koirat ,

Viikko ja kaksi päivää

10/20/2015 04:45:00 ip. marjo 8 Comments

Huh, olin erossa hevosestani kokonaisen kymmenen yön ja yhdeksän päivän yli! En ole yli vuoteen ollut näkemättä Nemoa kuin ehkä maksimissaan neljän tai viiden vuorokauden tauon verran - jotka nekin ovat erittäin harvinaisia. Silloin kun Nemo asui puolen vuoden ajan poissa kotoa orilaumassa, oli toki ihan normaalia olla pitkiä taukoja erossa hevosestaan. Nyt tämä aika tuntui aivan hurjan loputtoman pitkältä!


En viettänyt kesällä laisinkaan lomaa töistä, joten oli jo korkea aikakin ottaa pieni breikki arjesta ja olin reissussa viikon päivät. Hyvää teki, vaikka kärsinkin flunssasta koko loman ja pilviä näkyi taivaalla enemmän kuin aurinkoa. Teneriffalla siis kävin. Vaan kaikesta huolimatta kyllä loma on aina loma!


Hieman arvelin, miten Nemoon mahtaa vaikuttaa viikon tekemättömyys ja pelkkä laitumella hengailu. Kuten arvasin, oli Nemo ihan eri hevonen nyt palatessani kuin ennen lähtöäni. Sitä selvästi kyrsi toimettomuus. Sirikin viestitteli, että Nemo haluaisi selvästi mukaan kun Rouskua haki, varsalla on ollut tylsää. Sen kyllä huomasin hyvinkin, kun tallille pääsin. Ei tee näemmä hyvää viikon "seisominen" edes kaksivuotiaalle. Vaan ehkäpä tästä jälleen hiljakseen palailemme takaisin normaaliin arkeen ja treenien pariin..

Herra lempipuuhassaan kenttää nuuskuttamassa ja merkkailemassa.

Vaikka tarkoitukseni oli käydä vaan siivoamassa tallilla ja tietty heppoja rapsuttelemassa, kun ikävä oli jo kova, niin pakkohan sieltä oli Nemo ottaa laitumen ulkopuolelle. Ensin ajattelin vaan harjata hevosen, kun se oli selvästikin viikon lomaa viettäneen näköinen. Jo pelkästään harjauksessa "paikalla" seistessä käytös oli heti kaikkea muuta kuin nemomaista; jalat kävivät joka suuntaan ja varsa yritti pungeta eteen ja taakse ja vänkäsi kaikkea ylimääräistä minkä keksi.

Tämä nyt vielä menettelikin, tein muutamat harjoitukset palkan kera harjauksen aikana ja treenattiin antaumuksella muun muassa kavioiden nostoa hyvin tuloksin. Vaan siinä vaiheessa, kun herra yritti talutuksessa ensin jyrätä minun päälleni kohti pientä laidunlohkoa, ja sen jälkeen lähteä kiskomaan narussa toiseen suuntaan minusta pois päin (tietenkään kummassakaan onnistumatta), totesin parhaaksi viedä hevosen kentälle. Nemossa todellakin oli virtaa, sillä kun päästin sen irti kentällä, se lähti ravilla pois! Siis Nemo! Juoksi! Omatoimisesti omasta halustaan yksin! Tätä ihmettä ei ole hetkeen tapahtunutkaan ;) Annoin hevosen hengailla yksikseen jonkin aikaa, tein sen kanssa muutamat pienet harjoitukset, ja kun varsa oli tosi kivasti kuulolla, keskittyi hyvin ja halusi tehdä minun kanssani, käytiin vielä pellolla syöpöttelemässä treenien jälkeen. Sieltähän se sama ihana tuttu kiltti Nemo kuoriutui esille saman tien.

Pellolla narun päässä herkuttelemassa.

Zelda menossa mukana.

Ostin reissusta uuden putken kameraan, joten pakkohan sitäkin oli ulkoiluttaa tallilla! Huomasitteko eron aiempaan näissä kuvissa? Voin tehdä jossain kohden parempaa esittelyä, mutta ihan perushalppisputki on kyseessä, ei mikään kovin kummoinen verrattuna tuohon normaaliin hevoskuvauslinssiini, joten laatukin on sen mukaista. Aikamoinen kohina on näissä hämärässä otetuissa kuvissa. Vaan pieni kevyt koko vie aina välillä voiton laadusta, kun vaan omaan käyttöön kuvailee. Mieluummin sitä ulkoiluttaa kuitenkin järkkäriä kuin kännykkää, jolla suuri osa bloginkin kuvista nykyisin tulee otettua..

Popi odottelee portin takana veikkaa takaisin laitumelle.

Pihaton toisen oviaukon edessä hengailua.

Huomasin muuten nyt ensimmäistä kertaa selvästi, kuinka Nemo on näistä kahdesta pomo. Ainahan se on mennyt niin, että Rousku peesaa jäljessä ja seuraa mitä Nemo tekee. Nemo on aina ollut uteliaampi, rohkeampi ja kiinnostuneempi ympäristöstään, jo varmasti pitkälti senkin takia, että se on ori. Vaan aina ne ovat olleet sellaiset samaan hiileen puhaltavat pojankoltiaiset. Sydänystävät ja taistelukaverit. En ole kummankaan nähnyt olevan alakynnessä tai toisen tossun alla missään tilanteessa.

Heinä on hyvää kun yksin syö.

Vaan nyt kun täytin tyhjiksi päässeitä vesisaaveja sen huomasi heti, ettei Rouskulla ollut asiaakaan saaville. Nemo tunki päänsä saaviin, ja vaikka veikka kuinka pureskeli korvasta ja näykki niskasta, ei Nemo päästänyt Rouskun turpaa lähellekään vettä. Samoin heinäkasalla Nemo on se, joka päättää paikkansa, ja näin sen jopa pariin kertaan komentavan Rouskun pois paalilta. Omituista! Sama koskee suolakiveä tai ruokakippoa tai mitä tahansa rajallista resurssia. Olisi niin hienoa saada joku vanha viisas ori tai ruuna pojille kaveriksi ja mentoriksi, ettei Nemon tarvitsisi nuorena orina ottaa johtajan paikkaa. Niin kiltti ja helppo lammas kuin se onkin, ei tämä ole mitenkään ihanteellinen asetelma kuitenkaan.


Päät paalissa!

Nappasin koiristakin kuvat ihanaa ilta-aurinkoa ihaillessani. Jos Teneriffalla sai nauttia kauniista auringonlaskuista, niin eivät ne Suomessa ole yhtään sen vähemmän upean näköisiä. Kyllä Suomen syksykin osaa vaan olla kaunis!

 


Ja vielä fiilistelynä muutama kuva lomareissun tunnelmista auringonlaskuineen :)




Valloitin vuoren!

Mitä olisi loma ilman lenkkareita? :D

Valloitettavia vuoria olis ollut vähän enemmänkin.. 


Suomalainen biologi kovin ihmeissään la gomeralaisessa laakeripuuviidakossa. Love at first sight!

Kanarianmäntyjä sumupilvien keskellä matkalla kohti tulivuoren huippua.

Ei päästy huipulle saakka, kun tuuli niin paljon etteivät hissit kulkeneet.

Palmunlehtiä yövalaistuksessa.

Jostain syystä nää iltakuvat ja alhaiset auringot on vaan mun juttuni :)

…hiekkarannoista puhumattakaan.


Meri - maa - pilvet - Teide

Ja oma suosikkini.

You Might Also Like

8 kommenttia :

  1. Upeita kuvia ja hyvin kirjoitettu postaus :) erityisesti omaan mieleeni oli tuo oma suosikkisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Yllättävän kiva tuli kyllä tuosta vikasta kuvasta.

      Poista
  2. Oletko ajatellut milloin ruunata Nemon? Vai oletko ajatullut sitä jalostukseen käyttää?
    Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalostuskäyttöön vaaditaan lupa, jota Nemo tuskin koskaan tulee saamaan. Ei siis ole jalostukseen tulossa, mutta en ole ajatellut ruunatakaan. Ei ainakaan vielä ole millään tasolla ajankohtainen tai tarpeellinen ajatus :) Toki voi olla että joskus ruunataan, jos siihen syy tulee.

      Poista
  3. Vautsi, miten kivoja kuvia! Erityisesti nuo koiriesi kuvat :D Ihana valo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todellakin aivan mahtava tuo laskeva ilta-aurinko! Kiitos :)

      Poista
  4. Hienoja kuvia ! Oliko 70-200 2.8 vakaajalla vai ilman? Niin duracell kin vaatii välillä latausta. Loma on aina huippu juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Vakaajalla on tuo 70-200.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.