kuljetus ,

Kisamatkalla Champion

6/19/2016 08:17:00 ip. marjo 6 Comments

Hei me reissattiin taas! Joku saattoi jo bongatakin, että osallistuimme eilen Forssassa järjestettyyn match show -näyttelyyn Kisamatkalla Champion. Tämä oli nyt Nemon neljäs näyttelyreissu yhteensä ja toinen tälle kesälle.


Bongasin jo viime kesänä netissä keskustelun, missä kyseltiin vinkkejä ja ajatuksia mätsärin järjestämisestä seuraavaa kesää silmällä pitäen. Tämä jäi positiivisesti mieleen jo silloin, kun joku jo vuotta ennen alkoi suunnitella tapahtumaa. Muutenkin olen sivusilmällä pitkän aikaa seurannut Sennin työtä tämän tapahtuman eteen, ja osittain juuri sen takia halusin lähteäkin mukaan - jos joku oikeasti uhraa yhtä paljon aikaa ja vaivaa vastaavan hyväntekeväisyystapahtuman eteen, on sitä syytä myös kannattaa osallistumalla.

Nostan oikeasti hattua järjestäjille, sillä tiedän kokemuksesta hyvin, kuinka paljon tekemistä minkä tahansa tapahtuman järjestämisessä on, ja olen myös osallistunut moniin ei-niin-hyvin kokoon kasattuihin vastaaviin tapahtumiin, ja ovathan ne ihan eri maailmasta.. Toivottavasti lisää Kisamatkalla-kehiä on tulossa jatkossakin!


Nemon kanssa lähdimme vain ja ainoastaan harjoittelemaan ihmisten ilmoilla oloa ilman mitään sen suurempia tavoitteita. Itse asiassa meinasin jo perua koko kehään menon kisapaikalla, sillä Herra oli lievästi sanottuna idiootti. Ja kävi vielä piehtaroimassa märässä hiekkaisessa maassa ennen kehään menoa! Toinen kylki hevosesta sai kauniin harmaan kuorrutteen, joka ei meinannut lähteä sitten millään, eikä Nemo ollut mitenkään järin yhteistyökykyinen puunattava.

Edellisessä näyttelyssä ollessamme suorastaan ihmettelin, kuinka kiltisti ja rennosti Nemo oli näyttelypaikalla. Toki se vähän välillä otti raviaskelta narun päässä ja huuteli muille hevosille, mutta kokonaisuutena meno oli varsin iisiä. Kunnes sitten kehässä oman loistavan esiintymisen jälkeen toinen hevonen tuli viereen, ja sieltä tuli se ensimmäinen kohtalokas pystyynhyppy, josta itsekin otin osumaa. Sen jälkeen etupää jatkoi nousemista varsin tiiviiseen tahtiin, ja Forssassa mentiin sitten samalla teemalla. Eikä meinaan enää mitään ihan pieniä pomppuja!


Siitä Nemon kanssa on kyllä kiva kulkea, että se taatusti pysyy näpeissä. Oikeastaan Nemo on jopa varsin kevyt pideltävä - ei se osaa eikä tiedä että voisi kiikuttaa ketään mihinkään suuntaan. Mutta nuo hypyt. No nyt kun sen tietää, että se keulii herkästi, osaa siihen varautua ja pysyä pois alta, mutta olisihan tuo ehdottomasti saatava loppumaan! Niin kauan ei ole mitään ongelmaa, kun muita hevosia ei ole vieressä, vaan melkein alkoi jo tulla tavaksi keulia saman tien, kun toinen hevonen menee läheltä. Harmi ettei tätä voi treenata mitenkään muutoin kuin viemällä hevosen vieraaseen paikkaan vieraiden hevosten keskelle, ja siinä vaiheessa taas ainoa tavoite on pitää narun päästä kiinni ja pysyä itse ehjänä.. Ei hyvä yhdistelmä.


Melkein jopa huvittavaa, että kotona Nemon ainoa toive on seistä paikoillaan maahan sidottuna niin kauan kuin mahdollista, ja reissussa taas Nemo ei missään nimessä kykene seisomaan paikoillaan liikkumatta - tasapaino asian suhteen on siis näin saavutettu vai?? No mutta onhan tuo nuori herra, joka on juuri keksinyt miehuutensa (näemmä?), joten ehkä tämä käytöskin on hyvin normaalia. Ja kuten Tanja asian totesi, on se hauska välillä nähdä, että Nemokin oikeasti on ori. Ainakin vielä toistaiseksi, vähän alkaa tuntua, että jokainen julkinen näyttäytyminen vie hevosta askeleen lähemmäs kohti ruunan elämää... :D


Vähän kyllä epäilyttää myös, omaako tuo meidän koppimme jotain maagisia voimia?? Sain muuten kaveriltani vuokralle kopin koko kesän ajaksi, joten nyt reissaaminen helpottui kummasti, jee! Voisipa vaikka tehdä jotain "huvimatkojakin" kesän aikana ennalta määrittelemättömiin kohteisiin. Nyt jos koska on hyvä luoda rutiinia matkustamiseen ja treenata tätä käytöstä kotipihan ulkopuolella. Jonkinnäköinen työleiri Nemon pään menoksi on nyt suunnitteilla, pelkkä narun päässä pyöriminen ei selvästi tee hyvää herran aivoille, töitä ja töitä ja töitä, sillä se hörhöily ja hyppiminen unohtuu! Mutta niin ne kopin maagiset voimat, tai mikä lie Narnian portti onkaan, kun sekä mennessä että tullessa koppiin lastattiin täysin eri hevonen, kuin mikä sieltä otettiin ulos! Mitenkä se on mahdollista?

Kiitos viime kesän treenien, Nemo on tosi helppo lastattava ja hyvä matkustaja. Yhtä ainutta heilahdusta tai kolahdusta ei kopista kuulunut matkan aikana.

Niin ja mites tuo tulospuoli? En todellakaan lähtenyt hakemaan mitään sijoituksia tai palkintoja, enkä olettanut niitä Nemon käytöksellä tulevankaan. Vaikka itse asiassa oma esiintymisemme kehässä meni muutoin liki täydellisesti, paitsi pari kunnon loikkaa taisi siihenkin hetkeen mahtua? Seisominen sujui nätisti paikoillaan, melkein jopa jalatkin oikein päin (pystyin taas asettelemaan ja korjaamaan asentoa, uskomatonta!). Samoin käynti ja ravi kulkivat ihan hyvin ne hetket, kun ei oltu kahdella jalalla. Parista saimme punaisen ruusukkeen, mutta punaisten kehässä emme enää sijoittuneet.

Sen sijaan Nemolle napsahti erikoispalkintoja kaksin kappalein: Nokkelin Nuori sekä Puunatuin Pari. Jee! :) (vink vink, jos hevonen ei ole rakennekukkanen, eikä osaa edes käyttäytyä, niin pääasia on näyttää hyvältä, hih) Kyllähän tuo kummasti mieltä lämmitti lähteä kotiin palkintosaaliin ja upeiden ruusukkeiden kera, kun ensin oltiin pitkä päivä seisoskeltu sateessa yhden hormonihyrrän narun päässä roikkuen.. Etenkin, kun tapahtumaan oltiin oikeasti panostettu, ja myös palkinnot olivat sen mukaiset!

Melkein niska notkuisi ruusukkeista, jos se olisi yhtään ohuempi. Nemolla on muuten aivan jäätävän vahva niska, tajusin sen vasta itsekin oikeasti harjaa pestessäni ja sitä antaumuksella käsin hinkatessani..

Ja hei, vielä vino pino kuvia, kuten asiaan kuuluu! ;)

Tämä hevonen me lastattiin kyytiin ja purettiin kopista reissun päätteeksi.

...vaan silti Forssassa kopista esiin asteli tämä otus??

Nemon normaali olotila on kutakuinkin tämä. Se on aina ollut vähän sellainen "hyväntuulen hömppä". Se on kamalan seurallinen, utelias, kaikkien kaveri, laumassa aina toimeentuleva, sellainen positiivinen hyvä jätkä.

Vaan näyttelypaikalla esiin tuli aivan uusi puoli. En ole ikinä ennen nähnyt Nemoa yhtä vihaisena, mitä se oli tuolla odotellessamme! Sitä suoraan sanoen potutti ja lujaa. Nemo on niin läpinäkyvä ja helposti tulkittava, että sen ajatukset näkee jo kilometrin päähän. Sillä todellakin keitti päässä ja lujaa, kaikki ärsytti, eikä se tiennyt mihin voisi kaiken raivonsa purkaa. Sieltä siis tuli kaikkea mahdollista pään ravistelusta kuopimiseen, ravaamiseen, haukotteluun, pystyynnousemiseen jne. Kamalasti se olisi halunnut vaan piehtaroida koko ajan, sillä selvästi tuo sateessa kastunut turkki kutitti.
On tuo pienen hevosen elämä rankkaa, kun aina ei saakaan tehdä sitä, mitä haluaisi. Vaan näin luimussa en tosiaan koskaan ennen ole Nemon korvia nähnyt!

Olihan se toki välillä ihan oma kiltti itsensäkin. Onneksi Nemon uskollinen ykkösfani Tanja tykkää pojasta, vaikka se vähän hölmöileekin :D

Nemo ei taas tiedä miten päin olisi... 

Jos vaikka Nemo seisoisit hetken paikoillas, niin määkin huilaan ja nojailen tässä vaan?

Haha, joo niin varmaan...

Pallo! 

Mutta hitsin nätti sellainen.

Vai mitä? Tämä jos joku on niin perus Nemon ilme :)

Ja niin on kyllä tämäkin!

Kehässä me esiinnyttiin tähän malliin. Sopivasti meneillään oli letkuttelu-hetki, ja silloin seistään rentoreiskoina paikoillaan, hih.

Ravikin oli vähän en-mä-nyt-tiedä-viittinkö meininkiä..

Ryhdikkäänä seistessään se näyttää heti kivalta, vaikka asento onkin huono. Mutta hei, voiko hevonen enää juur enempää ponilta näyttää?!

Nuorten luokan sijoittuneet rivissä, myö pysyttelimme sopivan turvavälin päässä.

En tuossa loppukehässä keskittynyt yhtään muihin hevosiin tai siihen mitä tapahtuu, ainoastaan että Nemo pysyy kaikki jalat maan kamaralla, emmekä mene liian lähelle edellä menevää. Tuli ihan yllätyksenä kun tajusin, että kehästä ovat lähes kaikki hevoset kadonneet ja meille alettiin jakaa palkintoja.

Ruusukekokoelma tallin seinällä sai hienoa jatkoa.

Itse asiassa ei voi sanoa, että omena olisi kovin kauas puusta pudonnut käytöksen osalta.. Nemon isältä meinasi 1-vuotiaana jäädä näyttelyt kokonaan väliin, kun hormonihyrrää ei meinattu kehdata kehään viedä - onneksi löytyi lainahändleri nuorelle orille ja sieltähän napsahti BIS2-titteli tuolloin. Kuten myös Lotta 20v edellisessä näyttelyssään Kiljavalla käyttäytyi kaikkea muuta kuin vanhan luottohevosen tavoin! Reeniä reeniä vaan, ehkä me vielä joskus opitaan... :)

Lotta 20v (vuonna 2012) ja Nemo 3v näyttelyissä samat suitset päässään.
Suuren suuri kiitos jälleen Maaritille upeiden suitsien lainasta!

Kiitos järjestäjille sekä huipputiimille Nemon matkassa mukana, on nämäkin raskaat reissut sen arvoisia, kun saa hyvässä porukassa ne tehdä! :)

You Might Also Like

6 kommenttia :

  1. Vau! Upea nuori oripoika! :) Nemo on järkevä ja iisisti ottava tyyppi. Mulla on samanlaisella luonteella varustettu 9v. lämpönen ori. Ihanan järkeviä nämä orit. Ja Nemo näyttää hyvälle vuonohevoselle. Ja onnea menestyksestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, näyttelypaikalla hän ei mitenkään järin iisi ollut :D Muutoin kyllä erittäin järkevä ja tyyni nuori. Ja kyllä, monesti orit tuntuvat olevat niitä kaikkein fiksuimpia hevosista. Ainakin itsetunto on kohdillaan ;) Kiitoksia!

      Poista
  2. Onnea upeista palkinnoista! Nemo on kyllä aivan eri näköinen kuin kotitallilla otetuissa kuvissa :D Lähtekää johonkin järveen tai mereen uimaan, jos jotain hupimatkaa suunnittelette ja koppi on koko kesän käytössä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kyllähän tuo ryhti vaikuttaa kummasti ulkonäköön.. Vähän on ollutkin ajatuksissa tehdä reissu uittopaikalle!

      Poista
  3. Ihania kuvia, onnea teille ♥ Nemo on kyllä kamalan nätti poni ♥

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.