ajo-opetus ,

Ajoharkkoihin jatkoa

4/06/2015 09:27:00 ip. marjo 1 Comments

Suunnittelin alunperin, että tämä viiden pääsiäisvapaan jakso olisi hyödynnetty Nemon "teho-ajotreeneinä". Siis päivittäin olisi tehty kerran tai kaksi kertaa päivässä pidempi jakso ajotyöskentelyä, jonka jälkeen olisi voinutkin pitää muutaman viikon tauon ajoharkoista. Vaan koska kaikki ei mene kuten strömsössä, ainoastaan viimeinen vapaa käytettiin pieneen ajoharjoitussessioon.

Toki muinakin päivinä oltaisiin voitu ajoa treenata, mutta kuten olen maininnut, Nemossa on Miikan hevosten vierailusta lähtien hieman ollut virtaa tavanomaista enemmän. Koska hevonen yhdistää aina vallitsevan mielentilan tekemiseen, en halua viedä sen ajo-opetusta eteenpäin, jos hevonen on kiireinen ja hermostunut. Sen sijaan sille on teetetty aivojumppaa vapaana kentällä, talutusharjoituksia pellolla, riekkumista Rouskun kanssa ja irtohypytystä. Kaikkea sellaista, missä sen energisyys ei ole ollut haitaksi, vaan päin vastoin se on saanut sen kanavoitua itse tekemiseen, ja lopulta meillä on aina ollut käsissä oikein tyyni ja rauhallinen orilapsi.

Salakuvausta: Tanja hakemassa Nemoa tarhasta

Nemo tsekkaa joko uutta ruohoa pukkaa maasta.

Kakara bongasi kuvaajan.

Harmi kun kukaan ei ole ollut ottamassa kuvaa Nemosta ja Rouskusta tässä päivänä parina, kun ne on samaan aikaan tarhasta haettu. Rousku löntystää taluttajansa perässä pienin varovaisin askelin, pää alhaalla roikkuen narun vahingossakaan kiristymättä. Ilme kuin pahojaan tehneellä ja omistajansa varjossa hiippailevalla koiranpennulla. Nemo puolestaan on marssinut pihapiiriin vähintään Euroopan omistajan elkein - rinta rottingilla, pää taivaissa ja hirmuista isoa pitkää käyntiä harppoen. Ei siis laisinkaan omana itsenään, ja ensimmäistä kertaa näiden kahden välillä onkin ollut hurja ero käytöksessä.

Nykyisin Nemo kulkee taas tähän malliin.. Ehkä se tajusi, ettei 2-vuotias voi omistaa Eurooppaa??

Onneksi tämä oli vain jokin ohimenevä mielenhäiriö Nemon päänupissa (*koputtaa puuta*) sillä nyt parina päivänä se on taas ollut perässävedettävä rento ja laiska oma itsensä. Ihanaa :) Näin ollen eilen kävin herran kanssa käppäilemässä pitkin peltoa ja metsää, varsa löntysti pitkällä narulla takana - sen sijaan, että viime päivinä olen jatkuvasti joutunut pyytämään sen pysähtymään ja peruuttamaan, kun toinen yritti vaan paahtaa eteenpäin. Tänään oli siis hyvä hetki jatkaa ajoharkkoja ja tällä kertaa vietiin hommaa taas vähän eteenpäinkin.

Hevosen seistessä harjauksessa yritin taas napata pari naamakuvaa.

Eipä niistä mitään tullut, vaikka leivällä yritettiin lahjoa.

Rouskun hirnunta sai sentään korvat pystyyn.

Itse asiassa enempi yritin kuvata varsan uusia-vanhoja suitsia, jotka shoppasin ABC:n pihamaalla matkalla tallille. Nemo oli melkein yhtä innoissaan hankinnasta, kuten kuvista näkyy..

Treenit aloitettiin taas ensin vaan kävelemällä pihan ympäri valjaat päällä tämänhetkistä mielialaa tarkastellen. Varsa oli niin kiva, että saman tien vaan aisat perään ja menoksi. Kierrettiin vähän pidempi maastolenkki tällä kertaa irtoaisojen kanssa. Jotain lisää haastetta piti keksiä, joten sidottiin aisojen perään ketjut roikkumaan. Eipä noista tosin juurikaan lisää ääntä lähtenyt, sen verran heiveröistä tekoa ovat. Joten seuraavalle rinksalle viriteltiin rengas ketjuihin kiinni. Tanja kannatteli edelleen aisoja narun päässä, joten hätätilanteessa koko paketti olisi pudonnut kerralla varsan perästä. Seuraavalla kerralla täytyy varmaan laittaa jo aisat kiinteästi kiinni, ainakin jos painoa alkaa tulla lisää - ei enää riitä ihmisvoimat koko kuormaa pitelemään ;)

Ketjut aisojen perässä.

Tittidii, näitä muistoja tarkoitin :)

Päivän paras hetki - eväät töiden päätteeksi, njam!