ajo
,
Toisinaan taas on vaan pakko käydä liikuttamassa hevonen, oli tilanne mikä tahansa. Tällöin olen monesti vaan sipaissut harjalla nopeasti hevosen ympäri, napsauttanut pikalukolliset ohjat riimuun kiinni, hypännyt ilman satulaa selkään ja suunnannut pellolle. Pääasia että hevonen on päässyt liikkumaan, ilman satulaa ja suitsia voi kyllä tehdä ihan riittävän - vaikkakin lyhyen ja kevyen koulutreenin laukkaspurtteineen. Monesti näihin hätäisiin ja pakollisiin liikutuksiin sisältyy kurja keli, pimeys, kiire ja ajatukset jossain ihan muualla kuin hevosessa. Vaan onpahan silti hevonen liikutettu.
Nemon kanssa tähän asti kaikki treenit on yleensä huolella suunniteltu ja ajan kanssa toteutettu. Sitä kun ei ole koskaan ollut pakko liikuttaa tai treenata. Mietin oikeastaan aina etukäteen valmiiksi mitä aion sen kanssa tehdä ja missä. Tanjan kanssa nämä yleensä sovitaan myös, jotta molemmat osaavat valmistautua ja varata aikaa. Toki suunnitelma saattaa joskus muuttua monestakin syystä kesken toteutuksen. Kuitenkin Nemon kanssa kaikki ajotreeniin liittyvä on pidemmän aikaa tehty hieman hätävarjelun liioitteluna ja ylivarovaisesti. Mikä on tietysti ihan hyväkin, sillä tässä vaiheessa mikään ei vaan saa mennä pieleen.
Eilen oli sitten ensimmäistä kertaa vähän erilainen päivä ja fiilis. Tallinpitäjä laittoi jo aiemmin viestiä, että oli lanannut kentän koneella ja sen voisi käydä vielä hevosella tasaamassa. Nemolla siis. Mietiskelin jo silloin mahdanko ehtiä, mutta ajattelin kyllä sen tekeväni, jos suinkin aikaa riittää. Olinkin sitten liikenteessä koko päivän ja pääsin tallille vasta illasta. Tanjan kanssa oltiin sovittu että tuo tulee myös, mutta omat aikatauluni kun menivät ihan ristiin, niin tajusin vasta melkein tallille päästyäni laittaa Tanjalle koodia, että olen nyt menossa.
Tein siinä pikaisesti perus tallihommia, vesien täyttöä, siivoamista ym., kun ehdin jo ajatella, etten jaksa lähteä liikuttamaan hevosta. Tanjaa ei näkynyt, olin itse väsynyt oltuani liikenteessä koko päivän ja halusin vaan kotiin. Meinasin jo laittaa Tanjalle viestiä, ettei tehdäkään tänään mitään, kun tuo sitten juuri ajoi tallin pihaan. Voi hitsit! :D
No ei muuta kun hevosta hakemaan ja hommiin. Todella hyvä siis, että Tanja tuli paikalle, koska muuten olisin jättänyt taas yhden hyvän treenin tekemättä. Ja vähän jo säälitti Nemo, kun ei se pääsisikään mihinkään. Se on aina niin innoissaan lähdössä mukaan.
Tällä kertaa toiminta oli luokkaa "kamat päälle ja menoks". Pikaisesti vaan valjaat niskaan, hevonen kentälle, tukki perään kiinni ja ajatuksena lanata nyt vaan äkkiä kentältä hiekkavallit sileiksi. Juurikaan sen kummemmin ajattelematta. Ensimmäistä kertaa oli suorastaan sellainen fiilis, ettei tarvitse ajatella ja varoa. Tämä hevonen kyllä osaa ja tietää nämä hommat.
Ei edes käynyt mielessä ottaa kuvia tai kirjoittaa koko touhusta, mutta kun Nemo kulki niin kivasti, niin alkoihan siinä tehdä mieli saada kuvamateriaalia talteen. Harmillisesti sekä minulta että Tanjalta loppui akku puhelimesta (oli muuten ihan sairaan kylmä), joten ainoastaan pieni videonpätkä ehti tallentua muisteltavaksi. Eipä siinä hevosen kanssa hommia tehdessä enää ollutkaan mihinkään kiire. Oli suorastaan levollisen ihanaa kävellä Nemon perässä ympäri kenttää. Paljon ihanampaa kuin maata kotona sohvalla. Tuo hevonen on vaan jotain niin parasta :)
Ja tässä tämä pieni videonpätkä. Sidepulleilla taas mentiin.
Tässäkö sitä nyt ollaan?
Kaikilla vamaan on välillä hyvin erilaisia fiiliksiä yleisesti tallilla käydessään ja etenkin hevosta liikuttamaan lähtiessään? Itse ainakin olen tunnistanut itsestäni hyvin laajan kirjon toimintamalleja ja ajatuksia, kun vuosikausia Lottaa (sun muita) olen treenannut enemmän ja vähemmän aktiivisesti, tavoitteiden kera tai ilman. Joskus on sellainen olo, että tekee mieli sukia koko hevonen vuohiskarvoja myöden, valita huolella satulahuopa, letittää hevosen otsatukka ja muutenkin käyttää aikaa ja energiaa valmistautumiseen ja koko treeniin. Yleensä tällöin nakitetaan kuvaaja mukaan ja mietitään omaakin vaatetusta.Toisinaan taas on vaan pakko käydä liikuttamassa hevonen, oli tilanne mikä tahansa. Tällöin olen monesti vaan sipaissut harjalla nopeasti hevosen ympäri, napsauttanut pikalukolliset ohjat riimuun kiinni, hypännyt ilman satulaa selkään ja suunnannut pellolle. Pääasia että hevonen on päässyt liikkumaan, ilman satulaa ja suitsia voi kyllä tehdä ihan riittävän - vaikkakin lyhyen ja kevyen koulutreenin laukkaspurtteineen. Monesti näihin hätäisiin ja pakollisiin liikutuksiin sisältyy kurja keli, pimeys, kiire ja ajatukset jossain ihan muualla kuin hevosessa. Vaan onpahan silti hevonen liikutettu.
Nemon kanssa tähän asti kaikki treenit on yleensä huolella suunniteltu ja ajan kanssa toteutettu. Sitä kun ei ole koskaan ollut pakko liikuttaa tai treenata. Mietin oikeastaan aina etukäteen valmiiksi mitä aion sen kanssa tehdä ja missä. Tanjan kanssa nämä yleensä sovitaan myös, jotta molemmat osaavat valmistautua ja varata aikaa. Toki suunnitelma saattaa joskus muuttua monestakin syystä kesken toteutuksen. Kuitenkin Nemon kanssa kaikki ajotreeniin liittyvä on pidemmän aikaa tehty hieman hätävarjelun liioitteluna ja ylivarovaisesti. Mikä on tietysti ihan hyväkin, sillä tässä vaiheessa mikään ei vaan saa mennä pieleen.
Eilen oli sitten ensimmäistä kertaa vähän erilainen päivä ja fiilis. Tallinpitäjä laittoi jo aiemmin viestiä, että oli lanannut kentän koneella ja sen voisi käydä vielä hevosella tasaamassa. Nemolla siis. Mietiskelin jo silloin mahdanko ehtiä, mutta ajattelin kyllä sen tekeväni, jos suinkin aikaa riittää. Olinkin sitten liikenteessä koko päivän ja pääsin tallille vasta illasta. Tanjan kanssa oltiin sovittu että tuo tulee myös, mutta omat aikatauluni kun menivät ihan ristiin, niin tajusin vasta melkein tallille päästyäni laittaa Tanjalle koodia, että olen nyt menossa.
Tein siinä pikaisesti perus tallihommia, vesien täyttöä, siivoamista ym., kun ehdin jo ajatella, etten jaksa lähteä liikuttamaan hevosta. Tanjaa ei näkynyt, olin itse väsynyt oltuani liikenteessä koko päivän ja halusin vaan kotiin. Meinasin jo laittaa Tanjalle viestiä, ettei tehdäkään tänään mitään, kun tuo sitten juuri ajoi tallin pihaan. Voi hitsit! :D
No ei muuta kun hevosta hakemaan ja hommiin. Todella hyvä siis, että Tanja tuli paikalle, koska muuten olisin jättänyt taas yhden hyvän treenin tekemättä. Ja vähän jo säälitti Nemo, kun ei se pääsisikään mihinkään. Se on aina niin innoissaan lähdössä mukaan.
Tällä kertaa toiminta oli luokkaa "kamat päälle ja menoks". Pikaisesti vaan valjaat niskaan, hevonen kentälle, tukki perään kiinni ja ajatuksena lanata nyt vaan äkkiä kentältä hiekkavallit sileiksi. Juurikaan sen kummemmin ajattelematta. Ensimmäistä kertaa oli suorastaan sellainen fiilis, ettei tarvitse ajatella ja varoa. Tämä hevonen kyllä osaa ja tietää nämä hommat.
Ei edes käynyt mielessä ottaa kuvia tai kirjoittaa koko touhusta, mutta kun Nemo kulki niin kivasti, niin alkoihan siinä tehdä mieli saada kuvamateriaalia talteen. Harmillisesti sekä minulta että Tanjalta loppui akku puhelimesta (oli muuten ihan sairaan kylmä), joten ainoastaan pieni videonpätkä ehti tallentua muisteltavaksi. Eipä siinä hevosen kanssa hommia tehdessä enää ollutkaan mihinkään kiire. Oli suorastaan levollisen ihanaa kävellä Nemon perässä ympäri kenttää. Paljon ihanampaa kuin maata kotona sohvalla. Tuo hevonen on vaan jotain niin parasta :)
Ja tässä tämä pieni videonpätkä. Sidepulleilla taas mentiin.
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.