ajo-opetus ,

Kahden ja puolen kuukauden jälkeen

1/31/2016 09:27:00 ip. marjo 6 Comments

Ehdin jo blogin Facebook-sivuilla kirjoitella, ettei koneeni taaskaan toimi. Mutta täällä ollaan! Jälleen kerran. Saas nähdä, montako kertaa vielä onnistun herättämään näytön henkiin sinisten viivojen tai valkoisen kohinan sijaan.. Ehdin myös Facebookissa paljastaa molempien ponien päässeen tänään treeniin.


Naureskeltiin tuossa tallilla, että ajan puute on kyllä huono tekosyy jättää hevonen treenaamatta. Jos siis on tarkoitus opettaa jotain uutta, etenkin nuorille hevosille. Sekä Nemon että Popin harjoitukset olivat tänään ehkä vartin mittaiset? Nemon hädin tuskin sitäkään, mukaan laskettuna tarhasta haku, kuntoon laitto ja tarhaan palautus. Nuorison kanssa vähemmän on enemmän, ja kun hevonen suoriutuu kunnialla siitä, mitä siltä pyydetään, on ihan turha pyytää enempää.


Otsikko viittaa Rouskun ratsun uraan. Rohanin selässä on tosiaan viimeksi istuttu marraskuun puolivälissä, kun Suvi (Pure Heart) kävi pitämässä Sirille ja Popille pienen oppitunnin. Eilisen hyvin menneen ohjasajon jälkeen totesimme, että tänään olisi hyvä aika kiivetä selkään. 


Tallin pihassa lumisessa kohdassa Siri muutamaan kertaan kiipesi ylös ja alas, ylös ja alas, pomppi jalustimella ja heilui satulassa. Tätä samaa vanhaa hyvää treeniä, mitä on tämän hevosen kanssa tehty moneen otteeseen. Popi seisoi tuttuun tapaansa nätisti paikoillaan ja sai leipää palkinnoksi rauhallisesta suhtautumisestaan.


Pihaa talsitiin ympäri muutama kierros, varuksi taluttaja narun päässä, kuitenkin jälleen siten, ettei suoraan ihmisen perässä käveleminen ollut mahdollista.


Kesken treenin ilmaantui puskasta äänekäs ja etenkin vauhdikas lauma koiria ja ihmisiä. Kaikilla meillä hevosta myöden taisivat ihokarvat pompata pystyyn - miten tässä nyt käy?! Vaan mitä vielä, Popi otti kaverit vastaan kuin kokenut konkari konsanaan. Eipä noista riehuvista koirista tarvitse stressiä ottaa..


Oikeastaan tallin piha on tässä vaiheessa mitä mainioin paikka harjoitella. Se on hevoselle erittäin tuttu ja turvallinen. Nemo katselee aidan takana lähellä henkisenä turvana. Ja jos sattuisikin niin, että poni kokisi tarvetta poistua paikalta, on suunta vamasti oman tarhan portille Nemon luo. Lyhyt matka siis ;) Vaan eipä tuossa omassa pihassa edes pitäisi olla mitään ylimääräistä häiriötä, joka aiheuttaisi jännitystä hevosessa. Rousku oli siis oikein tyyntä herraa koko ratsastuksen ajan.


Ja lopuksi Popi pääsi omaan kunniatehtäväänsä lasten ratsuna. Tämä hevonen on kyllä niin omiaan lasten kanssa. Ei voisi enää paremmin pienille ihmisille soveltuvaa ponia olla. Etenkin lasten talutusratsuna Popi on aina ollut mies paikoillaan. Mikäpä sen mukavampaa, kun kukaan selässä ei pyydä tai käske mitään, ei revi suusta tai paina pohkeilla, saa kävellä vaikka silmät ummessa ihmisen jalkoja seuraten ja unohtaa kaikki maailman surut ja murheet. Täydellistä hommaa kerta kaikkiaan! Vielä kun ihmiset ovat niin iloisia ja hymyssä suin aina muksujen istuessa kyydissä, pakkohan siinä on poninkin olla tyytyväinen itseensä :)



Rouskun harkkojen jälkeen haettiin pikkuveli matkaan mukaan ja päästettiin pojat toiselle kesälaitumelle juoksemaan. Täytyisi kyllä oikeasti hyödyntää useammin mahdollisuutta juoksuttaa hevoset irtona. Onhan niille mitä mukavinta vaihtelua päästä toiselle laitumelle maisemia katselemaan ja kakkakasoja nuuskuttelemaan. Kummasti menohalutkin kasvavat, kun poistutaan omasta tarhasta. Onhan tarha ympäristönä paljon virikkeellisempi juostakin kuin kenttä.. Tämäkin touhu kaipaisi jälleen kerran vaan lisää lunta. Onneksi on edes tämä vähä vielä jäljellä.














Popi edustaa jälleen kerran… :D




Entäpä Nemon treenit sitten? Ne jäivät päivällä tekemättä, vaan myöhemmin palasimme uudelleen tallille minun isäni ja Sirin kanssa, palauttamaan sieltä viikko sitten hakemamme reen. Kuvamateriaalin (ja itse asiassa myös aisojen..) puutteessa voisin todeta, että jätetään nämä harkat tällä kertaa selostamatta. 



Sen verran voisin todeta, että Nemo oli jälleen kerran oikein pro. Ja miun isäni on saanut kunnian olla ensimmäinen henkilö tällä planeetalla, joka istuu Nemon vetämän reen kyydissä! Vaikkakin hyppäsi sinne minun huomaamattani, ja sai saman tien käskyn tulla pois kyydistä :D

Jos ikinä koskaan saadaan lunta enempi maahan, tehdään sitten kunnon rekiharkat ja postaillaan niistä uudemman keran..

You Might Also Like

6 kommenttia :

  1. Utelias kysyy, että mihin aisat kiinnitetään tuossa reessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jalasten etuosassa on tapit aisoille, samaan tyyliin kuin reissä yleensäkin :) Taitaa juuri ja juuri näkyä tässä kuvassa, jää vaan jo varjoon.

      Poista
  2. Miksi Popilla ratsastetaan/yleensäkin tehdään noin vähän ja noin harvoin, onhan se jo kumminkin viisi vuotias ja sitä saisi liikuttaa sen viisi kertaa viikossa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkavuodet.. Eikä sitä näiden sinkoiluongelmien alettua oikein uskalla/kannata antaa kenelle tahansa liikutetavaksi, ettei mene vaan pahempaan suuntaan. Varmasti Popin elämäkin taas jossain kohden muuttuu huomattavasti aktiivisemmaksi :) (ja nyt kun Siri ei ole löytänyt innostusta blogin pariin, jäävät häneltä kaikki omat touhunsa Popin kanssa kirjoittamatta)

      Poista
  3. Millon käytte Lotan luona? Onko Lotta jo jäänyt kokonaan kuvioista pois :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole Lotta jäänyt kokonaan kuvioista :) Valitettavasti vaan aika on rajallista, ja etenkin näin pimeinä iltoina on melkein käytettävä kaikki liikenevä valoisa vapaa-aika omien hevosten parissa..

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.