elsa ,

Mitä tapahtui kaunokirjallisuudelle?

3/11/2015 04:46:00 ip. marjo 13 Comments

Kuinka paljon sinä luet kirjoja? Rehellisesti? Luetko nykyisin enemmän vai vähemmän kuin vaikkapa kymmenen - parikymmentä vuotta takaperin?

Marjo 12v etelässä lomamatkalla.

Veikkaan, että suurimman osan vastaus kuului vähän tai melko vähän. Veikkaan myös, että jokainen on aiemmin lukenut enemmän. Siitä olen lähes varma, että 90% meistä blogin kirjoittajista on itse nuoruudessaan suorastaan ahminut kaunokirjallisuutta, ehkä jopa kirjoittanut itsekin tarinoita pöytälaatikkoon. Minä ainakin tein molempia.

Pidin joskus lapsena (ala-asteella?) tarkkoja tilastoja lukemistani kirjoista. Merkitsin ylös kaikki lukemani kirjasarjat (niitä oli paljon) sekä kaikki lukemani kirjat per kuukausi. Muistan hyvin, että kesälomalla ennätys oli 36 kirjaa kuukaudessa. Siis yli yksi kirja päivässä. Normaalitahti taisi olla jossain 20-30 kirjan paikkeilla kuukaudessa. Eniten lukemani sarjat sisälsivät Nummelan ponitallin, Nean, Neiti Etsivän, Bertin päiväkirjan, Pikkuvampyyrin, sekä lukemattomat muut etenkin hevoskirjasarjat. Kokeilin varmaan likimain kaikkia nuorten kirjasarjoja, mitä oman kuntamme kirjastosta löytyi. Terkkuja vielä mukavalle kirjaston tädille, jonka kanssa on vuosien varrella käyty henkeviä keskusteluja hevosista, ja joka on tunnustautunut meidän blogimme lukijaksi! :)

Toki iän karttuessa on täysin normaalia, että vapaa-ajan lukeminen vähenee, kun koulu vaatii yhä enemmän lukemista. Varmaan likimain jokainen on "joutunut" kouluaikoina lukemaan suomalaisia klassikkoteoksia? Minna Canthit ja Punaiset viivat pitäisivät olla tuttua kauraa jokaiselle joskus koulun penkillä istuneelle..?  Muistan elävästi luokkakavereideni ilmeet eräällä äidinkielen tunnilla, kun pidimme esitelmiä historiallisesti merkittävistä ulkomaisista kirjailijoista, ja läväytin repustani pulpetille Anna Kareninan. Senkin luin itse asiassa kahdesti. Vielä yläaste- ja lukioaikana lukeminen oli lähellä sydäntäni, ja oli tilanne koulussa mikä tahansa, aina oli taiottava aikaa Johanna Sinisalon uutuuskirjoille! (joista muuten jokainen löytyy kirjahyllystäni moneen kertaan luettuna :))

" Minna Canthit ja Punaiset viivat pitäisivät olla tuttua kauraa jokaiselle joskus koulun 
penkillä istuneelle..? "

Vasta yliopiston aikana omaehtoinen lukeminen putosi olemattomiin. Opiskeluiden loppuvaiheessa lukeminen loppui täysin, kun tekemättä oli enää kolme kirjatenttiä ja gradu. En antanut itselleni lupaa lukea mitään ylimääräistä, sillä tunsin valtavan huonoa omaatuntoa siitä, jos edessä oli jotain muuta luettavaa kuin tenttikirja tai tieteellinen artikkeli. Kirjatentit ovat aina olleet painajaiseni, ilmankos näiden kirjojen lukeminen jäi roikkumaan vielä kaikkien muiden kurssien suorituksen jälkeen..

Vaan arvatkaapa, mikä oli ihanin ja upein tunne gradun palautuksen ja yliopistosta valmistumisen jälkeen? Se, kun astuin ensi kerran kirjastoon! Edessäni aukeni tuo vanha tuttu kirjasto, jossa olin suunnilleen asunut lapsuuteni, mutta viimeiseen kymmeneen vuoteen hädin tuskin vieraillut koko paikassa. Seisoin kirjaston hyllyjen keskellä, ja tajusin voivani lukea täältä ihan mitä tahansa! Jokainen kirja hyllyissä oli vain minua varten ja odotti minun poimivan sen käteeni. Ja saatoin tehdä sen ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi lukea jotain muuta. Ihan uskomatonta!!

Hetken aikaa ahminkin jälleen kirjoja kuin koskaan aiemmin en olisi lukea saanut, nyttemmin tahti on hieman päässyt taas tasoittumaan. Mutta samalla mietin, miksi luen nykyisin niin vähän? En keksi muuta syytä kuin sen, että tilalle on tullut niin paljon muuta tekemistä. Suurimmat syylliset tähän ovat yllättäen netti ja televisio.

Ovatko tv-ohjelmat ja ehkä jopa blogit korvanneet kaunokirjallisuuden? Jokainen meistä on varmasti kuullut tai ollut osallisena keskusteluun, jossa suureen ääneen arvostellaan Salkkareissa tapahtunutta juonenkäännettä tai jonkun roolihahmon "typeryyttä". Monesti haukutaan koko sarja maanrakoon, vai voiko joku väittää, ettei olisi kuullut Kaunareiden olevan täysin idiootti ja turhanpäiväinen sarja - "kuka sitä jaksaa katsoa?!" Ja silti jokainen meistä on varmasti joskus sitä katsonut, myös nämä isoon ääneen huutelijat..

" Ovatko tv-ohjelmat ja ehkä jopa blogit korvanneet kaunokirjallisuuden? "

Ollaanko me jonkun silmissä roolihahmoja..?

Vaan miten tämä liittyy blogeihin? Se on ihan ok, että kritiikkiä saavat tv-hahmot tai kirjallisuuden henkilöt. Ne ovat keksittyjä ja niille on laitettu sanat valmiiksi suuhun. Varmasti moni näyttelijä on joutunut kuuntelemaan solvauksia kadulla myös omana itsenään, mutta toivottavasti he osaavat ohittaa kritiikin sen kohdistuessa todellisuudessa tv-hahmoon. Jotenkin minulle on syntynyt tunne, että moni lukija lukee blogeja kuin kaunokirjallisuutta?

Jotta kirja tai tv-sarja pysyisi mielenkiintoisena, on siellä oltava yllättäviä, jopa rajujakin juonenkäänteitä ja tapahtumia. Kuka jaksaisi seurata päivästä toiseen sarjaa tavallisen pulliaisen tylsästä elämästä? Tuskin kukaan. Mitä hurjempia ja yllättävämpiä käänteitä mahtuu mukaan, sen enemmän katsojia sarja kerää. Etenkin ikävät ja kamalat tapahtumat tuppaavat saamaan suurta huomiota - jopa mediassa itse sarjan ulkopuolella. Mikä sitten tekee tavallisten ihmisten blogeista mielenkiintoisia?

Kukapa ei tämän ruttunenän kuvia haluaisi katsella? 

Henkilökohtaisesti pelkään, että joku bloggaaja saattaa jopa syyllistyä siihen, että tarkoituksella hakee draamaa blogiinsa lukijoiden kalastelun toivossa? Tästä saattaa oikeasti olla vaarallisia seurauksia, jos liikutaan rajamailla turvallisuuden suhteen. Jokaisen hevosen kanssa ei vaan voi mennä riimu päässä ilman satulaa pellolle laukkaamaan, vaikka tietääkin saavansa dramaattisia kuvia pukki-hyppy-kiitolaukassa hallitsemattomasta hevosesta. "Vau, hienoa, kuinka uskallat?!" saattavat lukijat tuumata. Blogejakin on olemassa myös täysin fiktiivisesti kirjoitettuja, joten ehkä jo tämä sekoittaa lukijoita todellisuuden ja mielikuvituksen rajamailla? Jos bloggaajan omassa elämässä ei tapahdu suurta draamaa ja dramatiikkaa, mutta näistä haluaa kirjoittaa, suosittelisin siirtymään suosiolla mielikuvituksen puolelle, en tieten tahtoen järjestämään sitä - etenkään hevosten kanssa..

" Nettimaailma tekee anonyymina kommentoinnin niin helpoksi, että asiattomien ja 
ilkeiden sanojen kirjoittaminen on enemmän kuin helppoa. "

Missä sitten menee lukijan vastuu? Kuten totesin, on ihan ok arvostella Kaunareiden jatkuvaa ihmissuhdesoppaa tai päivässä aikuiseksi kasvavia lapsia. Blogien taustalla on kuitenkin todellisia ihmisiä, jotka tietoisesti asettavat itsensä julkisuuteen. Nettimaailma tekee anonyymina kommentoinnin niin helpoksi, että asiattomien ja ilkeiden sanojen kirjoittaminen on enemmän kuin helppoa. Toki asiallista kritiikkiä saa aina antaa ja monesti se on jopa tarpeellista. Kehottaisin kuitenkin ensin miettimään, miten asian esittäisi, jos bloggaaja seisoisi elävänä ihmisenä vastapäätä, ja asia pitäisi sanoa häntä silmiin katsoen. Voisiko kommentin kirjoittaa samalla logiikalla?

Sivuroolissa: Elsa ja Kiia

Meillä ei ole ollut ongelmaa asiattomista anonyymien kommenteista, joten tämä aihe ei edes suoranaisesti itseäni kosketa. Sen sijaan monista muista blogeista olen saanut lukea täysin käsittämättömiä kommentteja. Samoin oikeiden julkkisten asioita kommentoidaan netissä yli hyvän maun rajojen. Juuri eräästä artistista tehdyssä uutisessa kommenteissa kirjoitettiin suoraan, kuinka toivottaisiin tämän artistin kuolevan. Siis oikeasti, mikä ihmisiä vaivaa?!  Jokaisella aikuisella ihmisellä pitäisi olla sen verran käytöstapoja ja tilannetajua, että ymmärtää, mitä toiselle ihmiselle voi sanoa.. Tapahtui se sitten kasvotusten tai netissä kirjoitettuna.

" Jokaisella aikuisella ihmisellä pitäisi olla sen verran käytöstapoja ja tilannetajua, että 
ymmärtää, mitä toiselle ihmiselle voi sanoa.. "

Mikä tämän kirjoituksen pointtina edes oli? Itselleni on herännyt pelottava ajatus siitä, että blogit ovat nykyajan viihdemaailmaa. Blogeja ahmitaan kuin keksittyä tv-sarjaa odottaen seuraavaa jatko-osaa. Pahimmillaan bloggaaja itse pahentaa kierrettä tarjoillen lukijoille kauhisteltavaa tai muuten provosoi lukijoita.

Jos olet itse huomannut uppoutuneesi johonkin blogiin kuin kaunokirjalliseen teokseen, nyt on herätyksen paikka! Yritä kuvitella eteesi tämä (luultavasti) nuori nainen / tyttö, luo hänelle elämä ja todellisuus blogin ympärillä - perhe, arki, koulu, työ, harrastukset. Hän on aivan samanlainen kaduntallaaja kuin sinäkin. Jännityksennälkäisiä suosittelen erittäin lämpimästi siirtymään kaunokirjallisuuden pariin! Kirjojen lukemisen hyödyt ovat niin valtaisia, että niistä saisi jo toisen postauksen aikaiseksi… :)

Todellisuudessa en edes itse osaa sanoa, mikä blogeista tekee niin mielenkiintoisia, että niitä pitää seurata? Sen ymmärrän, miksi luen muutamaa asiapitoista blogia. Niiden postaukset koostuvat tutkimustiedosta ja ovat kuin koulukirjoja. Asiat ovat vaan helpommin kerrottuina ja yleensä ajankohtaisia. Aiheet ovat itseäni kiinnostavia. Lisäksi luen myös perusharrastelijoiden blogeja omista hevosistaan. En suinkaan toivo kenellekään epäonnea tai pettymyksiä, vaan aidosti iloitsen onnistumisista ja hevosen etenemisestä. Luen sellaisia blogeja, joiden kirjoittajat jakavat samantyyppisiä ajatuksia itseni kanssa hevosen pidosta ja saan blogeista hyvää mieltä.

Mukavia lukuhetkiä kaikille - muistakaa vaan pitää mielessä, mitä luette!

Terkuin ei-edes-wannabe-dramaqueen...

…vaan hän, joka harrasti hevosia ja lukemista jo kauan ennen blogia, ja aikoo harrastaa jatkossakin,
vaikka blogista joskus aika jättäisi :)

You Might Also Like

13 kommenttia :

  1. Tosi hyvä kirjotus!!

    VastaaPoista
  2. Tosi hyvä ja asiapitoinen postaus! :)
    Joo, ala-asteella luin älyttömän paljon heppakirjoja, oikeastaan mihin vain menin, oli kirja käsissä! :D Onneksi niin tein - huomaa kyllä että apua on ollut monellakin saralla. Viime vuosina jostain syystä lukeminen ei ole enää napannut, edelleen pidän siitä, mutta tuntuu että aina on parempaa tekemistä. Toisin sanoen netti, blogi, telkkari... Ei sillon nuorempana ollut mitään tälläisiä, ja tylsyyttään käytti tehden jotain järkevää! Hups :D Nyt lukiossa on aivan ihanaa kun iltaisin saa vain hautautua koneen tai telkkarin ääreen, eikä ajatella yhtään mitään. Laiskottaa koulun ulkopuolella, ei kirjoja jaksa lukea kun ei ole pakko (nimimerkillä kaikki äikän pakollisen luettavat tappoivat innostusta aikalailla)... Oikeastaan se aloittaminen on vaikeinta, kun saa muutamatkymmenet ensimmäiset sivut luettua, ei ole enää mitään ongelmaa! Toivottavasti jaksaisin vähän tsempata ja jatkaa lukuharrastusta...
    Olen huomannut tuon saman - mitä pahempia ja hurjempia stooreja blogeissa on, sitä enemmän kerää lukijoita ja katselukertoja. Tuntuu, ettei ne hyvät asiat kiinnosta ihmisiä laisinkaan, päinvastoin vain epäonnistumiset. Saman huomaa oman blogin kohdalla, johon kirjoitan aika rehellisesti myös huonoista hetkistä - ylivoimaisesti blogin koko historian suosituimmat postaukset ovat niitä menettämisen pelko -postauksia, yhteisen matkan päättymisiä ja huonoja uutisia klinikalta... Onneksi on myös niitä, jotka aidosti ovat iloisia ja onnittelevat hyvinä hetkinä! :)

    VastaaPoista
  3. Täysin osui naulan kantaan! Itse ollen ennen lukenut paljon enemmän kirjoja kuin nyt, mutta itsellä sama että kun lukee koetta edeltävänä iltana tietenkin jotain muuta kuin koulukirjaa niin eihän siihen voi keskittyä kun pitää ajatella että "tämän jälkeen vielä koulukirja nenun eteen"... Kyllä ehkä kesällä taas mikäli töiltä ehtii :D itsekkin kovasti mietin miksi luetaan blogeja (t. Luen yli 30 blogia ja tyhjä fiilis jos ei oo päivässä lukenu postauksen postausta :D)

    VastaaPoista
  4. Itse luen joka päivä jotain kirjaa.. Monet heppakirjat, etenkin polluxista tulleet Diabolo kirjat luettu monesti läpi. Mä en ole kovinkaan nirso kirjojen suhteen ja joka ilta tulee luettua ennen nukkumaan menoa ja useasti myös pitkin päivää jos ei ole muuta tekemistä! (: Joskus kesäisinkin otan kirjan,juotavaa,syötävää ja hepoille heinät naaman eteen ja lueskelen hevosten tarhassa aurinkoisessa säässä kirjaa! (:

    VastaaPoista
  5. Minä rrrrakastan lukemista!!! Vaihtelevalla tahdilla tulee luettua, riippuu aina millainen kiirus on. Lemppareita on rakkaushömpät, pienesti jännityksellä maustettuna. Nora Roberts on kirjailijoista yksi ehdottomista lemppareista! Kirjasarjoista Twilightit ja Fifty Shadesit on kova juttu. :-) Nuorempana luin paljon Polluxista tulleita heppakirjoja, joita on vieläkin säästössä.

    VastaaPoista
  6. Kirjojen lukeminen itselläni vähän vaihtelee, joskus luen paljon ja joskus vähemmän. Melkein kuitenkin aina on kesken joku kirja ruokapöydässä tai vessassa, ihan kun sitä aikaa lukemiseen ei olisi muualla kun juuri näissä paikoissa... :D Noh nyt on menossa sivistys viisikko kirjasarjan parissa, sitä kun muksunu tuli luettua pelkkää nummelan ponitallia, viisikot jäi kokonaan lukematta, nyt kyllä korjaan asian! Netistä tulee enemmän luettua asiaa hömpän ohessa ja kirjat joita luen ovat yleensä kevyitä opuksia, joiden parissa voi vaan rentoutua :) Kirjat on kyllä ihan parhautta!

    VastaaPoista
  7. Yläasteiässä olen kirjoja jonkun verran lukenut. Olen kuitenkin ollut aina melko laiska lukija, välillä enemmän ja välillä ei sitten ollenkaan. Ja myönnän hevoskirjoja en ole koskaan lukenut vaan seikkailuja ja jännitystä mm. viisikkoja.

    Yliopistoaikoina en ole juuri lukenut, mutta noin 3 vuotta sitten löysin äänikirjat ja niitä on tullut kuunneltua useita. Äänikirjana olen jopa kuunnellut muutaman historiallisen teoksen, kuten Sinuhe Egyptiläisen joka loppujen lopuksi olikin mukavaa kuunneltavaa ja mielenkiintoinen. Useimmat kuuntelemani kirjat ovat kuitenkin pysyneet samassa sarjassa kuin nuorena lukemanikin, eli dekkarit ja jännitys ovat suosikki alaani.

    Näitä kun muistelee niin muistuu mieleen, että jo lapsena olen kuunnellut kirjoja. Silloin ne olivat kasettiversioina ja romaani koostui useasta kasetista. Nykyään on helppoa ladata kirja mp3 soittimeen jolloin ei ole riippuvainen muista laitteista, ajasta ja paikasta. Eli voisi sanoa että löytäessäni mp3 muotoiset äänikirjat, löysin taas minulle mieleisen tavan kokea kaunokirjallisuutta.

    VastaaPoista
  8. Minulla on vähän sama vaiva. Olen joutunut lukemaan niin monta kirjaa opiskelujen aikana, että enää en lue loppuun mitään sellaista, mikä ei tunnu kantavan. Jätän surutta kesken kirjan, jota en jaksa lukea. Mutta esimerkiksi Sinuhe jäi kesken, koska ei ollut aikaa. Ja sitten unohdin, mitä olin jo lukenut. Minä myös surutta unohdan kirjoja, joita olen lukenut. Saatan aloittaa lukemisen uudelleen ja sitten hups, huomaan jossain vaiheessa, että olenhan minä tämän lukenut...

    Erityisesti vihaan kaikkea, minkä nimi on "Johdatus xxx:ään...". Tämä nyt meni vähän sivueraiteille. Pointti taitaa olla, että kaikkea olen lukenut. Edelleen luen kyllä enemmän kirjoja kuin blogeja. Vanhanaikainen kun olen...

    VastaaPoista
  9. Postauksen alku lapsuudesta ja kirjoista - lukemisesta aina yliopistoaikoihin asti - oli kuin suoraan minun elämästäni. Muistan hyvin etenkin ne peruskoulun kesälomat, kun pikkusiskon kanssa kävimme kirjastossa monta kertaa viikossa ja joka kerta kirjastosta lainattiin vähintään yksi repullinen lasten ja nuorten romaaneja sekä senhetkisistä innostuksenpuuskista riippuen kasa joko hevos-, koira- tai kissatietokirjoja. Pidin myös tarkasti kirjaa, mitä kirjoja olin lukenut ja milloin, ja kirjasarjojen kohdalla olin hyvin perillä myös siitä, mitkä osat sarjasta pitäisi seuraavaksi kaivaa esiin kirjaston hyllyjen kätköistä. Neiti Etsivät, Nummelan ponitallit ja monet muut kirjasarjat tuli ahmittua peruskoulun aikana, lukiossa painopiste siirtyi enemmän aikuisosaston romaaneihin, kuten Jane Austenin teoksiin. Se on tosin myönnettävä, että Nummelan ponitalli -sarjaa luen edelleen näin aikuisiällä, sillä täytyyhän tuttujen hahmojen tuoreimmat kuulumiset selvittää aina uuden kirjan ilmestyttyä: Viime kesänä selitin nolona lastenosastolla kirjastonhoitajalle (eihän se lainausautomaatti tietenkään toiminut, kun sitä olisi eniten kaivattu) uusinta Nummelan ponitallia lainatessani, kuinka sarjan kirjat ovat kevyttä ja mukavaa lukemista vastapainona yliopistotason matematiikalle, ja näinhän se on. Pitäisikin lähiviikkoina taas käydä pitkästä aikaa kirjastossa, jos uusimmat Nummelat sattuisivat olemaan hyllyssä odottamassa minua ;)

    Mitä tulee blogien ja tv-ohjelmien rinnastamiseen ja juonenkäänteiden odottamiseen, lopetin aikoinaan monen lempitelkkarisarjani seuraamisen puhtaasti siitä syystä, että sain tarpeekseni ainaisesta juonittelusta tv-ohjelmissa. Nyt, kun minulla ei ole ollut televisiota vuosiin, olen oppinut hyödyntämänä Yle Areenaa. Edelleenkin seuraan hyvin huonosti tv-sarjoja, mutta hevosaiheiset sarjat kyllä tulee katsottua: Olen tehnyt sen havainnon, että hevoset ja juonittelu vain juonittelun ilosta eivät mahdu samaan formaattiin, vaan hevosten avulla päästään pintaa syvemmälle ja kiinni syvällisiin aiheisiin ja pohdintoihin. Tällä hetkellä suosikkiohjelmani on Sydänmailla, jossa yhdistyvät hevoset, ihmissuhteiden kehittyminen positiivisella tavalla (= ei juonitteluja jaksosta toiseen), ja aina välillä ohjelmassa heitetään ilmoille sellaisia viisauksia, jotka herättävät ajattelemaan ja miettimään. Samaa kaipaan myös blogeissa: kun omassa elämässä on jännitystä ja tapahtumia ihan riittämiin, on ihanaa lukea postauksia, jotka herättelevät ajatuksia tai joihin voi samaistua vaikka yhteisten lapsuuden muistojen kautta.

    VastaaPoista
  10. Luin peruskoulussa ollessani kaikki koulun heppakirjat läpi moneen kertaan. Kirjastosta ei lähtenyt muuta kuin Nummelan ponitallin kirjoja ja parhaaseen luku aikaan meni se päivä. Luin silloin paljon kirjoja valitettavasti tällähetkellä ei aikaa jää lukemiselle :/ Mutta ehkä parhaimmat blogit menee kirjoista :D
    Kuitenkaan koulujuttujen lukeminen ei kiinnostanut tai ei siitä mitään höytyä ollut, sillä en osannut kuitenkaan vaikka olisin lukenut monta päivää..

    VastaaPoista
  11. Hyvä kirjoitus, joka olisi jokaisen blogeja ahmivan lukijan hyvä lukea läpi.
    Ihan samat kirjasarjat on lapsuudessa luettu ;) Lukeminen on niin parasta - tosin, nykyään blogit ja tv vievät runsaasti lukuaikaa. Se on sääli, sillä kirjoihin uppoutuminen voi parhaimmillaan antaa paljon lisää ajateltavaa viihdytyksen lisäksi.

    VastaaPoista
  12. Tämä blogi vain paranee! Mielenkiintoisia hevosjuttuja, ihania kuvia ja nyt vielä täyttä asiaa lukemisesta!
    Terveisin se tuttu täti kirjastosta, jonka omalle lukemiselle on käynyt ihan samalla tavalla. Joskus se harmittaa, mutta toisaalta hyvin kirjoitettu blogi voi olla parempi kuin huono kirja!

    VastaaPoista
  13. Olen lukenut aina ja luen edelleen. Aloitin 5-vuotiaana ihan itsekseen, muistan vieläkin sen voimakkaan elämyksen, kun ensi kertaa ymmärsin, mitä edessäni olevassa kirjassa sanotaan. Olin pitkään katsellut sanoja näkemättä merkitystä, kunnes se kaikki yhtenä hetkenä vain loksahti paikalleen. Ollakseen hyvä bloggaaja täytyy lukea edes jonkin verran, ainakaan oma sanasto ja kielioppi eivät muuten olisi sitä mitä nyt. Edelleen iltaisin ennen nukkumaanmenoa luen sängyssä. Ilman ei osaa olla. Televisiota en juuri enää katso ja lukemiseen on tullut rauhallisuutta. Ahmimisen sijasta luen sen verran kuin mukavalta tuntuu, mutta jokailtaista se on.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.