ajo ,

Jelpparit testissä

2/19/2016 10:09:00 ip. marjo 0 Comments


Käytiin kuluneella viikolla vuokranantajamme sekä Tanjan ja Kiian kanssa hakemassa tallin varustukseen uudet-käytetyt kärryt (reissusta tulossa vielä omaa postaustaan). Tarkemmin sanottuna Jelppari-apuvaunut. Näihin saa perään kiinnitettyä mitä tahansa mönkijällä tai autolla vedettäviä kapistuksia, tai toki kyytiin lastattua tavaraa. Penkin saa vaihdettua seisomakaareen halutessaan.

Tänään testattiin sitten kärryt hevosen perässä. Luotto Nemon kykyihin on jo sen verran suuri, etten enää edes varmistellut uuden kamppeen kanssa. Iskettiin vaan kärryt perään ja lähdettiin liikenteeseen. Aluksi ajoin hetken itsekin kävellen, mutta pian hyppäsin kyytiin.

Valjastus meneillään. Ekat askeleet uusien kärryjen kanssa olivat siis vielä taaksepäin, kun tästä lähdettiin.

Nyt täytyy melkein vetää sanoja takaisin edellisen postauksen tasaisuudesta ja harmoniasta. Jostain syystä tänään oli feng shuit kadoksissa hevoselta, tai itse asiassa ehkä myös meiltä Tanjan kanssa. Tai ehkä Nemoa vaan kiukutti uudet kärryt perässään? Minua ainakin jossain määrin kiukutti. Kiltisti tuo hevonen hommat hoiti, mutta jälleen haukotteli ja nakkeli niskojaan mennessään, välillä kyllä myös löntsäili pää alhaalla ja pärskytteli tyytyväisenä.

Nämä kärryt ovat todella kätevät, tukevat ja soveltuvat moneen menoon. Vaikka ne ovat vähän "kohlot" ja kitisevät ja kolisevat, tulevat ne varmasti olemaan meillä käytössä ja hyödyksi tulevaisuudessa moneen kertaan. Kunhan ensin vähän tuunataan.

Kolme asiaa täytyy korjata ennen kuin päästään niillä ajamaan. Tai ennen kuin niitä edes uudemman kerran hevosen perään aion kiinnittää.

1) Tampin kiinnitys ei sovellu meidän valjaillemme. Vaikka ostaessa varmistin, että aisat on tamppivaljaille tehty, tämähän on tietysti perinteiselle suomalaiselle nahkatampille mitoitettu. Ja meillä on ruotsalaiset metallitampit. Ei siis muuta kuin uusia tampinreikiä aisoihin väsäämään.

Ihan liikaa tyhjää tilaa ympärillä, laittoi tampin sitten miten päin tahansa kiinni.

2) Aisojen kiinnityskohta on pahasti pielessä vetopisteeseen nähden. Längillä vedettäessä paine tulee hevosen harteille ja vetopiste on silloin oikein, kun vetolinja menee maahan tai vähintään hyvin alas taakse. Näissä kärryissä veto tulee aisoista, eivätkä aisat ole lähelläkään maata. Veto tulee liiaksi hevosen selälle ja länget saattavat asettua painamaan henkitorvea. Ilman kuormaa tätä ongelmaa ei toki juurikaan ole, kun tyhjänä kärryt liikkuvat kevyesti mukana. Vaan heti painon kasvaessa merkitys korostuu huomattavasti.

Sinisellä kärryjen sallima alin mahdollinen kiinnitys aisoille ja oranssilla suunnilleen, mistä vedon pitäisi tulla.

3) Penkissä istuessa omille jaloille ei ole mitään tukea. Hurjemmassa menossa kuski lentäisi matkasta kuin leppäkeihäs tällä hetkellä. Onneksi penkin saa pois ja tilalle kaaren, jolloin ajaminen tapahtuu seisten. Silti jos tällä penkillä meinataan istuskella, on siihen jonkinlainen jalkatuki kehitettävä.

4) Aisat ovat Nemolle hieman liian leveät, mutta kyllä ne kiinni sai silti. Ja eiköhän tuo poni tule vielä tässä vuosien saatossa levenemään - valitettavasti.. :D


Maisemaa ponin kyydistä.

Mutta onneksi ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Nämä asiat ovat kaikki hoidettavissa, ja kunhan muutokset on tehty, ovat ajokokemukset sekä hevoselle että kuskille huomattavasti mukavampia. Tampille on helppo hitsata uusi kiinnityskohta, vetopisteen taas saa korjattua asentamalla vetokartun kärryjen alle, jolloin veto tulee köysien kautta kartusta.

Ja onneksi ennen oli miehet rautaa - tai ainakin osasivat käsitellä rautaa - joten ei muuta kun jälleen kerran soittoa iskälle ja apuja pyytelemään. Tuo raukka meni jo puhelimessa lupaamaan, että "kaikki onnistuu", joten nyt kun se on todettu, on parempi onnistuakin, hih. Huomasin tosin, että valmistajaltakin on saatavilla vetokarttuja kärryihin, joten eiköhän me jostain sellainen kehitetä. Odotellaan siis sen verran, että saan "ammattilaisen" näkemyksen näihin korjausehdotuksiin, ja maltetaan vielä mielemme uusien ajoretkien suhteen :)


Tässä vielä tyylikäs kuva miten kävisi, jos aisat siirtäisi suoraan kärryjen alle. Tämähän olisi toki toinen tapa korjata vetopiste oikeaksi. Silloin vaan kuskilla olisi vielä enemmän tekemistä pysyä kyydissä :D Parempi vaihtoehto on siis ottaa mukaan vetoköydet, jolloin aisojen kiinnityskohdalla ei ole enää vedon kannalta mitään merkitystä. Valitettavasti yksiakseliset kärryt ja työvaljaat keskustelevat kovin heikosti keskenään. Kuten näemmä mitkä tahansa hevosten ajovarusteet riippuen käyttötarkoituksesta ja valmistusmaasta!

Tehtiin me tänään toinen vähän onnistuneempikin ajosuoritus :) Tallin pihasta on raivattu männikköä pois ratsastusreitiltä ja pojat saivatkin siitä jo kasan oksia tarhaansa mutusteltavaksi. Kyllä kelpasi! Sen sijaan osa oksista jäi vielä maahan odottelemaan pois viemistä. Käytiin sitten Nemon kanssa vetämässä yksi kasa toiselle hevoslaumalle syötäväksi. Kyllä oli taas pään raapimista pienellä ihmisellä, kun yritin keksiä, millä ihmeellä saamme puut kiinni hevosen perään! Vetokamppeita on kyllä käytössä; kaksi erilaista rekeä, kärryt, kiinteät aisat, irrallinen vetokarttu, köysiä, ketjuja jne.. Lopulta päädyttiin ne pelkillä köysillä ja kartulla vetämään, ja ihme kyllä, kuorma kulki nätisti mukana!

You Might Also Like

0 kommenttia :

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.