ajelutus ,

Upea, upeampi, Nemo

7/10/2016 08:54:00 ip. marjo 3 Comments

Pahoittelut sanavalinnasta, mutta on mulla ihan helkkarin hieno hevonen! Siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri. Nemo lunasti taas kaikki odotukset, ja itse asiassa jopa ylitti suurimmatkin haaveeni siitä, kuinka hienosti tämä homma voisi sujua. Miten 3-vuotias hevonen voi toimia näin hyvin!?

Kimmolle kiitokset kuvista!

Meillä oli siis tallilla yleisötapahtuma nimeltään Tuottajatori. Paikalla oli lähialueelta tuottajia myymässä omia töitään, tukkijätkät lammessa esiintymässä ja elävää musiikkia paikalla. Tilan eläimiä pääsi ihastelemaan, Nemolla ajelemaan, muutamalla muulla hevosella ratsastamaan ja ihastelemaan tyttöjen näytöksiä hevostensa kanssa. Tiivistettynä hyvää fiilistä, kaunista keliä, herkullista syötävää ja iloista tunnelmaa. Aivan täydellinen kesäpäivä!

Tapahtuman kestoksi olimme määritelleet kolme tuntia, mutta Nemon kanssa homma venähti vielä yliajallekin, kun kyytiin tulijoita riitti. Itse asiassa emme koko aikana kertaakaan joutuneet odottelemaan kyytiläisiä, vaan aina olivat seuraavat tulijat valmiina, kun palasimme edelliseltä reissulta. Nemo ilmeisesti tajusi saman tien mistä on kyse, sillä jo ensimmäisen kierroksen jälkeen "varikolle" saapuessamme se alkoi saman tien lepuuttaa toista takastaan ja lösähti seisomaan juuri sen näköisenä, että onhan tätä tehty, tässä taas nuokutaan eikä muuta voida..


Nemo oli siis oikeasti aivan täydellinen. Yhteensä kolme ja puoli tuntia ajettiin samaa rinksaa ympäri, aina vaan muksut vaihtuivat kyydissä. Nemo oli koko ajan todella hyvin kuulolla ja avuilla, eteni sopivan reippaasti, mutta oli erittäin rento ja tyyni koko päivän ajan! Paarmat valitettavasti saapuivat välillä piinaamaan hevosta, ja silloin meinasi paikoillaan seisominen varikkopaikalla ottaa pattiin. Vaan saman tien kun päästiin taas liikenteeseen, parani fiilis Nemollakin.


Jos hevonen voi olla luotu johonkin tehtävään, niin tämä on ehdottomasti Nemon duuni! Se oli niin elementissään. Se selvästi nauttii, kun joka puolella tapahtuu jotain. On ihmisiä, eläimiä, ääntä ja elämää. Eikä sen itse tarvitse kuin seistä ja kävellä. Yleensä se mieluummin vaan seisoisi paikoillaan jos saisi valita ;) Oli tuo yhdistelmä suhteellisen raskas kiskottava, varsinkin kun osan matkasta kuljimme kosteaa laitumen pohjaa. Hienosti Nemo kuitenkin jaksoi koko päivän, ei sillä ihan äkkiä kunto kesken lopu.


Ensimmäistä kertaa myös purimme hevosen töiden välissä, pidimme tauon ja jatkoimme uudestaan. Koskaan aiemmin ei Nemo ole joutunut uusiksi töihin, kun kerran on jo hommat lopetettu. Hieman arvelin mitä hän mahtaa tästä tuumata, kun pari tuntia on jo samaa rinksaa kävelty ja taas mennään uudestaan. Vaan mitä vielä, ilmeisesti Nemoakin ruokatauko vaan piristi ja samalla hyvällä rennolla asenteella palattiin hommiin. En olisi muuten enää jatkanutkaan, mutta niin moni oli käynyt Nemoa syöttelevältä Virpiltä kysymässä, vieläkö myö ajelemme, joten pakkohan se oli vielä heittää kärryt perään kiinni.


Nemon kanssa kaikki on vaan niin helppoa. Vielä kun korvaamattoman ihanat apukädet Tanja ja Virpi olivat minulla apuna homman pyörittämisessä, niin ajelutus sujui varsin kivuttomasti. Eipä näitä hommia yksin hevosen kanssa tehtäisi, tai ylipäätään koko tällaista tapahtumaa järjestettäisi ilman hyviä apujoukkoja täydellä sydämellä hommassa mukana. Lämmin kiitos jälleen kaikille!


Vielä muutama kuva päivän tunnelmista. Lisäilen varmaan vielä myöhemmin uuden postauksen kuvia, kun saan niitä lisää muutamalta taholta. 

Oli vaan pakko päästä hehkuttamaan, kuinka huippu hevonen minulla on. Olen oikeasti niin onnellinen, ylpeä, ja vieläkin hieman pyörällä päästäni tämän päivän jälkeen, ettei näitä fiiliksiä voi sanoin kuvailla. Ei minulle ole niin merkitystä, onko Nemo ykköspalkinnon jalostusori vaiko tankkimallinen möhköfantti - kun sen pääkoppa on kunnossa ja sydän puhdasta kultaa, mitä muuta hevoselta voisi toivoa!?

Tukkijätkät lammessa keräsivät yleisöä ympärilleen.

Tanja seisoi aina edessä varmistamassa kyytiläisten vaihdon ajan. Noin 70 lasta (tai aikuista) kävi Nemon kyydissä päivän aikana.

Yllättävän hyvin tuo peräkärry veti muksuja puoleensa, muutama istuskeli myös minun vieressäni kärryissä.

Elävää musiikkia paikalla.

Vieraileva tähti Aatos oli mukana talutusratsuna.

Tukkijätkillä on taito hanskassa!

Onhan tämäkin herra aloittanut treenaamaan lajia nuorena poikana - jo 65-vuotiaana :)

Heta ja Roosa esiintyivät yleisölle hevosineen. En näitä valitettavasti nähnyt, mutta toivottavasti jostain löytyy kuvia.

Meillä kävi uskomaton tuuri sään kanssa! Juuri kun lopettelimme, alkoivat synkät pilvet kerääntyä tilan ylle, ja pian tulikin jo vettä taivaan täydeltä.

You Might Also Like

3 kommenttia :

  1. Vau! Ei ihan jokaisen hevosen, varsinkaan noin nuoren orin, pääkoppa kestäisi tuollaista! Oletko kuitenkin miettinyt, olisiko ihan esimerkillistä ja asiallista toimintaa pitää kypärä päässä ainakin yleisötapahtumissa? :) Itse ainakin pidän ajaessakin kypärän päässä, koska miksi ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki mietin sitä, kun kyytiläisillä kuitenkin pitää olla

      Poista
    2. Itse asiassa mietin omaa pukeutumista lähinnä siltä osin, olisiko pitänyt olla ajurin etiketin mukaiset vaatetukset.. Tosin kun tämä meidän omalaatuinen yhdistelmämme ei edusta mitään perinnettä eikä aikakautta, niin enpä sitten viitsinyt minäkään. Tällöin jokin ajopäähine olisi toki pitänyt olla, muu kuin kypärä. Itse asiassa kypärää omaan päähän en juuri edes ajatellut. Olisihan se tietty voinut ollakin :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.