ajo-opetus ,

Laiskan laidunponin kuolaimettomat treenit

5/22/2015 09:37:00 ip. marjo 1 Comments



Eilen pojille koitti kauan odotettu tapahtuma kun nuo pääsivät laitumelle. Ei niitä muuten varmaan vielä olisi siirretty, mutta tallilla kävivät eka- ja tokaluokkalaiset luokkaretkellä, joten hevoset tuotiin kauempaa tarhasta pihapiiriin lasten ihasteltavaksi. Pojat pääsivät siis omalle laitumelleen ja siihen ne nyt jäivät. Mikäli kelit ja kasvillisuus näyttää siltä, ettei pohja vielä täyttä laidunnusta ja kavioiden kulutusta kestä, niin sitten siirretään vielä välillä toiseen tarhaan ja osittaiselle heinäruokinnalle..


Laitumelle lasku ei ollut ihan yhtä riehakasta katseltavaa kuin edellinen tarhanvaihdos. Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ponit eivät edenneet kymmentä metriä kauemmas tarhan portilta. Palasivathan ne toki tällä kertaa vanhaan tuttuun tarhaan ja rehevälle ruohikolle, joten syöminen houkutteli enemmän kuin ympäristön tutkiminen. Tuli sieltä sentään muutamia juoksuaskeleita myöhemmin, Nemolla varsinkin näytti virtaa riittävän.


Eilen tosiaan Nemo oli erittäin virtaisaa poikaa, kun käytiin pidemmällä ihmisten ilmoilla Sirin ja hevosten kanssa kävelemässä. Vaan tänään sitten tuo hevonen suorastaan nukkui! Noin löysä ja laiska se ei ole tainnut olla vielä koskaan?? Näytti olevan rankkaa elämä laitumella ja pienten ihmisten kanssa seurustelu kun noin päivän aikana katosivat mehut pienestä miehestä.

Vaan eipä siinä mitään, minä olen sitä tyytyväisempi mitä rennompi ja löysempi hevoseni on! Tuskin siis täytyy edes sanoa, että ajoharkat sujuivat erittäin hyvin. Eteenpäin liikkuminen on tällä hetkellä Nemon suurin ongelma, se kun ei millään viitsisi itsekseen kävellä. Liikkuminen sujuu paljon paremmin jos joku kulkee edellä, tai vähintään vetäisee herran liikenteeseen. Maastossa toki eteenpäinpyrkimys on ihan eri luokkaa. Ehkä se vielä joskus liikkuu vaikka laiskottaakin… ;)

Nemo yrittää haastaa riitaa.

Kun lammaskoira lampaan näki...

Nemo taitaa tuijotella Katjan hevoslaumaa pellon toisella puolen.

Popi seurustelee vaan äiteen kanssa.

Tältäkö mun heppani näyttää sitten muutaman vuoden päästä kouluponina?! Toivottavasti ei… :D

Siri kokeili, pääseekö hyppäämällä selkään. No eihän tuosta nyt jäänyt kuin muutama sentti… tai muutama metri… puuttumaan :D

Popi liikekannalla.

"Mihin se Nemo nyt taas hävisi?"

Nemolla liikettä riittää vähän enempikin.

Kuten näkyy!

Suu auki ja ruohoa suussa, perus vuonohevonen kenties?!

Fiona uskollisesti menossa mukana..

Johan Rouskullakin ryhti nousi, kun se näki lampaat :D

Ja kiitoa toiseen suuntaan.

Molempia vähän pörheilyttää.

Pieni pirteä lapsiponi :)

Tänään tosiaan oli pirteys kaukana, jo tallille mennessämme olivat molemmat pojat pihatossa nuokkumassa. Toki aurinko lämmitti kummasti, mutta samalla kävi kyllä hirmuinen tuuli, joten ei mistään hellekelistä voi puhua. Nemo oli ensimmäisenä taas hommiin lähdössä, ja hommiinhan tuo pääsikin.

Vanha tuttu pihatto taas käytössä. Kesällä toivottavasti ötökät pysyvät ulkopuolella.

Nemo käveli suoraan portin taa seisomaan ja katseli vaan välillä ihmeissään taakseen, miksei kukaan tule hänen mukaansa :D

Rousku sen sijaan suuntasi kauas laitumelle ötököitä hännällä huiskien.

Täysin aiheeseen liittymättä, mutta… Fiona on :D

Lopulta Nemokin luovutti ja suuntasi laitumelle syömään.

"Vihdoinkin", taisi se ajatella, kun Tanja kävi varsan hakemassa.

Ajoin alkuun tutun rinksan pihan ympäri, seuraavaksi lisättiin haastetta ja suunnattiin vielä kentälle jatkamaan.

Ajurilla ohjat solmussa. Nemo on erittäin tyytyväinen kun saa vaan seistä meikäisen säätäessä omiaan. Hevosen ilme kertoo kyllä epäilykset siitä, että kohta se akka taas keksii jotain.. 

"Jaa että eteen pitäis kävellä? En mää halua, mää tuun sinne taakse kun sääkin oot siellä, jooko!"

Hetkittäin jopa ihan terhakasta käyntiä.

On se vaan pätevä mies.

Matka pois kentältä olikin taas helppoa kauraa, kun eteneminen on eri luokkaa kuin kentällä.

Kaunis poika :)

Vielä aisojen ja varusteiden purkamisessakin Nemo seisoi kuin maahan liimattuna pää nuokkuen.

"Pussaile sää vaan, mää oon oikeesti vielä päivätorkuilla."

Hommien jälkeen Nemo pääsikin toisiin hommiin ruohonleikkurin virkaa pihaan toimittamaan.

Kätevät nämä kuolaimettomat siinäkin mielessä, että hevoselta voi vaan napata varusteet niskasta ja päästää suoraan syömään.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja koitti paluu takaisin tarhaan. Voisin kyllä kuvitella, että ruoho maistuu siellä vähintään yhtä hyvältä ellei jopa paremmalta kuin aidan toisella puolen?

Miten teillä talutetaan nuoria oreja? Meillä talutetaan näemmä yhdellä sormella :D

Ekana piti kiiruhtaa katsomaan missä Rousku luuraa.

Sieltähän se veikka löytyi.

Joku nenäotus halusi vaan päästä kiipeilemään.

Molemmilla leuat jauhavat sitä tahtia kuin ikinä ennen ruokaa eivät olisi nähneet.

Ihana kesä!

You Might Also Like

1 kommentti :

  1. Ihana postaus ja ihanan kesäisiä kuvia! :)

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.