koirat
,
Johan tässä ehtikin kertya taukoa Nemon treeneihin. Piti oikein tarkistaa, että edellisen kerran varsa on tosiaan ollut valjaissa viimeisellä puunajokeikalla, ja tästä on nyt reilu pari viikkoa aikaa. Pääsiäisenä se käväisi pikaisesti kentällä irto"hyppäämässä", mutta muutoin en ole edes tuonut hevosta aitauksen ulkopuolelle koko aikana. Ei ollut missään suunnitelmissa pitää taukoa tekemisestä, mutta kuten jo monesti todettu, en ota mitään paineita Nemon harkkojen säännöllisyydestä tai hevosen liikuttamisesta. Ehkä tämä parin viikon tauko oli ihan hyväkin melko tiiviin metsäajorupeaman jälkeen.
Tällä hetkellä me ei sitten päästäkään ajelemaan. Reki ei enää kovinkaan kevyesti liiku, eikä renkaallisia työvaljaisiin sopivia menopelejä toistaiseksi löydy valikoimista. Jelpparit haimme juuri viime viikonloppuna tuunattavaksi, eli isäni alkoi nyt toteuttaa noita aiemmin esittelemiäni suunnitelmia kärryjen varalle. Mitään aikataulua tässäkään ei ole, eli kunhan saamme Jelpparit käyttöön, sitten palaillaan taas ajotreenien pariin. Kovasti kyllä jo mieli tekisi päästä maastoon ajelemaan..
Tänään kuitenkin puettiin jälleen varsa valjaisiin ja suunnattiin kentälle. Ohjelmassa oli kentän lanaus hyvin kevyellä tukilla, eli käytännössä lähinnä vaan kävelemistä kentän ympäri tukki perässä. Ei tuosta oikein lanauksena voi puhua..
Tanja ehti hakea Nemon tarhasta jo ennen kuin itse pääsin tallille. Pojilla oli ollut melkoiset riehu-painit juuri menossa, joten vauhdikas herra saapui paikalle. Itse kun ajelin tallin pihaan, oli ensimmäinen näky etujalallaan kuopsutteleva Nemo. Herralla oli enemmän ja vähemmän virtaa koko kuntoonlaiton ajan, eikä hän meinannut seistä paikoillaan edes vetokartun eteen kiinnityksessä. Ohjasajoin Nemon kentälle ilman hanskoja (muutama kymmenen metriä..) ja ehdin jo todeta, että nyt äkkiä rukkaset käteen, enhän minä pysty pitelemään näitä ohjia! Mentiin aika haipakkaa tuo pieni pätkä.
Teki mieli kääntyä takaisin jo tässä vaiheessa, kun koko homma oli melkoista sählinkiä. Vaan heti kun pääsimme kentälle ja kävelimme ensimmäistä kierrosta kenttää ympäri, tapahtui jotain ihmeellistä. Koko hevonen "lösähti" silmissä. Pää putosi alas, silmät rentoutuivat, askel alkoi ennemmin laahustaa kuin kiirehtiä, ja koko hevonen oli täysin eri kuin puoli minuuttia aiemmin. Ei muuta kun lankku perään, hevonen irti (Tanja siis talutti tähän asti) ja liikenteeseen.
Koko ajon ajan Nemo oli täysin oma itsensä, se laiska ja kiltti ja kuuliainen 20 vuotta kehää kiertänyt ja kaikennähnyt ruunanrupsukka. Ihan uskomatonta! En olisi ikinä voinut kuvitella, millainen muutos hevosen käytöksessä voi tapahtua noin pienessä hetkessä. Kentän lanaus sujui siis todellakin hyvin. Laiskasti löntystellen, mutta se olkoon edelleen tässä vaiheessa sallittua.
Hyvin menneen kentällä pyörimisen jälkeen päätin käydä vielä lyhyen matkaa ohjasajamassa tietä pitkin. Kävimme kääntymässä normaalista poikkeavassa paikassa, ja Nemo olikin hyvin ihmeissään, kun yhtäkkiä käänsin sen pois tieltä kohti metsää. Hyvin se kuitenkin reagoi kaikkiin apuihin, vaikka välillä kummissaan olikin. Ohitimme myös autoja, varsa kaikissa ohituksissa yksin etunenässä ja hienosti sujuivat kaikki. Vauhtikin kasvoi melkoisesti heti, kun poistuimme kentältä. Olisi se vaan helpompaa istua kärryjen perässä kyydissä, kuin itse yrittää harppoa kävellen Nemon perässä. Sillä on meinaan yllättävän matkaavoittava käynti, kun vauhtiin pääsee! Mutta olipa taas oikea hyvänmielen ajorupeama, on tuo heppa vaan niin pro :)
Video kentän lanauksesta
Video tiellä ohjasajosta, pari pientä ravipätkää
Back to business
Johan tässä ehtikin kertya taukoa Nemon treeneihin. Piti oikein tarkistaa, että edellisen kerran varsa on tosiaan ollut valjaissa viimeisellä puunajokeikalla, ja tästä on nyt reilu pari viikkoa aikaa. Pääsiäisenä se käväisi pikaisesti kentällä irto"hyppäämässä", mutta muutoin en ole edes tuonut hevosta aitauksen ulkopuolelle koko aikana. Ei ollut missään suunnitelmissa pitää taukoa tekemisestä, mutta kuten jo monesti todettu, en ota mitään paineita Nemon harkkojen säännöllisyydestä tai hevosen liikuttamisesta. Ehkä tämä parin viikon tauko oli ihan hyväkin melko tiiviin metsäajorupeaman jälkeen.
Tällä hetkellä me ei sitten päästäkään ajelemaan. Reki ei enää kovinkaan kevyesti liiku, eikä renkaallisia työvaljaisiin sopivia menopelejä toistaiseksi löydy valikoimista. Jelpparit haimme juuri viime viikonloppuna tuunattavaksi, eli isäni alkoi nyt toteuttaa noita aiemmin esittelemiäni suunnitelmia kärryjen varalle. Mitään aikataulua tässäkään ei ole, eli kunhan saamme Jelpparit käyttöön, sitten palaillaan taas ajotreenien pariin. Kovasti kyllä jo mieli tekisi päästä maastoon ajelemaan..
Tänään kuitenkin puettiin jälleen varsa valjaisiin ja suunnattiin kentälle. Ohjelmassa oli kentän lanaus hyvin kevyellä tukilla, eli käytännössä lähinnä vaan kävelemistä kentän ympäri tukki perässä. Ei tuosta oikein lanauksena voi puhua..
Tanja ehti hakea Nemon tarhasta jo ennen kuin itse pääsin tallille. Pojilla oli ollut melkoiset riehu-painit juuri menossa, joten vauhdikas herra saapui paikalle. Itse kun ajelin tallin pihaan, oli ensimmäinen näky etujalallaan kuopsutteleva Nemo. Herralla oli enemmän ja vähemmän virtaa koko kuntoonlaiton ajan, eikä hän meinannut seistä paikoillaan edes vetokartun eteen kiinnityksessä. Ohjasajoin Nemon kentälle ilman hanskoja (muutama kymmenen metriä..) ja ehdin jo todeta, että nyt äkkiä rukkaset käteen, enhän minä pysty pitelemään näitä ohjia! Mentiin aika haipakkaa tuo pieni pätkä.
Teki mieli kääntyä takaisin jo tässä vaiheessa, kun koko homma oli melkoista sählinkiä. Vaan heti kun pääsimme kentälle ja kävelimme ensimmäistä kierrosta kenttää ympäri, tapahtui jotain ihmeellistä. Koko hevonen "lösähti" silmissä. Pää putosi alas, silmät rentoutuivat, askel alkoi ennemmin laahustaa kuin kiirehtiä, ja koko hevonen oli täysin eri kuin puoli minuuttia aiemmin. Ei muuta kun lankku perään, hevonen irti (Tanja siis talutti tähän asti) ja liikenteeseen.
Koko ajon ajan Nemo oli täysin oma itsensä, se laiska ja kiltti ja kuuliainen 20 vuotta kehää kiertänyt ja kaikennähnyt ruunanrupsukka. Ihan uskomatonta! En olisi ikinä voinut kuvitella, millainen muutos hevosen käytöksessä voi tapahtua noin pienessä hetkessä. Kentän lanaus sujui siis todellakin hyvin. Laiskasti löntystellen, mutta se olkoon edelleen tässä vaiheessa sallittua.
Hyvin menneen kentällä pyörimisen jälkeen päätin käydä vielä lyhyen matkaa ohjasajamassa tietä pitkin. Kävimme kääntymässä normaalista poikkeavassa paikassa, ja Nemo olikin hyvin ihmeissään, kun yhtäkkiä käänsin sen pois tieltä kohti metsää. Hyvin se kuitenkin reagoi kaikkiin apuihin, vaikka välillä kummissaan olikin. Ohitimme myös autoja, varsa kaikissa ohituksissa yksin etunenässä ja hienosti sujuivat kaikki. Vauhtikin kasvoi melkoisesti heti, kun poistuimme kentältä. Olisi se vaan helpompaa istua kärryjen perässä kyydissä, kuin itse yrittää harppoa kävellen Nemon perässä. Sillä on meinaan yllättävän matkaavoittava käynti, kun vauhtiin pääsee! Mutta olipa taas oikea hyvänmielen ajorupeama, on tuo heppa vaan niin pro :)
 |
| Ihana kevät! |
 |
| En tiedä mitä tässä tapahtuu, mutta vähänkö heppa näyttää söpöltä :D |
 |
| Ensimmäinen auton ohitus edessä. |
 |
| Hieno varsa! |
Video kentän lanauksesta
Video tiellä ohjasajosta, pari pientä ravipätkää
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.