ajelutus ,

Mario ja Luigi Epsaniassa

8/08/2016 01:19:00 ap. marjo 4 Comments

Hei varoituksena, tämä postaus ei liity hevosiin (paitsi ehkä lievästi vaunuheppoihin Andalusiassa), joten jos haluat lukea vuonopoikien kuulumisia mieluummin kuin matkakertomusta, kannattaa skipata tämä juttu suosiolla.. Päätin nyt kuitenkin kasata yhteen pienen pintaraapaisun matkakuvia sekä niiden ohella kertomusta reissusta - täydellinen matkapäiväkirja kun löytyy vain Sannan käsinkirjoitetusta vihkosta, enkä minä sitä kanna mukanani ;)

Ekan päivän tunnelmat! No okei, taisi olla samat fiilikset koko reissun..
(jos joku muistaa puolentoista vuoden takaa miun ratsastusonnettomuuteni Lotan kanssa, jolloin solisluu meni pois sijoiltaan, tässä näkyy hyvin olkapäässä törröttävä solisluun pää, joka siis päätettiin jättää leikkaamatta ja on nyt pois paikoiltaan lopun ikääni)

Tuli hieman yllärinä tämä kesälomareissu. Taisipa olla lomani ensimmäinen päivä, kun Virpin kanssa tallilla jutustelimme, mitä sitä oikein lomalla tekisi. Tai siis Virpi toki jäi vielä töihin (olemme kesän samassa duunissa), mutta minulla ei ollut mitään lomasuunnitelmia valmiina. Virpi sitten heittikin, että no lähde Espanjaan: heillä on siellä pari viikkoa kämppä vapaana!

Siitä se ajatus sitten lähti.. Tiesin ystäväni Sannan olevan jäämässä pian lomalle myös, joten Sannalle viestiä, että kiinnostaisko lähteä ens viikolla Espanjaan. Ja kuten arvata saattoi, pian olikin jo lentoliput ostettuina. Ei siis kannata tehdä valmiita suunnitelmia lomalle, kun kaikkea kivaa yllättävää voi ilmaantua eteen..

Sen pidemmittä puheitta siirtykäämme matkakuvien pariin!

Kaikki puhelinkuvat ovat käsittelemättömiä. No filter! Oli upea auringonlasku menolennolla.

Jonkun suurkaupungin ylitys..

Ready to go!

Ilalla ilma viileni mukavasti auringon laskettua. Kuuma toki oli silti. 

Mää en yhtään ymmärrä, miksi näitä drinkkikuvia on niin kauhian paljon?

Yöllä rannassa kävely paljain jaloin on vaan jotain niin parhautta! Oikeesti!

Herkkuaamiaisella.
Aamupalaa muuten tarjoiltiin yleisesti noin klo 10-17. Jossain jopa vasta klo 11 alkaen.

Hieman maisemakuvaa. Pysyttelimme pääasiassa koko reissun kaukana pahimmista turistialueista. Huomattavasti enemmän espanjalaisia näkyi katukuvassa ja ravintoloissa kuin ulkomaalaisia.

Päivisin oli kyllä hiljaista. Öisin ei niinkään.

Yksi huikeimmista jutuista matkalla oli vaellus vuoristossa. Vaikka homma ei mennyt alkuunkaan kuten suunnittelimme, silti suomalainen sisu puski päälle ja pakko oli vaan jatkaa niin kauan, että pääsimme vuoren huipulle! Noin kilometrin korkeudessa siis kävimme, matka pienen ylimääräisen reitin kautta ylös kesti kolme tuntia. Tajusin jo lähtiessämme, että meillä on vettä aivan liian vähän mukana. Lämpötila oli päältä 30 astetta, mutta aurinko onneksi pysyi pilvessä lähes koko matkan, joten selvisimme myös vähäisellä vedellä.

Olihan tuo nousu paikoitellen rankkaa, mutta edelleen olen sitä mieltä, että alastulo on pahempaa kuin ylös meno! Mutta kyllä kannatti kiivetä! Suosittelen ehdottoman lämpimästi kaikkia lähtemään vaellukselle, etenkin jos tarjolla on valmiiksi merkityt reitit hyvissä maastoissa! Polut olivat kyllä Mijas-vuorella helppokulkuisia, ylipäätään koko Espanjan kallioperä on niin vanhaa ja kulunutta, että eipä tuolla ole laisinkaan samanmoisia jyrkänteitä kuin esimerkiksi Kanarian saarilla.

Maisemaa alas Mijaksen kylään.

Reitille lähdössä. Valinnanvaraa kyllä riitti.

Vuorenrinteeltä kuvattuna Mijaksen hevosvaljakoita. Keskustassa ei liikuta autoilla laisinkaan, ainoastaan hevosilla.

Hyvin tiiviiseen on tuo aurinkorannikko rakennettu.

Oli pakko napata kuva, sillä tämähän näyttää ihan vääränväriseltä rahkasammaleelta!? What :D

Espanjassa taisi kasvaa luonnonvaraisena vain tämä yksi palmulaji..

Puitakin oli välillä mukavan paljon.

Bongattiin matkalla muutamaan kertaan vuorikauriita. Piti kyllä katsoa kahteen kertaan, onko kyseessä vuohi vai kauris!? Edelleen olen sitä mieltä, että nämä näyttävät enemmän vuohilta kuin kauriilta.

Ei mikään ihan basic-metsälenkki.

Väittääkö joku, että vuorilla vaellus on muka rankkaa, häh??

No okei, voi se vähän olla..

Mutta lopussa kiitos seisoo! Ihan huikea fiilis, kyllä kannatti!

Panoraamakuvaa huipulta.

Tiesittekös muuten, että uusi nimiehdotus vuorikauriille onkin alppivuohi! Tällä rouvalla oli kaksi vasaa mukanaan.

Mijasin heppoja ihastelemassa (lue: säälimässä) kiipeilyn jälkeen.

Olihan nämä aasit varsinkin surkeaa katsottavaa. Siellä ne seistä nuokkuivat paikoillaan paahtavassa kuumuudessa kuka tietää kuinka pitkän päivän?

Aaseilla oli vissiin kaikilla kuonokopat. 

Kaikki olivat hyvin apaattisen ja surkean näköisiä..

Hevosissa näkyi hieman enemmän elonmerkkejä, mutta eipä niidenkään oloja kehua voi.

Valjaat olivat hienon näköisiä, mutta laadusta ja sopivuudesta hevoselle en menisi takuuseen? Länget näyttivät "roikkuvan" oudosti hevosten kaulalla. Tai ennemminkin ryntäillä.

Hevoset seisoivat pääasiassa vapaina pitkässä letkassa parijonossa, josta aina ensimmäinen valjakko otti uudet tulijat kyytiin. Niin, hevoset pysyivät vapaina, sillä vaunuissa oli jarrut päällä ja suussa niillä vasta jarrua olikin.

Teki niin pahaa katsoa näitä kuolaimia.. Kaikilla oli ilmeisesti jotkut kanget(?), ainakin kankiketju leuan alta, mutta sen lisäksi ohjat tulivat kuolainten lisäksi nenän päälle kiinni?? Hevoset eivät koskaan saaneet venyttää niskaansa, sillä aina kun ne jätettiin "parkkiin" seisomaan, olivat ohjat niin kireällä, etteivät hevoset saaneet päätään alas. Monet yrittivät epätoivoisesti nykiä vapautta niskoilleen, mutta nämä kankiviritelmät suussa ja ohjat tiukalla, eipä tuo onnistunut.

Jäin myös miettimään, saavatko hevoset mitään ruokaa koko päivänä? Hevosia ja aaseja oli käytössä yhteensä ehkä nelisenkymmentä, mutta missään ei näkynyt mitään apetta niille. Voivatko ne olla aamusta iltaan ajossa ilman ruokaa?

Vaunut olivat kyllä hienoja, niitä sentään sai ihastella kaikella rakkaudella :)


Toisena päivänä harrastettiin "luuseri-vuorikiipeilyä", eli nousimme kaapelihissillä vuorelle Benalmadenassa.

Olihan tuokin ihan hienoa kyllä, ja vaikka lopussa joutuikin kiipemään huipulle, oli tunne ihan onneton edelliseen verrattuna.

Benalmadenassa kävimme myös pehospuistossa. 

Puistossa majaili noin 1500 trooppista perhosta.

Kahdestakymmenestäviidestä eri lajista.

Puistossa biologi piti pienen infon perhosista aina tunnin välein, tämä oli kyllä mielenkiintoista kuultavaa, vaikka hyvin kevyt pintaraapaisu olikin. Tässä yökkösiä päivälevolla, ylimpänä maailman suurin perhoslaji.

Kaikki kotelot kerättiin talteen päivittäin. Voin kuvitella mikä homma..! Monen perhoslajin elinikä on noin viikon.

Koko perhospuisto oli kuin pieni oma ekosysteeminsä, jota ihmiset ohjailivat.

Puistossa majailevat myös kenguru, kilpikonna ja joku lisko.

Väsynyt kengurunpoikanen.

Eipä tämä kaveri ollut sen pirteämpi.

Ihanat varpaat!

Kilppari taisi olla perhosten jälkeen reippain liikuskelija!

Yökkösetkin voi olla vallan hienoja.


Eksyimme ihan sattumalta barbimuseoon! Pakkohan sinne oli mennä!

Hiukan mahtava paikka!

Barbeja löytyi kyllä joka lähtöön.

Bongasin myös pari barbia, jotka muistan itselläni joskus olleen. Tämä ei kuulunut niihin!

Barbie-nukkeja on olemassa jos minkälaisia.

Benalmadenassa oli rakennettuja upeita puistoja. Tuntui hassulta olla yhtäkkiä suuren vihreyden keskellä, kun muualla on niin kuivaa ja keltaista. Kieltämättä hiukka nauratti, kun lammessa uiskenteli joutsen, että piti sitten tulla Suomen kansallislintua tänne Espanjaan ihmettelemään?!

Liikuimme paljon junalla ja bussilla. Ja toki myös kävellen. Itse asiassa taksilla ei tullut ajeltua koko reissun aikana! Juna ja bussi olivat erittäin yksinkertaisia ja halpoja menopelejä, ei voi valittaa.

Yöllä elämä vasta tuntui alkavan.

Päivisin niin tyhjät kadut täyttyivät vilinästä puolen yön aikaan.

Tämä kuva pienestä tivolista on otettu klo 00:40. Siellä oli täysi hulina päällä ja muksut innoissaan viipottivat laitteesta toiseen. Joskus päivällä kun kuljimme tivolin ohi, oli se kiinni..

Tosin eipä tämäkään iiiiiiihana karuselli ollut päivällä minkään näköinen! Olisimme menneet karuselliin fiilistelemään, mutta hevosten kyytiin pääsivät vain lapset. Nyyyyyyh.

Hevoskyytejä näkyi oikeastaan joka puolella. Muualla ne eivät olleet laisinkaan niin säälittäviä kuin Mijasissa, mutta enpä silti olisi kyytiin halunnut mennä.

Mitäs muuta me touhusimme.. Suuri osa ajasta kului toki uiden. Onneksi talosta löytyi uima-allas, sillä aamu-uinnit ja joskus muutkin uinnit olivat kyllä tarpeen! Hiki meinaan virtasi kiitettävästi koko ajan. Meressäkin käväistiin muutamana päivänä pulahtamassa ja rannalla auringosta nautiskelemassa.

Piña colada ja Mojito on ehkä pakollisia rantajuomia..

...tai pakollisia muuten vaan juomia? :D

Jee jee!

Oli kyllä hauska liikkua alueilla, missä ei niin paljon turisteja näkynyt. Monet asiakaspalvelijat eivät edes meinanneet osata englantia. Oli kuitenkin kiva huomata, kuinka innokkaana ja pirteänä kuitenkin suurin osa myyjistä meitä palveli, vaikka selvästi oli kielen kanssa vaikeuksia. Sen sijaan rannan turistikojuissa moni myyjä oli kuin maansa myynyt ja hädin tuskin sai sanaa suustaan..

Ihan paras oli pienen pieni pitseria, josta poikkesimme ohimennen ostamaan pienet pitsat nälkäämme. Myyjänä oli aivan käsittämättömän suloinen pitkäripsinen ja pitkätukkainen tumma mies, joka ei meinannut myöskään puhua englantia. Kovasti yritimme rupatella, mutta kun mies puhui "vain" espanjaa, ranskaa, italiaa ja arabiaa, sekä huonosti englantia, ja me taas suomea, ruotsia, englantia ja huonosti ranskaa, niin vaikeaksihan se meni. Voi kielimuuri sentäs.

Niin kaunis ja kiva pieni tunnelmallinen katu ruokapaikkoineen.

Liikenteestä voisi kirjoittaa vaikka oman postauksensa, mutta tämä parkkeeraus on ihan perusmeininkiä.


Vohvelilla hiljaisessa Fuengirolassa. Meiltä taisi siestat jäädä viettämättä.

Ja taas joku heppa matkan varrelta. Tämä taisi itse asiassa olla heti sen jälkeen, kun vierailimme paikallisella torilla.

Yhtenä iltana eksyimme hirmuiseen turistipaikkaan ravintolaa etsiskellessämme. Oli suoraan sanottuna kulttuurishokki, kun aiemmin ympärillä näkyvistä ihmisistä ehkä 90 prosenttia oli paikallisia, ja tällä turistikadulla korkeintaan yksi prosentti kuului paikallisiin, ja nekin taisivat kaikki olla ravintoloiden tarjoilijoita?? Yhtäkkiä sisäänheittäjät kävivät kimppuun, osasivat liirum-laarumit suomea ja ympärillä oli pelkkä ryysis valkoisia ihmisiä. Tuli oikein paniikki päästä äkkiä pois sieltä. 

Olipa muuten myös järkyttävä ero sekä ruuassa että hinnassa, kun seuraavana iltana söimme oikein perinteisessä ja tunnelmallisessa ihanassa espanjalaisessa ravintolassa, missä tarjoilija ei taatusti osannut sanaakaan suomea!


Enjoy the sun!

Kesäloma on vaan kerran vuodessa <3

Yksi suosikkipaikoistamme, täällä oli erikseen osastot kahvilalle, ravintolalle ja ns. klubille. Karaokeillassa varsinkin oli kova meininki! (video Instagramissa)

Lähes jokaisen kalaravintolan vieressä paistettiin kalaa..

Yksi huikeimmista jutuista (meillä oli oikeesti aika monta huikeeta juttua, jotka vaan tuntuivat seuraavan toisiaan) oli myös delfiiniretki. Onneksi päätimme lähteä tännekin käymään, kyllä kannatti! Benalmadenassa on myös delfinaario, mutta sinne minua ei saisi kirveelläkään. Sen sijaan vapaana elämästä riemuitsevien delfiinien seuraaminen metrin etäisyydeltä on aivan oma lukunsa. Upeita eläimiä!

Maisemaa laivasta.

Jossain noista huipuista käytiin aiemmin.. Nyt sama rantamaisema toisesta suunnasta.

Ja tämän vuoren huipulle matkattiin kaapelihississä.

Niin.mahtava.fiilis.

Delfiinit bongattu!

En saanut mitään kovin kummoisia kuvia delfiineistä..

Mutta tunne oli sitäkin huikeampi.

Ihan parasta oli seistä laivan keulassa, kun delfiini hyppi keulan vieressä suoraan alapuolella!

Erittäin tutuksi tullut kaveri ;)

Ja sama tyyppi viimeisenä iltana, junalle matkalla auringonlaskussa..

Malagan lentokenttä by night. Bye bye Spain!

Ai niin ja mistä tuli postauksen otsikko? Meitä alkoi naurattaa, kuinka hauskaa olisi ollut, kun esittäydyimme jollekin paikalliselle ja minä olisin ensin sanonut olevani Marjo (joka kuulostaa ihan Mariolta, ja Sanna olisi siihen jatkanut Luigi. Harmi kun ei tullut enää kenellekään esittäydyttyä tämän oivalluksen jälkeen... :')

Huikea kiitos vielä Virpille, Sannalle ja kaikille elukoiden hoitajille reissun aikana! Kyllä nyt taas jaksaa :)

You Might Also Like

4 kommenttia :

  1. Kiitos itsellesi aivan mahtavasta reissusta sekä tietenkin iso kiitos Virpille minunkin puolesta! :) Oli melkoisen monipuolinen lomamatka ja upeita kokemuksia riitti, vaikka se varjoliito veneen perässä jäikin nyt väliin... ;) Tosi hyvin osasit tässä meidän reissusta tarinoida! Itselleni muuten tuli siitä Benalmadenan puistosta mieleen, että se oli vähän kuin Benalmadenan Töölönlahti. Tosin siellä oli aidat ympärillä (ja yöllä lukossa) toisin kuin Töölönlahdella. Se perhospuiston liskoasukas oli ilmeisesti iguaani - näin kyltin, josta asia selvisi, kun mietin, onko se nyt iguaani vai leguaani vai mikä... Nyt on tosiaan akut ladattu aurinkoenergialla ja tietää olleensa lomalla!:)
    T. Luigi

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea tämmösiäkin postauksia välillä! :)

    VastaaPoista
  3. Kivoja kuvia! Olisipas kiva vaeltaa tuollaiselle vuorelle ja köydö perhospuistossa, olis siistiä nähdä noin suuria perhosia :D

    VastaaPoista
  4. Saatoitte lentää Pariisin yli. Ainakin usein on ollut reitti sitä kautta :) Olen joskus nähnyt Eiffel-torninkin koneesta.

    Vuorilla kasvava palmulaji on kääpiöpalmu. Suosittelen tulemaan joku kerta keväällä ihastelemaan kukkaloistoa ja patikoimaan vuorille, silloin on usein säätkin suosiollisemmat patikointiin. Huhti-toukokuu on ehkä parasta aikaa.

    Täytyypä itsekin joskus käydä ihastelemassa delfiinejä venekyydillä!

    Onpa mukava katsoa tuttuja maisemia. Mukava, että reissu oli onnistunut :) Lomalta saa voimia selvitä sitten arjen hankaluuksienkin kanssa ;)

    Hauska ja kuvarikas matkakertomus :)
    T.Virpi

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.