irtohypytys
,
Miten tämä voi joka kerta olla niin vaikeaa? Rotuesittelyn kirjoittaminen siis. En ole laskenut, montako rotuesittelyä olen vuonohevosesta yhteensä kirjoittanut, mutta voisin veikata jotain viidestä kymmeneen? Eikä se vieläkään suju! Toki aina voisi kaivaa esille jonkun vanhan tekstin ja käyttää sitä. Harmi vaan, että ne ovat hukassa. Paitsi yksi tai kaksi viimeisintä, enkä taas halua käyttää samoja tekstejä samassa tilaisuudessa.. Niin Hevoset-messuista siis nyt on kyse.
Vaikka osaisin kertoa vuonohevosesta koska tahansa ummet ja lammet kenelle tahansa, on äärettömän vaikeaa poimia viiteen minuuttiin sellaista oleellista tietoa, joka kiinnostaisi täysin sekalaista yleisöä. Oikeesti. Mitä te haluatte kuulla? Kuuntelen aina mielenkiinnolla muiden rotujen esittelyt (enkä muista niistä enää mitään) ja hajonta on kyllä aikamoista. Ei minua ainakaan kiinnosta rodun "tekniset" ominaisuudet. Näenhän ne hevoset koko ajan edessäni. Toisaalta ei taas mikään rodun oma hifistely-juttukaan, mistä ei rodusta tuntematon ymmärrä mitään. Pitäisi kertoa oleellista, mutta pitäisi kertoa mielenkiintoista ja sopivissa määrin korkealentoista. Ihan mahdoton yhtälö?
Itseäni kiehtoo jossain määrin vuonohevosen historia. Minusta se on hieno. Se ulottuu niin kauas, on niin selkeä ja erikoinen. Olenkin vissiin kaikkiin teksteihin poiminut jotain kaukaisesta Norjasta. Nämä ovat ehkä asioita, mitä kaikki eivät tiedä? En muista kyllä yhtään, mitä aiemmissa esittelyissä on ollut, joten samat asiatkin saattavat toistua. "Juoni" itse tekstissä on kuitenkin erilainen, vaikka ehkä myös samanlainen, kun samasta näppiksestä kaikki jutut ovat alkunsa saaneet.
Yleensä aina, jos minun täytyy kirjoittaa joku tietty teksti, pyörittelen sitä päässäni monta päivää. En ikinä pysty siihen, että avaan tyhjän sivun ja alan kirjoittaa. Tämä sama koskee esim. Vuonisuutisten pääkirjoituksia. Vasta, kun olen mielessäni maistellut aihetta muutaman päivän ja kehittänyt siihen tietyn lähtökohdan, saan jutun aikaiseksi. Yleensä tämä sujuukin sitten tosi helposti. Saatan mielessäni kirjoittaa jo koko tekstin lähes valmiiksi aina lauserakenteita myöden. Tai jo sekin auttaa paljon, kun nasevat alku ja loppu ovat syntyneet ajatuksiin, keskiosa rakentuu kuin varkain näiden väliin.
Vaan ei tällä kertaa. Aika loppui totaalisen kesken, enkä saanut mitään nasevaa itsestäni irti. Tuossa "valmis" teksti odottaa vieressä, jotta nollaan oman päänuppini tätä blogitekstiä kirjoittaessani. Kun riittävän kauan pyörittelee samoja lauseita ees taas, sokeutuu omalle kirjoitukselleen ihan totaalisesti. Täytyy vielä lukea koko juttu ääneen ja ottaa aikaa kauan siihen kuluu. Tosin viime vuonna ainakin juontaja muokkasi niin paljon tekstiä omaksi juonnokseen, eikä lukenut suoraan paperista, että ehkä voin luottaa tähän samaan tänäkin vuonna. Aiemmin kun on saattanut käydä niinkin, että lukeminen on vaan lopetettu kesken siihen, mihin aika loppui.
Muutenkin tämä messujen viime rutistus on taas ollut pelkkää sekamelskaa. Joka vuosi sama juttu, en voi ymmärtää :D Ei siitä sen enempää, mutta toteanpa vaan, etten taida olla ainoa ihminen tällä planeetalla, jolla kaikki jää viime tippaan, hih. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että kaikki minun harteilleni asettuneet taakat ovat enemmän kuin järjestyksessä! Enpä silti taida uskaltaa hengähtää ennen kuin rotuesittely on kunnialla ohi.. Tai vaikkei olisi niin kunniallakaan, ainahan jotain voi tällaisessa tilanteessa sattua syystä jos toisesta. Mutta peukut ja varpaat pystyssä kaikkien puolesta! (eräänä vuonna muuten vuonisratsukolla irtosi kopista rengas kesken matkan messuille - onneksi olivat riittävän hyvissä ajoin liikenteessä!)
Kirjoitus-purkaus-vuodatus
Miten tämä voi joka kerta olla niin vaikeaa? Rotuesittelyn kirjoittaminen siis. En ole laskenut, montako rotuesittelyä olen vuonohevosesta yhteensä kirjoittanut, mutta voisin veikata jotain viidestä kymmeneen? Eikä se vieläkään suju! Toki aina voisi kaivaa esille jonkun vanhan tekstin ja käyttää sitä. Harmi vaan, että ne ovat hukassa. Paitsi yksi tai kaksi viimeisintä, enkä taas halua käyttää samoja tekstejä samassa tilaisuudessa.. Niin Hevoset-messuista siis nyt on kyse.
Vaikka osaisin kertoa vuonohevosesta koska tahansa ummet ja lammet kenelle tahansa, on äärettömän vaikeaa poimia viiteen minuuttiin sellaista oleellista tietoa, joka kiinnostaisi täysin sekalaista yleisöä. Oikeesti. Mitä te haluatte kuulla? Kuuntelen aina mielenkiinnolla muiden rotujen esittelyt (enkä muista niistä enää mitään) ja hajonta on kyllä aikamoista. Ei minua ainakaan kiinnosta rodun "tekniset" ominaisuudet. Näenhän ne hevoset koko ajan edessäni. Toisaalta ei taas mikään rodun oma hifistely-juttukaan, mistä ei rodusta tuntematon ymmärrä mitään. Pitäisi kertoa oleellista, mutta pitäisi kertoa mielenkiintoista ja sopivissa määrin korkealentoista. Ihan mahdoton yhtälö?
Itseäni kiehtoo jossain määrin vuonohevosen historia. Minusta se on hieno. Se ulottuu niin kauas, on niin selkeä ja erikoinen. Olenkin vissiin kaikkiin teksteihin poiminut jotain kaukaisesta Norjasta. Nämä ovat ehkä asioita, mitä kaikki eivät tiedä? En muista kyllä yhtään, mitä aiemmissa esittelyissä on ollut, joten samat asiatkin saattavat toistua. "Juoni" itse tekstissä on kuitenkin erilainen, vaikka ehkä myös samanlainen, kun samasta näppiksestä kaikki jutut ovat alkunsa saaneet.
Yleensä aina, jos minun täytyy kirjoittaa joku tietty teksti, pyörittelen sitä päässäni monta päivää. En ikinä pysty siihen, että avaan tyhjän sivun ja alan kirjoittaa. Tämä sama koskee esim. Vuonisuutisten pääkirjoituksia. Vasta, kun olen mielessäni maistellut aihetta muutaman päivän ja kehittänyt siihen tietyn lähtökohdan, saan jutun aikaiseksi. Yleensä tämä sujuukin sitten tosi helposti. Saatan mielessäni kirjoittaa jo koko tekstin lähes valmiiksi aina lauserakenteita myöden. Tai jo sekin auttaa paljon, kun nasevat alku ja loppu ovat syntyneet ajatuksiin, keskiosa rakentuu kuin varkain näiden väliin.
Vaan ei tällä kertaa. Aika loppui totaalisen kesken, enkä saanut mitään nasevaa itsestäni irti. Tuossa "valmis" teksti odottaa vieressä, jotta nollaan oman päänuppini tätä blogitekstiä kirjoittaessani. Kun riittävän kauan pyörittelee samoja lauseita ees taas, sokeutuu omalle kirjoitukselleen ihan totaalisesti. Täytyy vielä lukea koko juttu ääneen ja ottaa aikaa kauan siihen kuluu. Tosin viime vuonna ainakin juontaja muokkasi niin paljon tekstiä omaksi juonnokseen, eikä lukenut suoraan paperista, että ehkä voin luottaa tähän samaan tänäkin vuonna. Aiemmin kun on saattanut käydä niinkin, että lukeminen on vaan lopetettu kesken siihen, mihin aika loppui.
 |
| Nemon mielipide kentällä kiinni harjattavana seisomisesta. Osaa sekin sanoa vastaan :D |
Vuosi sitten pohdin, että voisin tuoda Nemon messuille tänä vuonna: karsinaan tönöttämään sunnuntain ajaksi. Vaan onneksi tänä vuonna ovat messut täynnä vuonohevosia, niin eipä tullut tähän tarvetta. Melkein oli jo liikaakin vuoniksia paikalla ;) Katsotaan ensi vuonna uudestaan tilanne, jos jää hevosta uupumaan ja Nemo näyttää edes melkein hevoselta, niin ehkä sekin vielä joskus pääsee haistelemaan messutunnelmia.
Nämä postauksen kuvat ovat muuten pääsiäisen ajalta. Jutut ehkä jäävät nyt kirjoittamatta, koska hei, olen korviani myöden täynnä näitä messuja! Tai ainakin ollut tähän asti, ehkä nyt helpottaa. Pari päivää vielä panikointia ennen hoo-hetkeä.
Mutta nyt on aika lukea uudestaan läpi rotuesittely. Tulkaa messuille ensi lauantaina klo 11.20 kuulemaan, kuinka tässä onnistutaan! Iiiiiiik!
 |
| Ensin se feikkas, että se osais muka hypätä.. |
 |
| Kunnes todellisuus selvisi. Yritin näyttää varsalle mallia, että hei, näin tää homma sujuu! |
 |
| Mutta ei. Liian hyvin siedätetty takajalkojen kosketuksiin, kun puomeihinkin piti koskea oikeastaan joka ylityksellä ;) |
 |
| Tallipoika RooRoo ei malttanut päästää piiskasta irti edes hevosen selässä. |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.