 2. jakso

Kriteeriä kasvatettiin toiseen askeleeseen eteenpäin. Myös palkkiota siirrettiin hieman kauemmas vahvistamaan eteenpäin vievää liikettä (toim. huom. kaikki naksautuksen eli "sekundäärivahvisteen" ja palkkion eli "primäärivahvisteen" välillä tapahtuvat toiminnot vahvistuvat. Tässä kohden oli siis hyväkin pidentää välimatkaa, koska nimenomaan eteenpäin liikkumista oli tarkoitus vahvistaa. Sen sijaan jos naksautat koirallesi vaikkapa istumisesta, mutta ennen namin saamista suuhun saakka koira ehtii nousta seisomaan, käydä maassa ja istua uudelleen, tämä on hyvin haitallista istumaan opettelussa, vaikka naksaus tulikin oikeasta toiminnosta eli istumisesta ;))



3. jakso

Edelleen vaikeustasoa nostettiin palkan siirtyessä yhä kauemmas. Yritys oli saada myös latenssia pienemmäksi, joten tarvittaessa Riikka helpotti Nemon tehtävää houkutellen sitä eteenpäin. Latenssi tarkoittaa siis aikaa, joka eläimellä kestää reagoida saamaansa komentoon. Tarkoitus kun on tietenkin, että reaktio tulee heti käskyn myötä. Vaikka haluankin, että hevonen itse keksii, mitä sen pitää tehdä, pidän silti parempana vaihtoehtona auttaa sitä alkuun kuin odottaa kaikki mahdolliset käännökset ja peruutukset ym. ennen oikean suorituksen löytymistä.


4. jakso

Tajuttiin vaihtaa palkkaus kippoon, jolloin Nemon pyrkimys kohti Riikkaa kasvoi selvästi, kun se oikeasti hahmotti ja tajusi, että sieltä se palkka tulee. Aiemmilla toistoilla se vieläkin välillä tarjosi minua kohti suuntautuvia liikkeitä. Sain jopa muutamia sellaisia hyviä pätkiä, että varsa oli jo itse kävelemässä eteenpäin, pidin sen vaan ohjilla paikoillaan, ja yhdessä äänimerkin kanssa löysäsin ohjat, jolloin liike eteenpäin tuli täsmällisesti oikein täydellisesti ilman latenssia. Etäisyyttä kasvatettiin jo huimasti.


"5. jakso" eli jackpot eli loppupalkka

Viimeinen koetuksen paikka oli tehdä sama suoritus ilman edessä seisovaa apuria. Sen sijaan kaukana edessä odotti todellinen houkutus ja todellinen huippupalkkio eli ruokakippo! Riikka heilutteli kippoa, joka tietysti kutsuu pientä keltaista tehokkaasti. Saatiin siis aivan mielettömän hyvä viimeinen suoritus, ja tästä jos mistä hevonen ansaitsikin saada jackpotin. Mahtavaa :)



Tyytyväinen heppapariskunta treenin jälkeen :)


Tätä treeniä tullaan kenties jatkamaan maastossa ilman avustajaa. Maastossa eteenpäinpyrkimys on niin paljon parempi, että etenkin jos Rouskun ottaa vaikka edelle kävelemään, uskon vahvasti, että eteenpäin liikkuminen ei ole ongelma. Kentällä sen sijaan jatketaan palkan ja avustajan kanssa liikkeellelähtöjä vaikeustasoa hieman kasvattaen. Antaa nyt taas kuitenkin hevosen hetken aikaa ihan rauhassa sulatella oppimaansa, seuraavalla kerralla eteneminen voi olla taas ihan eri luokkaa. Hurjaa se oli kyllä jo tällä toistomäärällä.

Kiia ja pojat.

Rousku terhakkaana tarhassa.

On tämä kätevää, kun innokas hevosenhoitaja hakee hepan tarhasta ja laittaa sen kuntoon. Kiitos Tanja :)

Riikan koirat olivat varsin ihmeissään tallitouhuista..

Popin kanssa seurustelemassa.


Kiia ja Utu löysivät yhteiset leikit.

Treenin jälkeen tosiaan letiteltiin hevosten häntiä. Olisi ehkä pitänyt ihan suosiolla laittaa tämä Tonin letti osallistumaan haastepostaukseen.. :D
Minua taas huvitti, kun Riikan miesystävä totesi muutamaan otteeseen tallilla ollessaan, että hän ei enää yhtään jännitä hevosia, ja on paljon rennompi olo hevosten kanssa kuin aiemmin hevosia tavatessaan. Niinhän se yleensä menee, että 2-vuotias ori on se kaikkien kiltein ja kivoin heppa, jonka kanssa oma luottamus kasvaa ja kaikki aiemmat epäilykset hevosia kohtaan katoavat? ;)

Kiitos vielä Riikka, Tanja ja Toni tästä treenipäivästä!

Nyt kun tähän postaukseen on onnistuneesti sotkettu mukaan koirankoulutus, niin liitetään loppuun mukaan vielä positiivisella vahvisteella koulutetun 11-vuotiaan koiraneitokaiseni treenipätkä muutaman päivän takaa. Tai ei me mitään enää treenata, kunhan hömppäillään mitä lennosta päähän pälkähtää. Yksi ja ainoa tavoite on enää se, että koira nauttii, ja se kyllä toteutuu täysin!

 

You Might Also Like

10 kommenttia :

  1. Sulla on kyllä oppivainen pikkuori. Ihana Nemo! Osaat kyllä selvästi käsitellä koiriakin todella hienosti, vaikka en koiraihminen olekaan niin Zeldan temppuvideota oli todella mukava katsoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) oikeastaan kaikki hevoset taitavat olla todella nopeita oppimaan, kun sen vaan osaa hyödyntää. Zeldan kanssa on tehty paljon virheitä nuorempana, joka sitten kostautui ylempiin luokkiin kisoissa noustessa.. Mutta ihan paras harrastuskaveri se on silti :D

      Poista
  2. Ensi kerralla osataan sitten vähän paremmin, kun ollaan ensin harjoiteltu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se ole ikään kuin harjoittelun idea? :D tosin varsinkaan eläinten koulutuksessa se ei ole ihan näin suoraviivaista.. ;)

      Poista
  3. Olipas hankalan näköinen tapa opetella ohjasajoa. Mietin, mikset opettanut asiaa "normaalisti" eli yksi taluttaa hevosta ja toinen ajaa takaa ja siitä sitten lähdetään palkkaamaan kun ajaja pyytää eteen/seis yms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa ero mainitsemaasi oli se, että Riikalta puuttuu naru kädestä. Ajaja pyysi eteen ja taluttaja palkkasi. Eli mitä virkaa on narulla? En halua, että hevoselle kerrotaan valmiiksi, mitä sen pidää tehdä (jos tarkoitit, että taluttaja vetää riimusta), vaan sen täytyy itse käyttää aivojaan. Taatusti oppiminen tapahtuu myös narusta vetämällä, mutta hitaammin ja eri tavoin.

      Poista
  4. Mä tykkään tosi paljon sun suhtautumisesta eläinten kouluttamiseen! Tosi hienoa työtä Zeldan kanssa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meitä positiivisen vahvisteen kouluttajia on nykyisin aina vaan enemmän ja enemmän! Ketjuilla hakkaaminen ja muu fyysisten pakotteiden käyttö alkaa pian jäädä 80-luvun hurmioksi.. Ehkä.. Parasta on jos eläin itse aktiivisesti haluaa tehdä töitä ja käyttää omaa järkeään asioiden ratkomiseksi, tällöin myös sen motivaatio on suurin ja lopputulos paras. Näin tuumaan minä ainakin :)

      Ja tuskinpa esim. kultakalaa pystyisi muuten kouluttamaankaan kuin palkkiota käyttäen.. :D

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.