kilit ,

Ensimmäinen vierailu Taysiin

4/01/2015 08:40:00 ip. marjo 15 Comments



Muistatta varmaan, että kaaduimme Lotan kanssa maastolenkillä vajaa kuukausi sitten? Minä kiipesin takaisin selkään ja jatkettiin matkaa, kunnes mukana ollut kaverini katsoi paremmaksi soittaa ambulanssin paikalle juttujeni sekavuudesta johtuen. Sieltä sitten kesken lenkin vietiin lanssilla sairaalaan, missä vietin seuraavan yön. Sairaalassa kuvattiin pää ja kaularanka sekä olkapää, joka olikin todella kipeä. Missään ei näkynyt mitään vikaa..

Kävin viime viikolla ekaa kertaa ratsastamassa kaatumisen jälkeen.

Ponissa oli kiitettävästi virtaa.. ;)

Kävin kuitenkin tällä viikolla uudemman kerran näyttämässä olkapäätä lääkärille, siihen kun on jäänyt kova patti ja edelleen tuo paikoitellen vaivaa ja joudun sitä varomaan. Uusissa röntgenkuvissa selvisi, että solisluu siellä törröttää olkapäässä pystyssä. Se on siis revennyt ja on pois paikoiltaan. Tällä viikolla olen saanut ravata lääkärissä ja kuvissa ja tänään istuskelin Taysin päivystyksessä kolmisen tuntia odottelemassa.

Alkuun näytti vahvasti siltä, että pakollinen leikkaus tässä on edessä. Lueskelin netistä, että solisluun luksaatio jaotellaan yhdestä viiteen. Ykkös- ja kakkosasteen sijoiltaanmenot parantuvat itsestään, kolmannessa asteessa solisluun pää on noussut selvästi ylöspäin, nelos- ja vitosasteen vammat vaativat leikkaushoitoa. Tällöin luun pää on siis noussut ylös ja liikkuu olkapään liikkeiden mukana. Tänään miun olkapäätäni väänneltiin monen ihmisen toimesta ja kuvia tuijottelivat ainakin ortopedi ja kirurgi. Joka suuntaanhan tuo liikkuu ja on siis revennyt täysin irti. Vaan luojan kiitos - ei ole tarvetta leikata! 

Suurin osa kuulemma paranee tällaisessa vammassa itsekseen, joten siihen luotetaan. Ei luu tietenkään tuosta mihinkään liiku - ja kun tapaturmasta on näin kauan aikaa, ei sitä ilman leikkausta kannata enää yrittääkään liikutella. Elän siis loppuikäni ylimääräinen patti olkapäässä. Mur. Toisaalta eipä se koko solisluun yli kulkeva leikkausarpikaan kaunis olisi.. Näin nyt kokeillaan ja parin kuukauden kuluttua käydään kontrollissa tsekkaamassa onko tarvetta leikkaukselle. 

Eikä tässä vielä kaikki. Pian on toinenkin reissu Taysiin edessä ja tällä kertaa aivopoliklinikalle. Alkukyselyn perusteella odotan suurella innolla (not!) tätäkin keikkaa. En ole ehkä tainnut mainita, kuinka suuresti vihaan ja kammoan lääkärissä käyntiä. Minua ei lääkäriin ole saanut kuin vähintään pää kainalossa, eikä onneksi ole ollut juuri tarvetta käydäkään. Tässäpähän tulee siihenkin hyvin itseään siedätettyä. Hyvähän se vaan on kun tutkitaan, eivät nuo aivovammat mitään pieniä asioita ole.. 

Elkää siis ihmiset hyvät lennelkö hevosten selästä! ;)

"Siis mitä, miten niin en vielä saa tulla karsinaan sisälle?! You've got to be kidding me!"

"Mut kun mä haluuuu-uuun…"

Hups, poni söi käden?!

Aina yhtä kaunis Lotta ;)

Lotta esitteli kaatumisessa polveen tullutta haavaa (se siis osaa sanoa päivää pyynnöstä).
Harmi että kuvaaja ei osaa tarkentaa sinne mihin pitäisi..

Iloisempia asioita välillä - siirrettiin pojat vihdoin uuteen tarhaansa! Kunnon pakkaskelien loputtua piti hevoset saada pois tulevalta kesälaitumelta, jota myös perinnebiotooppina hoidetaan. Pojat saavat siis jonkin aikaa rämpiä ryteikön keskellä kesän tuloa odotellessa..

Viime viikonloppuna tallille syntyi myös kaksi pientä pikkukiliä jo aiemminkin kuvissa nähdylle Ulla-vuohelle! Valkoinen poikakili oli alkuun kovin heikko, eikä suostunut juomaankaan. Sitkeällä sormiruokkimisella ja tuttipullolla saatiin vauvalle maitoa menemään ja nopeastihan se siitä voimistui. Selvästi alkaa kevät tehdä tuloaan, ihanaa. (vaikka viime päivinä onkin saatu sekaisin lunta, vettä ja räntää..)


Kilivauvat alta vuorokauden ikäisinä.

Jouduimme myös jättämään hyvästit Rasmukselle. Niin nopeasti kuin ruuna liittyikin elämäämme mukaan, yhtä nopeasti se porukasta poistui. Rasmukselle oli haussa vuokraaja tai ylläpitopaikka, ja kun sellainen vihdoin löytyi, siirtyi Rasmus kauas meidän luotamme. Mainitsin aiemmin, että Nemo ja Rousku saattavat saada kaverin seurakseen, ja nyt voinkin paljastaa, että Rasmus olisi muuttanut poikien kaveriksi, jos ylläpitokotia ei olisi löytynyt. Vaan voipi olla, että pojat saavat sittenkin kolmannen keltuaisen porukkaansa laidunkauden koittaessa! Kerrotaan tästäkin sittemmin lisää, kunhan asiat enempi selkeytyvät.. ;)

Kiitos Rasmukselle ja Elinalle yhteisistä hetkistä!

Loppuun vielä liuta kuvia poikien uudesta elinalueesta. Nämä on napsittu pari viikkoa sitten, kun vielä ihanassa pakkasauringossa kunnostimme tarhan aitoja parempaan kuosiin.










Evästaukoa virittelemässä - ja ilmeet kohdillaan :D

Ihan kun koiratkin kuvittelis jotain saavansa..





Videolla poikien ensimmäiset askeleet uudessa tarhassaan, kun ne maanantaina sinne päästettiin. Vauhdikasta porukkaa vai mitä? 



Popi otti heti tarhan omakseen.

Ja Nemo yritti naamioitua osaksi tarhaa...

You Might Also Like

15 kommenttia :

  1. Missä toi video on kuvattu?

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei tarvinnut solisluuta leikata, mutta on varmasti inhottava sellainen ylimääräinen pattikin... Voi vitsi, miten suloisen näköisiä kilejä teillä siellä on! <3 Meilläkin oli melkein sama tilanne vuosi sitten, kaksi pientä kiliä tallissa. <3 Olisi kivanähdä siis jatkossakinm kuvia pikkukileistä! :)

    tallintarinoita.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti kuvia tulee, ainakin sitten kun pääsevät ulkohäkkiin elelemään! :)

      Poista
  3. En voi lukea tänään yhtään blogia ilman epäilyä aprillipilasta... :D Oliko tuo olkapää juttusi ihan oikea juttu vai aprillipila?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on valitettavasti ihan totta.. En ole tehnyt kuin yhden aprillipilan blogissa, se aiheutti jo niin suuria sydämentykytyksiä lukijoissa, etten ole enää moiseen uskaltanut ryhtyä! :D http://jauhokuono.blogspot.fi/2013/04/ei-pitaisi-nuolaista-ennen-kuin-tipahtaa.html

      Poista
  4. Aprillia?;) en edes jaksanut koko tekstiä lukea kun heti otsikko herätti epäilystä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin, mieluummin olisin leikisti kuin oikeesti istunut päivystyksessä nuokkumassa.. :p

      Poista
  5. Tosi kauhealta toi teidän tippumisenne kyllä kuullostaa! Sellaista sattuu vaikka olisikin noin ihanat hevoset kun teillä vaikuttaa olevan..tsemppiä ja paranemista sinne ja tovotaan että seuraava lääkärireissu sujuu paremmin
    T.toinen lääkärilläkäyntejä inhoava hevostyttö jolla myös tuo kamera koko ajan pyörii mukana tallilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotoveri siis ;) kiitoksia, eiköhän tästä selvitä kun hengissä ollaan - se mikä ei tapa se vahvistaa :)

      Poista
  6. Hyvä, että leikkaukselta vältyit. :) Hyvä, että aivojakin tutkitaan. Itseä niin harmittaa kun en mennyt lääkäriin syksyn -13 sänkkärirallitippumisen jälkeen. Silloin en päässyt ylös ja hoipertelin kuin vastasyntynyt varsa. Silmissä väpätti ja näkyi valoja. Sitten muutaman kuukauden päästä olikin paha kohtaus keskellä yötä, jonka luulen jotenkin johtuneen tuosta tippumisesta, vaikka niin viiveellä tulikin. Nyt tietää siis koska menee ainakin lääkäriin... Toivotaan ettei enää pää saa tälliä, sillä luulen että pääparkani on jo käyttänyt yhdeksän henkeään.. :D

    Tsemppiä kaikkiin tutkimuksiin ja muuhun lääkärillä ravaamiseen.

    VastaaPoista
  7. Unelmatarha *.*
    Onko minkä kokoinen, entä verrattuna edelliseen (/tulevaan, jos ymmärsin oikein että talven tarhasivat kesälaitumella?)? :)

    VastaaPoista
  8. Missä päin teillä on hevoset, aivan mahtavat tarhat ja olot hepoilla! Voi kun löytyisi omalle vuonolle tuollainen paikka, jos nyt satutte Pirkanmaalla ja sopivalla suunnalla vaikuttamaan ja kiva vuonoruuna mahtuisi laumaan niin hihkaise! Ärsyttää kun ei löyty oikein paikkaa, missä poni pääsisi olemaan poni sen sijaan, että tarhaa vain pienessä neliössä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nakkaa sähköpostilla: marjouimi@hotmail.com niin palataan tarkemmin :)

      Poista
  9. mikäs siis päähän tuli? 😕 paranemisia, ja terkut pojille ja Lotalle:)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.