ajo ,

Nostalgiaa kuudenkymmenen vuoden jälkeen

2/28/2016 11:42:00 ap. marjo 10 Comments

Meillä on ehkä maailman ihanin vuokranantaja - kuten olen tainnut joskus aiemminkin kertoa. Hän kävi viime syksynä raivaamassa metsään hevosille kulkureittejä, sellaisia, joista pääsee myös vaunuilla tai reellä ja sitten vähän pienempää ratsastuspolkua. Metsää meni matalaksi tässä hommassa, lisäksi hän ajoi traktorilla haketta polkujen pohjalle. Ihan hyvää hyvyyttään :)

Metsään on tietysti jäänyt kasa puita operaation jäljiltä. Siellä on muutama pino ohuempaa lehtipuun rankaa sekä jonkun verran ihan kunnon paksuja tukkeja. Meillä on jo pitkään ollut puheena, että Nemo saa lähteä treenaamaan metsähommia ja hakea puita pois metsästä. Ei vaan ole ollut lunta vielä riittävästi, lisäksi olen itse halunnut tehdä sekä rekihommia että reittiä metsään paremmin hevoselle tutuiksi ennen varsinaista hoo hetkeä.

Lopulta tultiin siihen tilanteeseen kun saatoin todeta, että eiköhän tämä hevonen ole valmis metsästä puita hakemaan. Ei muuta kun liikenteeseen!


Nemokin oli jo vallan kärsimättömänä lähdössä. Hän jopa kuopsutteli pariin otteeseen kiinni seisoskellessaan, ja se on nykyisin kyllä hyvin harvinaista!

Mitään tukkirekeä meillä ei ole, vaan vanhan heinähäkin pohjaa tuunattiin sen verran, että siihen sai puut kiinni.

Tanja on saanut paljon treeniä hevosen aisojen eteen asettelusta, kun yleensä tuo taluttaa Nemon aisojen väliin.

Ready to go! Nämä kuvat ovat muuten tosi hassuja, kun ne on kittilinssillä otettu! Apua!

Käveltiin itsekin miltei koko matka.

Tässä kuvassa on jotain tosi maagista.. Matkalla syvälle metsän uumeniin..

Kunnes kapealla kinttupolulla Nemolle alkoi tulla sen verran virtaa töppösiin, että katsoin paremmaksi hypätä kyytiin. Sen verran ahdasta oli itse yrittää kävellä mukana ja olla nykimättä hevosta suusta epämääräisesti samalla. Muutoin virrasta ei sitten ollut tietoakaan!

Pääkallopaikalla.

Nemo sai heinäpaalin mutustettavaksi, enhän voinut tietää yhtään, kuinka se malttaa seistä paikoillaan..

Eipä ollut ongelmia malttamisessa. Tuohan nökötti hangessa kuin pystyyn kuolleena. Mitä nyt heinäpaalia oli pakko kuopsutella.

Kaikessa rauhassa sai perässä kolistella ja kuormaa kasata kyytiin.

Nemo oli erittäin tyytyväinen tähän hommaan!

Niin taisi olla vuokranantajammekin :) Siitä on yli 60 vuotta, kun hän on viimeksi ollut hevosella metsässä hommissa!

Onneksi meitä oli siis paikalla edes yksi, joka tietää mitä tekee.


Vielä puunrangat kunnolla kiinni ennen lähtöä.

Minä epäilin jo tässä vaiheessa, mahtaako tuo hevonen enää liikkuakaan, niin se oli juurtunut maahan kiinni..
ps. Miten kukaan voi olla näin sottapytty aina ja kaikessa ruokailussaan?!

Vaan hyvinhän me liikkeelle päästiin. Reen liikenteeseen nykäiseminen oli aina haastavin osuus, mutta liikkeelle lähdettyään hyvin tuo kulki paksussa hangessa.

Minun silmääni Nemolla on varsin hyvä tapa liikkua kuorman edessä? Se on ääääääärimmäisen rauhallinen kaikissa liikkeissään, työntää pitkälle eteen ja varsinkin noissa liikkeelle lähdöissä tekee hyvän ja rauhallisen irtioton, joka lähtee takajalkojen päältä.

Kameralle on aina aikaa poseerata. Harjoiteltiin hyvän aikaa paikalla seisoskelua vielä kotimatkallakin, kun vuokranantajamme tuli traktorilla pois eri reittiä, hänellä kesti hieman kauemmin kuin meillä hevosen kanssa ;)

Kuorman purkua. Ja Nemo on jo ihan nukahtamispisteessä :D

Mutta ei, emme saaneet jälleen yhtä ainutta hikipisaraa hevoselle aikaiseksi. Tunnin verran meni tähän hommaan, ja siitä ehkä puoli tuntia oli paikoillaan seisomista? Ihan Nemon lempparia siis. Eikä hevonen ollut tippaakaan väsynyt, puuskuttanut tai muuta. Hyvin laiska ja löysä se oli koko matkan. Mielenkiinnolla Tanjan kanssa odottelemmme, mikä tulee olemaan se lenkki, jolla Nemo ensimmäisen kerran hikoaa.. Sitä kun ei ole vielä koskaan tapahtunut. Viime kesän helteillä saattoi valjaiden alta olla iho kostea, kun kävimme maastossa kärryttelemässä. Ainoastaan irtona Rouskun kanssa riehuessaan tuo saa hien pintaan, joten ehkä vielä joskus me pääsemme samaan.. Pakko se on uskoa, että on Nemolla aika kova kunto, vaikkei sitä varsinaisesti mitenkään ole treenautettu.

Ja tätä "työtä" tullaan toki vielä jatkamaan, tämä kun oli vasta ensimmäinen kuorma laatuaan. Eipä oikein parempaa harjoitusta voisi nuorelle hevoselle keksiä - sekä koulutuksellisesti että fyysisesti. Ihan huippua!

ps. Saako taas kerran hehkuttaa ja ihmetellä, miten tuo hevonen voi olla näin toimiva paketti?! En oikeasti voi käsittää.. Se on niin varma ja helppo ajettava, saati sitten tuo luonne ja käytös. Tämä jos joku on niin perinteistä vuonohevosta, ettei enää enemmän vuonis voisi olla. Kiitos teille norjalaiset, jotka olette tästä rodusta tehneet sen, mitä se on yhä tänäkin päivänä!

You Might Also Like

10 kommenttia :

  1. Millon Nemolla ratsastetaan :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheesta on itse asiassa postaus luonnoksissa, juttua siis tulossa piakkoin :)

      Poista
  2. Hieno Nemo! :) Saa hehkuttaa ja pitääkin. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitokset Marjo! Nostalgiaa oli todella ilmassa, sillä minä olen hevosen kanssa viimeksi tehnyt metsätöitä 1950-luvulla siinä 10-15 v iässä. Hevosen perässä oli parireki (etureki +takareki), joka oli paljon ketterämpi kääntymään lumessa. Isä kaatoi kirveellä ja pokasahalla niin rangat kuin paksut tukkipuut. Varttuessa minäkin pääsin (tai jouduin)justeerin toiseen päähän. Justeeri on kahden miehen isohampainen saha, jolla tukit kaadettiin ja katkottiin. Vähin erin opin hommat ja sain ajaa kuorman kotiin ja isä jäi metsään kaatamaan lisää puita. Muistelen, että kaksi kertaa ajoin reen kiinni kantoon eikä se liikahtanutkaan eteen eikä taakse. Pakko hakea isä apuun ja kyllä se oli vihainen. Kuorma oli pakko purkaa, siirtää rekeä vähän sivusuunnassa ja tehdä sama kuorma uudelleen.

    Taisitpa saada vanhan äijän koukkuun - eli lukemaan tätäkin blogia vähän useammin. Tähän asti olen käynyt vain satunnaisesti - fiilis on ollut, että lemmikkieläin mikä lemmikkieläin, niinkuin koira tai kissa. Ja voit kai kuvitella, että sitten kun Nemo vetää vaikkapa 5-6 tukin kuorman mettästä kotiin, sitten aletaan lähestyä 1950-luvun ja sitä aiempien vuosien suorituksia suomenhevosilla. Valmiiksi jäädytetyillä tieurilla yksi hevonen veti vielä paljon isompia kuormia, sanoisin 15-20 tukkia per kuorma. Onneksi on nyt traktorit, ei tarvitse hevosia enää rääkätä niinkuin joskus ennen! Hevosesta kyllä näkee, minkälaisiin vetotehtäviin sille tulee oikein himo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuunnella Hemppa näitä sun muistelmias! Toivottavasti mekin päästään vielä tässä työkäytössä oikeasti eteenpäin..

      Poista
  4. Kun hevonen ei hikoo melkein millään se on pahempi juttu ku se et se hikoo kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin. Onneksi tuo kuitenkin saa juostessa hien pintaan, joten no worry.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.