blakke ,

Lonkat auki ja nyrkit pystyyn!

5/01/2015 09:34:00 ip. marjo 10 Comments


Blogitallin viikkohaasteessa pohdiskellaan omaa istuntaa, ja vaikka olenkin varsin amatööri tällaisia asioita arvioimaan, päätin kuitenkin lähteä haasteeseen mukaan. Blogista on ehkä selvinnytkin, että ratsastuksen suhteen olen pitkälti "itseoppinut". Aloitin harrastuksen 12-vuotiaana käymällä kymmenen kertaa tunneilla pienellä maatilamatkailulla. Sen jälkeen jatkoin samaisessa paikassa itsenäisesti (kavereiden kanssa) hevosten hoitamista, ratsastamista ja ajamista. Pian aloin myös hoitaa toisella tallilla kahta yksityistä ponia, joiden kanssa myös touhusin ja ratsastin ilman opetusta. Jossain vaiheessa Lottakin astui mukaan kuvoihin, ja edessä olikin vuosikausien puska-maasto-tätiratsastajan ura..

Jossain vaiheessa myöhemmin kävin muutaman tunnin "ratsastuskoulussa", mutta eipä noistakaan hirmuisesti irti saanut, kun samoilla tunneilla oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä istuvia ratsastajia. Nyt viime vuosina olen käynyt opetuksen alla ratsastamassa ehkä pari-kolme kertaa vuodessa keskimäärin? Näistä suurin osa Kalinon omistajan pitäessä meille tuntia (ilman mitään alan koulutusta siis hänkin). Lotan kanssa olen ratsastanut opettajan silmän alla yhteensä ehkä viidestä kymmeneen kertaa tässä reilun kymmenen vuoden aikana. Ja toki Rasmuksella ne pari tuntia, mitä talvella ehdimme käymään.

Näiden kaikkien kokemusten myötä on toki syntynyt jonkinmoinen näkemys omasta istunnasta. Aloittaessani ratsastuksen en saanut juurikaan opastusta siihen, miten selässä kuuluisi olla tai edes apuja käyttää. Monen vuoden maastoiluputken aikana olen vaan matkustanut kyydissä miten se parhaalta itselle tuntuu. Ravi on ollut käytännössä pelkkää kevennystä ja laukatkin melkein aina kevennetyssä istunnassa. Toki tässäkin on jotain oppinut, mutta muutaman viime vuoden aikana homma on selvästi mennyt eteenpäin, kun olemme Lotan kanssa päässeet useammin kentälle (tai pellolle) tuuppailemaan. Toki tekemistä olisi ihan hirmuisesti ja tunnit kyllä kelpaisivat jatkossakin.. Olen vielä aivan jossain lapsen kengissä mitä tulee ratsastukseen.

Oman istuntani miinukset:

- lonkat jumissa (tuoli-istunta)
- käsien kannattelu ja asento
- seilaavat pohkeet
- koko kropan kallistuminen joko eteen tai taakse
- jalkaterien kääntyminen ulos
- satulaan "lössähtäminen"
- "lego-ukko-könötys"

Oman istuntani plussat:

+ hyvä ryhti
+ kantapäät yleensä suorassa
+ rentous(?)
+ katse yleensä edessä

Miinukset

Avataanpa näitä siis hieman lisää aloittaen niistä helpommista eli virheistä. Ehdottomasti suurin ja armottomin heikkouteni satulassa on lonkkien auki saamisen vaikeus. Tässä olisi kyllä itsellänikin petrattavaa, selvästi pitäisi jumpata ja venytellä enemmän lonkkia, jotta pystyisin edes istumaan oikein. Eräällä istuntatunnilla Lotan kanssa ollessani valmentaja totesi, että asento satulassa on muuten hyvä, mutta alakropassa tosiaan olisi petrattavaa. Vaan tämäkin kuitattiin Lotan silloisella varsamasulla ja huonolla satulalla. Vaan tämä sama ongelma on kyllä olemassa hevosen mahasta ja satulasta riippumatta.. Onko teillä hyviä vinkkejä, miten olette saaneet omaa lantiota enemmän alle, reisiä suoremmaksi ja tuoli-istuntaa pois? Jotenkin aina lössähdän sinne takakaaren päälle, vaikka pitäisi istua huomattavasti keskemmällä satulaa.

Tässä kuvassa Lotalla on iso varsamasu, ja se arvatenkin työntää minun jalkojani eteenpäin..

…vaan yhtälailla ne reidet tönöttävät eteen normaalivatsaisella hevosella.

Puhumattakaan, kuinka tuolissa könötän tämän tamman selässä! Entä nuo kädet sitten...

Tästä kun otettaisiin hevonen alta pois ja iskettäisiin akka lattialle seisomaan niin mahtaisiko pysyä pystyssä - no ei!

Käsien surkeasta kannattelusta syytän pitkälti maastoilu-uraani. Olen niin tottunut matkustamaan kyydissä löysin ohjin maisemista nautiskellen, ettei ole tullut mieleenkään ajatella miten päin kädet kulkevat mukana. En tosiaan kiinnitä mitään huomiota käsieni asentoon maastossa. Monesti ne lepäävät omien reisien päällä, sylissä tai missä lie.. Onkin siis älyttömän vaikeaa yrittää kantaa omia käsiä koulua ratsastaessa. Ja vaikka saisinkin kädet ylös, monesti ne seilaavat kaukana hevosen niskasta. Tai ylhäällä taivaissa. Tai kyynärpäät metrin irti kyljistä. Ja nyrkit ovat lappeellaan. Aina. Millä ne saa pysymään pystyssä?!

Kädet niskassa kiinni.
Kädet taivaissa ja nyrkit lappeellaan, sekä kaikki muu täysin päin prinkkalaa.

Nyrkit sentään hevosesta irti, mutta täysin väärin päin.

Näin ne kädet tykkää olla. Monesti siis vielä ranteisiinkin tulee ylimääräinen mutka.

Seilaavat pohkeet.. Kuten todettu, normaalisti jalkani on liian edessä. Vaan miten on mahdollista, että lähes aina ravissa pohje siirtyyn liian taakse?? Etenkin silloin kun kevennän. 

Tämä kuva ei edes ole kevennyksestä, vaan silti pohje on kamalan takana. Koko ratsastaja on yhtä mutkaa.

Ja näin sitten keventäen.

Tähän samaan liittyy se, että kun jalka siirtyy taakse, yläkroppa siirtyy eteen. Kas näin:



Vastaavasti kun jalat lähtevät eteen lähtee selkä taakse. Tämä kuva taitaa olla vuodelta 2002?

Jalkateräni tuppaavat väkisin kääntymään ulospäin etenkin laukatessa. En ole tätä edes itse sen kummemmin huomioinut muuten kuin kuvista. Minulla tuntuu olevan laukkaistunnan kanssa muutenkin niin paljon työstettävää, että jalkaterät ovat jääneet unholaan. Ravissa ja käynnissä muistan vielä yleensä ajatella myös päkiöiden suuntaa..

Mihin ne varpaat osoittavat??

Polvet puristuvat kiinni ja jalka vääntyy ihan kieroon.

Käsi ja jalka molemmat yhtä auki.

Ratsastuksen rentouteen liitty se, että monesti "lösähdän" kyytiin. Ehkä tämä on myös sidoksissa siihen, että istun liikaa takakaaren ja oman takapuoleni päällä. Etenkin tämä tapahtuu jälleen maastoillessa, jos en tietoisesti yritä tsempata oman asennon kanssa, röhnötän välillä selässä kuin kotisohvalla leffan parissa.

Kutakuinkin siis näin. Voisko joku vetää tuolta kypärän nupista ratsastajan suoraksi?

Lego-ukko-istunta on minun ja Sirin yhteinen termi, kun molemmat tätä tunnutaan jossain määrin harrastavan. Ei mitenkään kaunista katseltavaa, eikä niin järin mukavan tuntuista selässäkään. Kuka lie käskenyt tähän malliin istua! Lego-ukko-könötys pitää sisällään siis jokseenkin köyryn selän, huonon ryhdin ja oudon taitoksen keskivartalossa. Onnekseni olen harrastanut tätä vissiin lähinnä laukatessa ja en enää ihan viimevuosina..?

Ratsastaja näyttää siltä kuin kaatuisi nenälleen ihan just.

Plussat

Jos jotain huonoa niin onneksi jotain hyvääkin. Olen saanut monesti elämäni varrella kehuja hyvästä ryhdistä - liittyen paljon muuhunkin kuin hevosiin ja ratsastukseen. En oikeastaan edes tiedä, mistä hyvä ryhti on peräisin? Olen toki harrastanut tanssia pikkutyttönä, mutta luullakseni ryhti on ollut kunnossa jo ennen sitä. Vaikka ongelmansa tässäkin - olkapääni kun tuppaavat kääntymään eteenpäin. Kävin kerran fustra-metodin tunnilla, jolloin opettajan johdolla käytiin koko kroppa huolella läpi ongelmakohtia etsien. Hän totesi ryhtiini liittyen, että lihakset olkapäiden etupuolella ovat niin paljon vahvemmat kuin takana, että ne vetävät olkiani eteenpäin. Pitäisi siis treenata lisää lihasta myös selän puolelle yläkroppaan. Toki myös hyvät ja istuvat liivit auttavat kummasti pitämään olkapäät kuosissa, tässäkin olisi ehdottomasti petraamisen varaa ;)

Selkä suorassa.

Kas näin. Rasmuksen koulusatula pakotti alakropankin huomattavasti parempaan asentoon!

Rinta rottingille ja olat taakse, aina joskus muistan tätäkin tietoisesti korjata.

Vaan monesti hevosen selässä olat kääntyvät eteen ja yläkroppa lössähtää.

Hirmuisen monella tuntuu olevan perusongelma ratsastuksessa perus ikivanha "kantapäät alas" -hokema. Käsittääkseni siitäkin on käyty monesti vääntöä, kuuluuko kantapäiden edes olla oikeasti alhaalla vai ennemminkin vaakatasossa? En muista kenenkään opettajan koskaan kommentoineen minulle mitään kantapäihin liittyvää, joten eivät ne vissiin ainakaan taivaisiin ole tuijotelleet, jos ei sitten maatakaan kohden.

Lenkkarinpohja suorassa. Ja ai vitsi mikä istunta muutoin ;) 4-vuotiaan Blakkenin selässä vuonna 2007.

Kantapää suorassa ja muutoinkin melkein nätti kevyt laukkaistunta. Kädet tosin taas ranteesta mutkalla.

Siinä missä rento selässä istuminen aiheuttaa satulaan liiaksi takapuolen päälle lässähtämisen, koen sen kuitenkin myös hyvänä puolena. En ainakaan tietääkseni hirmuisesti pingota tai jännitä mitään ruumiinosaani hevosen selässä? Ehkä tähän jopa auttaa se vuosikausia kestänyt maastoilu, kun on voinut niin antaumuksella vaan nauttia selässä matkustamisesta. Ei ole tarvinnut välittää siitä miten päin istuu ja mitä selässä touhuaa. Rakastan myös suuresti ratsastaa ilman satulaa. Jotenkin silloin koen istuvani vielä paremmin ja oma kroppa hevosta myötäillen. Satulan kanssa monesti vauhti kiihtyy liikaa enkä pysy enää hevosen liikkeen mukana. Ilman satulaa tätä ongelmaa ei ole, kun ei tavallaan pysty ratsastamaan liian nopeassa temmossa jos meinaa vielä selässäkin pysyä :) Etenkin siis Lotan koen saavani helpommin ratsastettua rennoksi ja kevyeksi avuille kuin satulan kanssa.

Ei pingotella suotta, fiilistellään vaan.

Kuvaajallekin ehtii välissä höpöttelemään.

Ilman satulaa laukkakin onnistuu helpommin, vaikka tuolissa silti näytäkin keikkuvan.

Jalatkin tuntuvat laskeutuvan suorempina ja rennompina hevosen ympärille.

Jalkaterät kaikkea muuta kuin ulospäin! :D

Rentoutta parhaimmillaan… 

"Kantapäät alas" -fraasin ohella "katse ylös" taitaa olla niitä tyypillisimpiä ohjeita ratsastajille? Itse en koe tässäkään erityisen suurta ongelmaa. Jälleen syyttävä sormi osoittaa maastoilutaustaan. Kuka nyt hevosen niskaa jaksaisi tuijottaa, kun edessä siintää tuleva tie ja ympärillä maisemat vaihtuvat. Tiedostan kyllä koulua tuupatessani katseeni hakeutuvan helposti niskaan, mutta yhtä lailla koen osaavani nostaa sen sieltä omatoimisesti ylös.

Ensimmäistä kertaa satulan kera 3-vuotiaan Blakkenin selässä ja katse kirjaimellisesti kauas tulevaisuuteen!

Peltolaukkaa Lotan kera, eipä tulisi mieleenkään vilkuilla alaspäin.

Koulutuuppausta Kalinolla, ja tästä voisikin sitten luetella lähes kaikki aiemmin mainitsemani miinukset… ;)

Blakkenin selässä maisemia katselemassa Vermon raviradalla. Edellisen kuvan kommentti istuu myös tähän melko kivasti. Vuosi taitaa olla 2006.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!

Loppuun vielä pari omaan silmääni suht nättiä istuntakuvaa. Oletko samaa mieltä postauksessa luettelemistani asioista istunnassani, vai jäikö minulta jotain täysin huomioimatta tai olenko muuten ymmärtänyt jotain väärin? Sana on vapaa ja mielenkiinnolla (lue: kauhulla) kuuntelen kaikki kommentit asiaan liittyen!

Kevennetystä ravista. Hieman jalka lähtee taakse ja sen myötä kantapää nousee ja ylävartalo kallistuu eteen. Kädetkin on taas liikaa niskassa ja lappeellaan. Mutta jotenkin tässä näyttää ettei pakka olisi ihan levinnyt käsiin?

Katse hieman alas, pylly liian takana satulassa ja kädet lappeellaan, mutta tämä on silti ehkä yksi omasta mielestäni onnistuneimpia kuvia omasta istunnastani. Surullista maybe?

Vai onko sen loppupeleissä niin väliä miten päin siellä selässä istuu, pääasia kun istuu!



Analysoi sinäkin oma istuntasi ja käy osallistumassa Blogitallin haasteeseen :)


You Might Also Like

10 kommenttia :

  1. Olipas kattava ja hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tätä olikin yllättävän hauska tehdä, epäilin ihan muuta :)

      Poista
  2. Kiva postaus ja kuvat oli kivoja! Ihana toi vauvamasu :333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) juu vauvamasu oli hurja, ja tuossa kuvassakin vielä pitkä aika varsomiseen!

      Poista
  3. Tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus! Mitä muuten Blakkenille kuuluu? Ja miksi sen alunperin myit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Blakkenille kuuluu luullakseni oikein hyvää, en ole sitä nyt yli vuoteen tosin käynyt katsomassa. Se viettää rentoa elämää maastoratsuna ja ajoponina pienellä kotitallilla rakastavien ihmisten ympäröimänä :) blakke ei ole koskaan ollutkaan minun omistuksessani, vaikka käytännössä pidin sitä kuin omaani. Muutin kauas opiskelemaan kun poni oli 4-vuotias, siinä se yhden talven sitten seisoi miltei vailla käyttöä. Seuraavana keväänä muutti uuteen kotiin. Olihan se toimiva ratsu ja ajohevonen ja tottunut säännölliseen liikutukseen. Olisin saanut itselleni todella halvalla, mutta ei olisi ollut mitään järkeä ostaa tuossa elämäntilanteessa. Ja onneksi näin :)

      Poista
  4. Oikein kiva postaus!

    Itse katsoin noissa tuoli-istunta-kuvissa, että sulla kyllä ainakin omaan silmän näyttäisi olevan todella lyhyet jalustimet, jotka voivat niiden jäykkien lonkkien lisäksi vaikuttaa jalan asentoon -> onhan se jalka hirveän hankala viedä lantion alle, jos jalustimet vievät niitä eteenpäin.

    Sen lisäksi toki satulan malli vaikuttaa ihan älyttömästi tuohon vaivaan, eihän huonossa satulassa voi istua hyvin ja koulusatulassa on ihan eri juttu etsiä jalkaa alle vrt. yleis- tai estesatula.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin! Tosin myös niissä missä on pidempi jalustin tai ei satulaa laisinkaan jalka on yhtä lailla edessä.. Kyllä sen eron huomasi Rasmuksen koulusatulassa istuessa, kuinka se vei jalkaa oikeaan asentoon taaemmas. Ja kuinka vaikea siinä oli istua, kun en ole tottunut moiseen asentoon :D

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.